Presidentti Donald Trumpin voiton pystyi ennakoimaan kun seurasi muutakin kuin Suomen mediaa – Ei Reagankaan lopulta huono ollut

Blogi, keskiviikkona 09.11.2016

Eilen minultakin muutama media kysyi veikkauksia Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Kysyin, että kysyttekö toivetta tai suosikkia vai todennäköistä voittajaa. Kun kyse oli todennäköisestä voittajasta kerroin, että uskon Trumpin voittavan vaalit.

Tämä käsitys minulle syntyi seuraamalla muutakin kuin Suomen uutisointia ja mm. USA:n eri medioita. Suomessa esimerkiksi annettiin kovin yksipuolinen kuva gallupeista kun samaan aikaan monet muut gallupit ja alueelliset arviot vaaánkieliosavaltioista kertoi aivan muuta. En tosin yllättänyt tästä kun muistaa meidän omatkin presidentinvaalit 2012. Monelle suomalaiselle jäi suomalaisesta mediasta sellainen kuva, että vaali oli poikkeuksellinen tasaväkinen vaikka totuus oli aivan muuta. Pekka Haavisto hävisi vaalin ennätyksellisen suurella erolla Sauli Niinistölle. Ehkä räikeintä oli se, että jopa gallupien tekoa muutettiin Suomessa kampanjoiden ollessa käynnissä, jotta media sai uutisiin ja otsikoihinsa tuloksia joissa tilanne olisi muka tasaväkisempi. Tavanomaisella ja perinteisellä tavalla tehdyissä gallupeissa Sauli Niinistö olisi täytynyt uutisoida käytännössä vaaliin asti vaalien todennäköisenä heti ensimmäisen kierroksen voittajana. Näin media ei halunnut uutisoida.

Hämmästelin itse sitä, että edes Britannian Brexit-äänestyksen tunnelmien uutisointi ja gallupien uutisointi ei edes herättänyt mediaa. Uskoin, että epäonnistuminen tässä olisi avanut useammankin silmät sille, että toimittajan oma tahto ei ole sama kuin vieraan kansan mielipide. Ja olihan meillä jo aiemmin oma selkeä esimerkki kotimaastakin kun Timo Soini jytkyllään pyyhki kaikkien gallupien…. Mutta silloinkin meillä oli pienempiä gallupeja jotka pystyivät mm. Taloustutkimusta paremmin ennustamaan Perussuomalaistenkin jättivoiton. Gallupien tekoakin tuntui ohjaavan oma halu eikä kansan todellinen tahto.

Itse en osaa sanoa kumpi olisi ollut parempi Yhdysvaltain presidentiksi. Kummallakin ehdokkaalla on omat raivokkaat kannattajat ja omat vähintään yhtä raivokkaat vastustajat. Itse en näe tilannetta niin pahana kuin mediassa annetaan ymmärtää. Yhdysvalloissa presidentti ei toimi Venäjän tapaan yksin vaan tarvitsee rinnalleen myös senaatin ja edustajainhuoneen tuen. Yhdysvalloissa ei siis yksi ihminen muuta koko maan suuntaa tai pysty tekemään mitään täysin hullua vaikka mediassa on tällaistakin annettu ymmärtää. Ja pitää muistaa, että ei Barack Obamakaan pitänyt vaalilupauksiaan. Obama lupasi (2008) kampanjassaan sulkevansa Guantanamon. Kahden presidenttikauden, lähes 10 vuoden, jälkeen Guantanamo on edelleen avoinna ja lupaus Obamalta lunastamatta. Samaa luulen Trumpin muuripuheista – ei sitä ainakaan täydessä laajuudessa rakenneta. Ehkä joitain osia. Obama-huumassa hänelle annettiin myös mm. Nobelin Rauhanpalkinto. Voi hyvin kysyä onko maailma Obaman jälkeen Rauhanpalkinnon arvoisessa tilassa. Minusta ei ole. Palkinto oli kovin etuaikainen ja historian valossa lyhytnäköinen.

Aikanaan muuten pelättiin myös Ronald Reaganin nousua presidentiksi. Yli 50 Hollywood-elokuvan näyttelijä osoitti olevansa kuitenkin ennakkoluuloja parempi. Reaganin johdolla Yhdysvallat nousi taloudellisesti merkittävästi ja myös korotti rooliaan, mutta Reagan kuitenkin toisella kaudellaan aloitti työn kylmän sodan päättämiseksi. Sen hän myös teki yhdessä Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin kanssa. Itä ja länsi lähentyivät toisiaan – toisin kuin viime vuosina on käynyt. Tätä voi verrata vaikkapa nyt Obaman aikaan ja nykytilaan. Vaikka totta kai tällaisissa toimissa tarvitaan aina kaksi.

