Tänäänn eduskunnassa on päivä mennyt maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa. Isossa salissa nyt ensimmäinen kolmituntinen takana ja ainakin pari vastaavaa vielä edessä.
Käsittelyssä oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei sisällä yllätyksiä. Itseasiassa tuore selonteko noudattelee hyvinkin tarkasti kuuden puolueen hallitusohjelmaa ja siinä määriteltyä linjaa. Suunnitelmissa ei siis ole turvallisuuspoliittisen linjan muutoksia eikä siis Nato-jäsenyyttä tai liittoutumista Ruotsinkaan kanssa.
Selonteossa Pohjoismaista yhteistyötä korostetaan hyvinkin vahvasti. Sekin hallitusohjelman mukaisesti. Toisaalta tässä pohtii sitäkin onko lupaus ja lauseet vain sanahelinää ja juhlapuhetta? Tällainenkin on tullut viime aikojen Islannin ilmavalvontakeskustelua seuratessa mieleen mieleen. Hetki sitten kysyinkin salissa, kun keskusta kovasti vannoi jälleen Pohjoismaisen puolustusyhteistyön nimiin niin millaista yhteistyötä he tarkoittavat, kun tuntuu, että heille ei kelpaa lentoharjoituskaan Islannissa ilman aseita ja esimerkiksi tunnistelento- ja ilmavalvontatehtäviä.
Toisaalta samaa kyllä kysyin maamme hallitukseltakin. Vielä kesällä puhuttiin aidosta Pohjoismaisesta yhteistyöstä ja ilmavalvontatehtävästä ja pohdittiin myös tunnistelentojenkin mahdollisuutta. Nyt hallituksessakin on muutamat puolueet ajaneet Pohjoismaisen yhteistyön siihen, että lähtiessämme mukaan tehtävään miehemme lentäisivät siellä ilman aseita, ilman siis itsepuolustukseenkin tarvittavia aseita, ja osallistuisivat vain harjoitteluun ja ehkä maksimissaan ilmatankkaukseen.
Kysyä voi siis hyvin, että onko tällainen tehtävä nyt sitten se vaativin Pohjoismaisen Puolustusyhteistyön tehtävä johon maamme on valmis? Jos on niin Pohjoismaisen yhteistyön varaan ei kannata enää edes juhlapuheissa maamme turvallisuutta edes nimeksikään laskea.
Selonteossa hallitus ilmoittaa lisäksi yksiselitteisesti maamme jatkavan sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Mutta yksi selkeä viesti ja huoli seloteossa sentään on, mutta siihen selonteko ei kuitenkaan anna vastausta.
Puolustusvoimien kehittäminen nykyajan vaatimuksien mukaiseksi edellyttää nimittäin tuntuvia taloudellisia panostuksia. Mutta näihin uudistuksiin ei nyt kuitenkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia. Selonteossa puolustusvoimien kalliit hankinnat tai siis niistä päättäminen siirretään siis seuraavalle vaalikaudelle. Itse olisin toivonut, että selonteossa olisi ollut mukana selkeä tahtotilan ilmaus 2015 rahoituksen turvaamisesta ja mm. materiaalihankinnoista, kertausharjoituspäivistä yms. Se olisi ollut selkeä viesti eduskunnalta, että maamme uskottavasta puolustuksesta halutaan pitää jatkossakin kiinni. Toki ymmärtäen sekin, että jokainen hallitus omat ratkaisunsa taloudesta tekee niin puolustuksen, teiden, koulutuksen, sairaanhoidon ja muukin suhteen.
Vielä vuoden 2009 selonteko lupasi vuodesta 2011 eteenpäin kahden prosentin (inflaatiotarkistuksen kanssa yhteensä 4 %) korotuksia. Kallistuvan puolustusmateriaalin oloissa sillä ioltaisiin turvattu nykytaso. Tämä olisi tarkoittanut yli 100:aa miljoonaa euroa vuodessa. Silloin tämä tahtotila ilmaistiin puolustusministeri Jyri Häkämiehen johdolla ja myös se, että määrärahoja kasvattamalla päästää hallitusti myös toteuttamaan puolustusvoimien väistämätön rakenneuudistus.
Talous kuitenkin sakkasi odotettuakin pahemmin ja valtioneuvoston tulo- ja menoarviossa vuodelle 2012 sekä tulevien vuosien 2013-2015 budjettikehyksissä on puolustushallinnolle määrätty kuitenkin erittäin kovat leikkaukset, mikä vaikuttaa myös puolustusvoimauudistuksen toteutukseen ja aikatauluun. Hallitusohjelmassa kohdistettiin puolustusvoimiin 200 miljoonan leikkaukset, jotka itseasiassa laskutavasta riippuen moninkertaistuvat 2015 vuoteen tultaessa. On siis jouduttu hakemaan erilaisia säästöjä nopeasti ja myös luopumaan Kokoomuksen ajamasta siltamallista rakenneuudistuksessa. Säästöt ovat näkyneet myös puolustusvoimien arjessa mm. maastoharjoittelua ja lentotunteja on vähennetty merkittävästi. Myös kertausharjoutusten määrä on ajettu hyvin alas. Kestävyysraja on lähellä.
Muutamia asioita on Suomessa pidetty perinteisesti konsensuksen alaan kuuluvina. Yhtenä puolustuspolitiikka. ja toisena siihen liittyvänä ulkopolitiikka. Niin nytkin. Selonteko on tehty hyvässä yhteistyössä ja parlamentaarisen kontaktioryhmän tuella. Ilmaan kuitenkin jäi nyt epävarmuus siitä, että tulevasta vuoden 2015 jälkeisestä rahoituksesta ei ole tietoa.
