Vuonna 2007, kun tulin eduskuntaan kokoomuksen nuorimpana kansanedustajana kahden uuden kollegan tapa ottaa minut vastaan teki vaikutuksen. Teistä monet tietävät ja monet arvaavatkin keistä kahdesta oli kyse. Kyllä, Ike ja Ben, Ilkka Kanerva ja Ben Zyskowicz. He ottivat nuoren pojan suojiinsa ja tukivat ja neuvoivat. Molempien kanssa ystävystyin.
Tänään sytytän kynttilä Ikelle. Liian varhain – lian yllättäen. Muistoissa Ike.
Lämmin osanotto täälläkin Iken läheisille. Ihanalle ja huomioivalle Elinalle ja Iken lapsille, sisko-Riitalle ja läheisille. Tiedän, että monelle kivijalka ja peruskallio on poistunut.
Iken kanssa ystävyytemme syveni keväällä 2008. Hän joutui kovaan myllytykseen ja oli yksin. Päätin pääsiäisenä 2008 matkustaa Turkuun ystävän tueksi. Ike oli otettu ja istuimme pitkään ja juttelimme. Sanoja ei kaikkeen ollut eikä ymmärrystäkään, mutta olimme. Tuin ystävää. Ike kesti ja kantoi kohtalonsa – epäreilunkin – ja nousi ja jatkoi. Arvostan.
Tämän jälkeen suhteemme oli erityinen ja läheinen. Puhelimet soivat usein puolin ja toisin ja asioita resuneerattiin ja sondeerattiin. Ike kaipasi poliittista pohdintaa ja tilanteen arviointia. Hän myös opetti minulle mitä tarkoittaa poliittisen ilmatilan hallinta.
Ike osallistui moniin juhliini ja seminaareihini ja piti aina upeat esitelmät. Täydelliset ja syvälliset. Pohtivat ja ajatuksia herättävät. Tänäänkin aamulla sain eräältä ystävältäni viestin missä hän muisteli Vanajanlinnan seminaariani ja miten hänen mieleen painui ja muisti ”edelleen kuin eilisen sen seminaarin Vanajanlinnassa, jossa Ike puhui kaksi tuntia Suomen turvallisuudesta. Ilman paperia, ilman esityksiä. Käsittämättömän kova ammattilainen”. Tätä ystävät hyvät Ike oli.
Ike piti tällaisia puheita. Eräänkin kerran Ike oli pitänyt puheenvuoron. Puhunut ja katsonut välillä aina paperia edessään puhujapöntössä. Puhe päättyi ja Ike sai raikuvat aplodit. Hän käveli pöytään ja taitteli paperin pois. Petteri otti paperin ja uteliaisuuttaan katsoi mitä Ikellä oli muistiinpanoissa ylöskirjattuna. Paperissa tuli: ”Ulkopolitiikkka ja sisäpolitiikka”. Niin, siinähän se tärkeimmät. Ja niistä hän myös muistiinpanojensa mukaan oli puhunut.
Iken kanssa sain olla pitkään puolustusvaliokunnassa. Itse siellä nyt takana 12 vuotta ja viimeiset Ike on valiokuntaamme johtanut. Raudan lujana ammattilaisen ja tekijänä. Kaikki aina huomioiden ja toisia kuunnellen. Kunpa meissä kaikissa olisi edes vähän ikeä. Välittämistä, huomioonottamista ja aidosti aikaa pysähtyä ja kohdata ihmiset ihmisinä.
Monet kerrat Iken kanssa sain olla ulkomailla, tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Jokainen hetki jäi mieleen. Sain ja annoin.
Viime kesänä vietimme mukavan ja ikimuistoisen hetken Iken ja Elinan kanssa Lopella. Silloin Pekkalan Kanervan Koivun istuttaminen jäi. En uskonut, että sen istuttaminen yhdessä jäisi ikuisesti. Mutta tulen sen istuttamaan. Sille tulee Pekkalaan erityinen paikka. Maa on tänään jäässä – kovaa kuin Iken osaaminen – mutta maa sulaa sydämiemme tahdissa ja muistopuu saa keväällä paikkansa. Postuumisti.
Itse sain Iken tilanteesta tietää talvella. Kannoin salaisuutta mukanani sillä Ike ei ollut halunnut aiheesta puhuttavan. Pidin salaisuuden mukanani ja kunnioitin ratkaisua. Laitoin Ikelle viestiä ja niissä toistui kannustus ja muistutus: Ollos huoleton, poikas valveil on”. Viimeiseen viestiini Ike ei enää jaksanut vastata, mutta se loppui: ”Lepää ja sydän. Tukenasi aina, Timo”. Viesti toimitettu.
Eilinen päivä muutti maamme poliittista kenttää pysyvästi. Luottopelaaja, joukkuepelaaja, kannustaja ja ratkaisija on poissa. Joukkueemme ei ole enää entisensä. Mutta me jatkamme ja lupaan tehdä sen Iken muistoa ja perintöä kunnioittaen. Kannan mukanani valalaulun velvoittavaa ohjetta ja lupausta.
Kiitos Ike!
”Ollos´ huoleton, poikas´ valveil on”
Niin kaunis on maa
Aurinko nousee, On kastetta maassa.
Aika on herätä, Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet, Niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas, Vain metsässä tuulee.
Aika on leikin Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet, Niin varjoisat veet.
Aurinko laskee, Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet, Niin varjoisat veet.