Tänäänkin presidentti Reagania pidetään yhtenä parhaana toisen maailman sodan jälkeisenä Yhdysvaltain presidenttinä. Hän oli presidenttinä vahvan isänmaalinen ja optimisti. Ja mikä merkillepantavaa Reagan keskittyi presidenttinä suurempiin linjauksiin ja antoi vastuuta ministereille ja avustajilleen. Minua kiinnostaakin suuresti se millaisen ryhmän Trump ympärilleen kokoaa ja kenestä esimerkiksi tulee Yhdysvaltain ulkoministeri. Minulla on tästäkin oma veikkaukseni. Katsotaan mitä Trump tekee.

Itse en siis osaa sanoa olisiko Hillary Clinton ollut parempi valinta. Edustajainhuone ja senaatti ovat menossa kuitenkin republikaaneille. Pelkään, että Clinton olisi ollut muun poliittisen järjestelmän vanki ja tätä kautta ns. rampa ankka. Nyt republikaaneilla on mahdollisuus tehdä päätöksiä ja muutoksia ja toivon ja uskon, että ne tehdään järkevästi. Niitä ei Trump voi tehdä yksin vaan vain yhdessä republikaanipuolueen kanssa.

Mitä presidentti Donald Trump tarkoittaa Euroopalle ja Suomelle. Senkin aika näyttää. En ole lainkaan varma, että Trump lähtisi purkamaan esimerkiksi Naton turvatakuita. Eikä lähde. Ja toisaalta emmehän me ole edes halunneet kansana niiden piiriin. En usko suureen muutokseen Euroopan suhteen ja toivon, että olisin tässäkin oikeassa. Saksan rooli tulee korotumaan Euroopassa ja varmasti Euroopan oma vastuu omasta turvallisuudestamme. Mutta näinhän myös Obama on halunnut tapahtuvan. Kauppapolitiikassa voi edessä olla suuremmat muutokset. Ainakin hetken. Tai sitten niissäkin lopulta Amerikka ja Eurooppa löytävät enemmän toisensa Kiinan ja muiden sijaan.

Hetki sitten uutisissa vahvistettiin, että USA:n presidentinvaalien ääntenlaskennassa on päästy tilanteeseen, että Trumpin tukena on riittävä määrä eli yli 270 valitsijamiestäpäästiin vähän ennen aamuyhdeksää Suomen aikaa tilanteeseen, jossa Donald Trumpilla oli kasassa enemmistö eli yli 270 valitsijamiestä.

….

Kello 20.50 ja tänään onneksi hieman ehdin kotona uloskin. Kaunista valkeaa lunta jo aika paljon ja raikasta kivaa pikkupakkasta.

Eduskunnassa tänään aika mielenkiintoinen tunnelma USA:n presidentinvaalien jälkeen. Osa oli aivan kauhuissaan ja tolaltaan. Tuntuu, että suuret tunteet kuuluvat nyt myös tähän aikaan. Hieman hymyillen itse tätä seurailin. Huomennakin aurinko nousee ja luulen, että Yhdysvallat tulee menestymään tulevaisuudessakin – tai ei se ainakaan presidentistä jää kiinni.

Eduskunnassa tänään normaali kokouspäivä. Aamun puolustusvaliokunta peruuntui mutta valtiovarainvaliokunnan jaostot koolla ja myös yksi tapaaminen autokoulujen tai ajo-opetuksen uudistussuunnitelmiin liittyen. Iltapäivällä sitten vielä täysistunnossa esittelyssä oppositiopuolueiden varjobudjetit. Kovin vaatimattomat esitykset tällä kertaa ja räikeitä virheitä SDP:stä lähtien ja silkkaa sumutusta Vihreillä. Vihreät väittäneet kovaa, että he eivät leikkaisi koulutuksesta ja sivistyksestä, mutta heidän varjobudjetti osoittaa, että iloisestipa leikkaisivat hekin Ville Niinistön johdolla. Vihreät leikkaisivat omassa budjettiesityksessään koulutuksesta yhteensä peräti 246,5 miljoonaa euroa. Voi puheita ja voi tekoja. Ajattelin palata tähän populismin huippuun tässä joku päivä hieman laajemminkin. SDP:n esityksessä väitetään mustaa valkoisella, että 12 000e tienaavalla toimitusjohtajalla olisi Juha Sipilän hallituksen päätöksen jälkeen nykyisin sama veroprosentti kuin puolet vähemmän eli 6000e tienaavalla akavalaisella asiantuntijalla. Tämä voi mennä läpi Hakaniemen torilla, mutta ei todellaan Suomen eduskunnassa. Tosiasiassa 12000 euroa tienaava maksaa veroa 49,1% ja 6000 euroa tienaava 39,8%. Tällaisia väitteitä tai täysin vääriä tietoja levitetään. Valitettavasti.

Mutta nyt pakko mennä ajoissa nukkumaan. Hieman USA:n presidentinvaalien seuraaminen painaa täälläkin.

 

Kommentit