Puhe Lopen Sankarihautausmaalla Sankariristin juurella Veteraanipäivänä 27.4.2021

Kynästä, tiistaina 27.04.2021

Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2021
PUHE LOPEN SANKARIHAUTAUSMAALLA
kansanedustaja Timo Heinonen

Jos toimeen tartutaan.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kunnioitetut Lotat. Tammenlehväsukupolvi. Hyvät naiset ja herrat.

Tänään olemme poikkeuksellisesti etäyhteyksien varassa laskemassa seppeleet tänne Sankariristille ja Sankarihautausmaallemme. Edes korona ei meitä estä muistamasta. Me huolehdimme osaltamme, että muistot eivät himmene ja me kiitämme tänäänkin.

Itsenäisyys ei ole kenenkään suomalaisen yksilösuoritus. Sen olemme saavuttaneet yhdessä. Siksi se tänäkin päivä yhdistää meitä.

Olemme saaneet elää, kasvaa ja yrittää vapaassa Suomessa jo yli sata vuotta. Viimeaikaiset tapahtumat esimerkiksi Itä-Euroopassa ovat osoittaneet, ettei turvallisuudentunne tai valtion rajojen koskemattomuus ole itsestäänselvyyksiä edes kaikkialla Euroopassa.

Suomen asema itsenäisenä valtiona ei ole tullut annettuna. Historia kertoo meille tuhansia tarinoita, miten suomalaiset miehet ja naiset asettivat isänmaansa edun itsensä edelle.

Loppuvuodesta 1939 kaikki pelätty kävi toteen. Neuvostoliitto hyökkäsi joukkojen ja materiaalin suhteen suurella ylivoimalla itsenäisyyttään puolustaneen Suomen kimppuun. Isänmaan itsenäisyys oli vakavasti uhattuna.

Vihollinen työnnettiin takaisin, ja itsenäisyytemme säilytettiin raskain uhrauksin. Tuhannet suomalaiset menettivät henkensä taisteluissa, kymmenet tuhannet vammautuivat loppuiäkseen. Moni koti jäi ilman poikaa, moni lapsi ilman isää. Moni myös ilman tytärtä ja äitiä.

Suomi pienenä maana näytti jo tuolloin, että yhtenäinen kansakunta kykenee voittamaan vaikeudet, jotka ulkopuolisin silmin tuntuisivat ylivoimaisilta. Tiukassa paikassa kaveria ei jätetty, ja toisista huolehtiminen ylläpiti taistelutahtoa.

Suomen kansa puolusti sinnikkäästi jokaista palasta isänmaastaan. Tällainen Suomi oli ja on puolustamisen arvoinen.

Arvoisat kuulijat,

Suomalaisten sotilaiden rinnalla meidän tulee muistaa myös suomalaisia naisia. Itseasiassa jo Suomen sodassa tunnustettiin naisten asema sodissa. Naisten panos ei ole ollut vähäinen myöskään itsenäisyystaisteluissa.

Lotta Svärd järjestön perustamisesti tuli tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.

Sotavuonna 1944 Lotta Svärd järjestöön kuului 232 000 jäsentä, joka oli 11 % Suomen naisista. Suurin osa heistä työskenteli kotirintamalla, mutta sotatoimialueellakin työskenteli 20 – 30 000 lottaa, joista 113 menehtyi suoranaisiin sotavammoihin. Näiden kotirintaman ja sotatoimialueen naisten työpanoksen arvioidaan mahdollistaneen noin 100 000 miehen lähettämisen rintamalle.

Lisäksi lottien sanotaan vapauttaneen noin divisioonan verran, eli 15 000 miestä, taistelutehtäviin, eli heidän panoksensa oli merkittävä kokonaispuolustuksenkin kannalta ajatellen. Veteraanipäivänä vaalimme myös näiden urhoollisten naisten perintöä. Sen he ovat ansainneet.

On toki muistettava myös koteihin jääneiden naisten rooli. Lasten kasvatus, kodinhoito, viljelykset, karjanhoito ja ansiotyö olivat lähes kokonaan naisten harteilla, kun miehet olivat rintamalla. Samoin oli silloin, kun sodan jälkeen Suomea ryhdyttiin jälleenrakentamaan. Osa kylistä ja kaupungeista kun oli jopa 90-prosenttisesti tuhottu.

Monet sotavuosien lapsista joutuivat kasvamaan ilman isää. Naisten ja lasten uhraukset sodissa ovat olleet valtavia.  Monet surut on koettu, mutta aina on katsottu tulevaisuuteen ja jatkettu eteenpäin.

Nuoremman sukupolven edustajana minulla on näin Veteraanipäivänä kunnia ja suuri ilo kiittää kaikkia veteraaneja ja itsenäisyystaistelumme kokeneita siitä, että olette olemassa. En halua edes kuvitella missä olosuhteissa eläisimme ilman Teitä.