Jos rahoitustaso ei nouse vuodesta 2015 lähtien on edessä puolustusvoimien perusfundamenttien merkittäväkin muutos. Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen on ilmaissut usein julkisuudessa tämän. Ellei puolustusvoimien rahoitusta lisätä, vaarassa on koko maan puolustus, luopuminen koko maan puolustamisesta ja komentajan mukaan myös mahdollisesti luopuminen yleisestä asevelvollisuudesta. Vaakalaudalla ovat siis koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus.
Myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi olevansa huolissaan puolustusvoimien rahoituksesta vuoden 2015 jälkeen. Ja myös puolustusministeri Carl Haglund totesi viime vuoden lopulla, että valmisteilla olevaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon tulisi linjata puolustusvoimien rahoituksesta vuoden 2015 jälkeen. Tätä lupausta selonteossa ei kuitenkaan ole. Sitä sinne kaikki eivät halunneet. Valitettavasti.
Ja selonteossa todetaankin, että 2020-luvun puoliväliin mennessä meripuolustusvoimien ja 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskyvyn ylläpito muodostuu erittäin merkittäväksi haasteeksi. Linjaukset niiden korvaamisesta ja rahoittamisesta pitäisi tehdä ”jo seuraavalla hallituskaudella”. Lisäksi tulevaisuudessa korostuvien uhkien, kuten elektronisen sodankäynnin ja kauaskantoisen tulenkäytön, torjuntaan tarvittavien suorituskykyjen ylläpito ja rakentaminen pitäisi selonteon mukaan turvata.
Puolustusvoimien arvioin mukaan puolustus tarvitsisi vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi. Olikin perusteltua kirjata nyt rehellisesti rahoitustasosta selkeä kirjaus. Kirjaus jonka mukaan puolustusmäärärahoihin taattaisiin indeksikorotusten lisäksi 150 miljoonan euron lisäykset vuoteen 2020 mennessä.
….
Nyt takaisin isoon saliin. Kohta puheenvuoron aika.
…
Kello 22.04 ja tältä päivältä työpäivä päätökseen. Istunto päättyi tänään aiemmin ja jatketaan sitten huomenna tuo selontekokeskustelu loppuun. Illalla vielä viimeinen hyvä debatti entisen puolustusministerin ja nykyisen puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajan Seppo Kääriäisen kanssa. Hänenlaisen ammattilaisen ja taitavan poliitikon kanssa mukava keskustella ja tänäänkin erittäin hyvässä hengessä ja voisi sanoa, että oikeastaan kaikesta lopulta samaakin mieltä.
Tänään on huomiota saanut myös perussuomalaisille antamani kiitos ja tuki. Perussuomalaisten puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö esitti kollegoineen, että tulevatkin puolustusvoimien rynnäkkökiväärit pitäisi tehdä Suomessa.
Olen perussuomalaisten kanssa samaa mieltä ja tyytyväinen perussuomalaisten kansanedustajien esityksestä. Nykyiset käytössä olevat suomalaiset rynnäkkökiväärit RK62:set on valmistettu aikanaan Valmetin ja Sakon toimesta. Uskon, että uudet rynnäkkökiväärit voitaisiin ainakin koota ja osavalmistaa Suomessa.
Sakon Riihimäen tehtaalla olisi mahdollista valmistaa uusien rynnäkkökiväärien ainakin piiput ja vastata myös niiden kokoamisesta. Ehkä enemmästäkin. Tiedän, että konserni johon Sakokin kuuluu on valmistellut jo jonkin aikaa myös uutta rynnäkkökivääriä joka olisi samalla kaliiperillä kuin nykyiset aseemmekin jos ja toivottavasti kun se nähdään tärkeäksi. Itseasiassa nykyisellä armeijamme käyttämää kaliiperiä oleva nykyaikainen rynnäkkökivääri taitaa olla jo valmis.
Puolustusvoimien rynnäkkökiväärien uusiminen on pian ajankohtaista ja uusia aseiden hankinta tulee maksamaan satoja miljoonia euroja. Heinosen mukaan nykyisessä 7,62 kaliiperissä pysyminen olisi perusteltua mm. maamme metsäisyyden, mutta myös nykymateriaalin hyödyntämisen näkökulmasta.
Olen tyytyväinen, että perussuomalaiset Jussi Niinistön johdolla kantavat huolta suomalaiset korkeasta osaamisesta ja myös suomalaisesta työllisyydestä. Jos hankinta saataisiin Suomeen ja Riihimäen Sakon tehtaille olisi sillä merkittävä työllistävä vaikutus ja myös vaikutus huoltovarmuuteemme.
Riihimäeltä löytyy tähän jo nyt korkea osaaminen ja käytännössä kaikki tarvittava. Ja ennen hankintaa ehditään vielä hyvin vahvistamaan myös suomalaistehtaan osaamista. On hyvä, että keskustelu asiasta on nyt avattu.
Itseasiassa pyysinkin Jussi Niinistön kanssani myös vierailulle Riihimäelle. Hän tarttui kutsuuni ja menemme katsomaan mitä Sakon Riihimäen tehdas voisi puolustusvoimille tulevaisuudessa tarjota. Vierailuun palaan täälläkin kunhan visiitillä käymme. Päivä jo maaliskuun alkuun sovittuna.
…
Mutta nyt kello jo yli kymmenen ja aika päättää tämä päivä. Hieman iltapalaa ja huomenna sitten aamusta jatkamme. Milläs muulla kuin puolustuspolitiikalla, mutta sitten perään myös lukioasiaakin.