Pääministeri Sanna Marinin hallitus neuvottelee tänään koko päivän koronarajoitteiden tulevaisuudesta. Neuvottelu kuvaa hyvin tilannetta ja myös aiheeseen varattu pitkä kokousaika eli koko sunnuntai-päivä. Kyse ei siis todellakaan ole mistään yhdestä ainoasta oikeasta ”ylhäältä” annettavasta ratkaisusta vaan nimenomaan poliittisesta päätöksestä, mihin liittyy vähintään hallituspuolueiden sisäinen kompromissi ja ehkä jopa jotain täysin koronaan liittymätöntäkin. Nähtäväksi jää mikä kaikki nytkähtää koronan voimalla eteenpäin eli käytännössä hallituspuolueet ulosmittaavat itselleen tärkeitä asioita suostumalla vasta niiden jälkeen koronatoimenpiteisiin. Tällaiseksi näyttää muodostuneen myös mm. ravintoloiden ja kahviloiden tuki. Päätöstä siitä ei ole saatu ja vuoroin hallituspuolueet syyttävät asian nihkeästä etenemisestä ja jarruttamisesta toisiaan. Vahvimmin ravintolatuen vastustajan suitset on laitettu hallituskumppaneiden puheissa keskustan käsiin. Syystä tai toisesta. En todellakaan ymmärrä miksi.
Jos ravintola- ja kahvila-ala eivät saa eduskunnankin yksimielisesti niille edellyttämään ja myös perustuslakivaliokunnan edellyttämää erillistä tukea niin toukokuun alun aikana tulemme näkemään rajun konkurssiaallon. Nyt jo viivytellyt viikot ovat ajaneet monet ravintolat ja kahvilat todella tukalaan tilanteeseen ja vain rajuilla lomautuksilla ja muilla yritykset ovat selvinneet. Nyt alkaa tämä hana olla lopussa ja seuraavat vuokrat, vastikkeet, valvontamaksut, sähköt yms. juoksevat kiinteät kulut tulevat ajamaan yrityksiä konkurssiin. Yritämmekin alkavalla viikolla lisätä eduskunnassa edelleen painetta hallituspuolueille ja erityisesti pääministeri Sanna Marinin harteille, että ravintolatuki pitää saada nyt eduskuntaan ja kiireellisenä yritysten käyttöön. Muuten edessä on massiivinen työttömyysaalto ja konkurssit.
Itse tänään aamulla esitin, että tänään olisi syytä saada hallituksen aikaan myös päätös pienempien lounasravintoloiden ja kahviloiden avaamisesta. Ei ole mitään syytä enää rajoittaa tilannetta näin järeällä toimenpiteellä vaan nyt tehdä ratkaisu toukokuun alusta avata hallitusti lounaspaikkoja, kahviloita ja teiden varsien pienempia kahviloita ja huoltoasemanbaareja toiminnalle. Lisäksi terasseja voitaisiin näissä ottaa käyttöön ja rajoittaa sitten esimerkiksi sisällä asiakasmäärää pöytäkunnittain ja tiloittain normaalista. Tämä olisi kestävä ensimmäien askel ravintola- ja kahvila-alan avaamiseksi. Tämä ei tietenkään poistaisi tuota alan erillistuen tarvetta ja oikeutusta, mutta helpottaisi tilannetta tukalassa tilanteessa ja loisi myös elinvoimaa maakuntiin ja teiden varsille. Ja myös lounaspaikat ja -ravintolat voisi kaupungeissakin avata asiakasmäärärajoitteilla tässä ensi vaiheessa. Tästä toivon ratkaisua jo tänään ja avaamista esimerkiksi tämän kuun toisella viikolla – viimeistään.
Sellaisia toimia mitä pitäisi myös jo tehdä olisivat kirjastojen avaaminen ja myös lasten ja nuorten harrastustoiminnan herättely. Nyt kun Marinin hallitus määräsi koulut avattaviksi (päätösvalta tässä ei muuten ole edes maan hallituksella) niin ei ole mitään perustetta enää kieltää mm. partiota, tanssi- ja urheiluseuroja toimimasta. Myös kirjastojen sulku on kohtuuton ja ollut sitä jo pidempään ehkä jopa alunperinkin. Kirjojen kautta tapahtuvaa tartuntaa ei taideta edes maailmanlaajuisesti tuntea? Ja take away -tyylillä kirjastot olisivat voineet toimia koko rajoittamisajan.