Mannerheim  päiväkäskyssään 22.9.1944 välirauhan solmimisen jälkeen totesi:

”Sota on Suomen kansaa kovasti koetellut. Mutta rakkautemme isiem­me maahan, itsenäisyyteemme ja vapauteemme ei ole koskaan tuntenut uhrauksien rajaa. Kiitän Teitä urhoolliset sotilaat. Te olette kokeneet ja kestäneet paljon… Teitä seuraa isänmaan­ne ikuinen kiitos. Lausun myös hartaan kiitokseni Suomen naiselle, joka uskollisesti, itseään säästämättä on velvollisuutensa täyttänyt. Kotirintama on vaatinut koko kansan äärimmäisiä ponnistuksia kaikilla työn ja elämän aloilla. Lannistumattomin voimin se on tehtävänsä suorittanut.”

Talvi- ja Jatkosodassa ja niitä seuranneessa Lapinsodassa kaatui kaiken kaikkiaan yli 100 000 suomalaista.

Meidän Lopen uhri oli poikkeuksellisen suuri. Ensimmäinen loppilainen kaatui jo vajaa viikko sodan syttymisestä itsenäisyyspäinä 6.12.1939 ja sen jälkeen monta monta muuta. Sankarivainajien muuri täällä Lopen hautausmaalla on puhutteleva ja kunnioitusta herättävä. Kaikkiaan Talvi- ja Jatkosodassa kaatui 250 loppilaista ja haavoittui noin 500 loppilaista miestä.

Esimerkiksi yhdessä ainoassa Viipurin lähellä Kuolemajärven pitäjän Kämärän taistelussa elokuussa 1941 kaatui 21 ja haavoittui 61 loppilaista yhden vuorokauden aikana. Se oli käytännössä lähes koko yksi ikäryhmä.

Aloitin puheeni Hämäläisten Laulun sanoilla; Jos toimeen tartutaan.

Joskus joku on kysynyt, että miksi laulamme jos, emmekä kun. Vastaus on yksiselitteinen. Me emme täällä Hämeessä helpolla hötkyile, emme turhaa ääntä pidä, mutta silloin kun päätämme että toimeen tartumme silloin me olemme tosissamme. Eli harkitsemme ja sitten toimimme.

Maatamme puolustaneet veteraanit nauttivat syvää arvostustamme.  Samalla sotaveteraanien teot ja kokemukset ovat sellaisia, joita meidän on mahdotonta korvata.

Meidän tulee huolehtia maastamme yhtä hyvin kuin sota-aikana huolehdittiin. Yhtä hyvin kuin maatamme uudelleen rakennettaessa huolehdittiin. Sillä tekemättä ei voi jättää.

Isänmaamme on tänäänkin puolustamisenarvoinen.

Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sen puki sanoiksi hyvin ja se kuuluu näin: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”

Arvoisat kuulijat,

Toivoin tänään kanttoriltamme Taina Sulkaselta tähän hetkeen Uutta Isänmaan -virttä.

Tämä Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen tekemä virsi syntyi lapsuudessani, kun piispa Paavo Kortekangas toivoi virsikirjauudistuksessa virsikirjaan tekemään isänmaan virren, jonka erityisesti nuoret tuntisivat omakseen.

Virsi koskettikin vuonna 1986 meitä sen ajan lapsia ja nuoria, mutta pian siitä muodostui myös vahvasti kaikkien suomalaisten oma isänmaan virsi.

Virsi on koskettava tänäänkin. Tänään Kansallisena Veteraanipäivä. Virressä muistutetaan isänmaan kohtaloista ja sisukkaasta työstä. Tänään katse kääntyykin Sankarihautausmaiden suuntaan ja kumpujen luo. Kiitollisena muistamme jokaista sotiemme sankarivainajaa ja myös jokaista sodassa haavoittunutta ja myös sodista selvinnyttä veteraania. Kiitos ja kunnia heille. Emme edes koronan anna tätä ketjua katkaista vaan covid-19 -rajoituksienkin aikana me muistamme ja huolehdimme, että muistot säilyvät. On meidän vuoro kantaa tätä muistoa ja vaalia sitä.

Mutta tämä uusi Isänmaan virsi muistuttaa meitä myös tästä päivästä. ”Sovinnossa meidän suo maata rakentaa, että jokaiselle se kodin tarjoaa. Kädestäsi maamme siunauksen saa, ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa.”

Ja lopuksi virsi muistuttaa meitä yhteisestä maapallostamme.

On yhtä koko maa.

Toivotan teille kaikille hyvää Veteraanipäivää 2021.

 

Kommentit