Ja isona asiana itse toivon nyt kohtuutta myös ikäihmisten rajoittamistoimiin. Nyt tuntuu siltä, että ikäihmiset suojellaan kuolleiksi. Karenssikaltainen rajoittaminen omaan kotiin on nyt pitkittyessään kohtuuton. Näin raju rajoittaminen saattaa pelastaa koronalta, mutta viedä elämänhalun ja nostaa myös muiden sairauksien päätä. Olen kollegani Anu Vehviläisen kanssa samaa mieltä, että ”hallituksen ohje 70 vuotta täyttäneiden pysyttäytymisestä kotona liian jäykkä ja kategorinen. Varsinkin, jos koronavirus tulee olemaan luonamme vielä useiden kuukausien ajan.” Olisin itse valmis uudelleen arvioimaan tätä ja hakemaan muulta yhteiskunnalta joustoa ja tilanantamista myös seitsenkymppisille. Myös ikärajaa olisi todennäköisesti varaa korottaa vähintään 75 tässä vaiheessa.
Myös hoivakotien tilannetta pitää arvioida uudelleen koronaepidemian pitkittyessä. Emme voi pitää vuosikymmeniä yhdessä eläneitä toisistaan erillään puolta vuotta tai vuotta tai jopa kahta. Inhimillisyyttä tarvitsemme ja sitten ratkaisuja miten ikäihmisetkin voivat toisensa kohdata. Ratkaisuja on löydettävissä myös maailmalta. Esimerkiksi helsinkiläinen Hoivakoti Wilhelmiinan haki ratkaisun Alankomaista ja pystytti pihaansa tapaamiskontin.
<iframe src=”https://www.facebook.com/plugins/video.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fderspiegel%2Fvideos%2F162766551663512%2F&show_text=0&width=560″ width=”560″ height=”315″ style=”border:none;overflow:hidden” scrolling=”no” frameborder=”0″ allowTransparency=”true” allowFullScreen=”true”></iframe>
Toivottavasti tällaiset tapaamiskontit valtaavat nyt alaa myös Suomessa jos ja kun koronan rajoitustoimet jatkuvat. Sillä juurikin hoivakotien ja vanhusten asuntoloiden ja muiden vastaavien suojelemiseksi pitää edelleen tehdä kaikki mahdollinen. Näihin kaikista heikoimmassa kunnossa olevien ja iäkkäimpien ihmisten koteihin tunkeutuessaan tämä korona on tappava vieras.
Mutta yhteiskuntaa pitää saada nyt auki. Ja se voidaan tehdä vastuullisestikin, kunhan maamme hallitus nyt ottaa käyttöön kaiken koronatestauskapasiteetin maassamme ja nostaa testauksen matalankynnyksen toiminnaksi ja puheiden lisäksi myös arjessa testimäärän vähintään kymmeneen tuhanteen. Ja laaja testaaminen vaatii rinnalleen sitten tartunta- ja tapaamisketjujen jäljittämisen ja altistunteiden eristämisen. Ja lisäksi vasta-ainetestausta arjen helpottamiseksi. Ja niin kuin olen tuhannen kertaa sanonut tämä kaikki vaatisi hyvin onnistuakseen myös hengityssuojain pakon ainakin kauppoihin ja julkiseenliikenteeseen vähintään pääkaupunkiseudulle ja isompiin kaupunkeihin ja kaikkiin suurempiin kauppoihin, joissa asiakasmääriä ei voida muuten pitää kohtuullisina.
Ja pakko huokaista edelleen murheellisena. En voi ymmärtää, että tätä suojavarusteasiaa eli hengityssuojaimia ja muita ei Marinin hallitus ja Sosiaali- ja terveysministeriö saa millään kuntoon. Helsingin Sanomat uutisoi eilen, että…
”Malmin sairaalassa uusi ohjeistus: Koronapotilaita hoidettava myös ilman suojakäsineitä – hoitajien mukaan syynä varustepula”.
Uskomaton tilanne. Sairaalassa siis joudutaan hoitamaan koronapotilaitakin ilman riittäviä suojavarusteita kuten mm. suojapäähineitä, suojakäsineitä ja roiskeita läpäisemättömiä suojavaatetuksia. Ohjeistus on kuulemma HUS:n yleisten suojainohjeiden linjan mukainen. Ymmärrän hoitajien epätoivon ja tuskan. Eihän meillä rakennustyömaillakaan ketään lasketa töihin ilman suojavarusteita saatikka aspestipurkutöihin. Mutta hoitajat meillä pakotetaan työhön oman ja läheisten terveys uhmaten. Kysymys kuuluukin, että kuinka kauan peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) voi väistellä vastuutaan sillä hänen vastuulle kuuluu huolehtia varusteiden riittävyydestä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Olen pettynyt, mutta en voimaton. Periksi ei anneta ja lisätään painetta Marinin hallitukselle, että asiat on laitettava kuntoon.
….
Kello 19.47 ja hetki sitten tuli viesti, että Marinin hallitus ei ole päässyt neuvotteluissa sopuun. Tänään ei siis tiedotustilaisuutta ole. Vahvistaa siis juurikin sitä, että jos ratkaisu olisi ollut vain yksi ainoa oikea ja mahdollinen niin totta kai se olisi tänään saatu tehtyä. Nyt kiistat näyttävät venyttävän ja pahimmassa tapauksessa myös pahentavan tätä tilannetta.