Lopen markkinavuosi avattiin Lankalauantain markkinoilla – Pääsiäinen muistuttaa, että elämän on jatkuttava

Blogi, lauantaina 16.04.2022

Pääsiäinen tunnetaan ilon ja elämän juhla. Kevät heräilee ja luonnossa linnut pitävät omaa konserttiaan. Eilen illalla auringonlaskiessa Pekkalan yli Loppijärvelle lensi suuri aura hanhia. Tuntui kuin olisivat tuoneet viimeisen tervehdyksen Ystävältä. Pimenevää iltaa täydensivät joutsenten torvet järveltä. Luonto heräili kevääseen tietämättömänä surustamme ja myös maailman järkyttävistä tapahtumista. Viimeisenä illalla puhalsin Ike kynttilän sammuksiin – kiittäen.

Pitkäperjantai vaihtunut nyt lankalauantaiksi. Hiljaisella viikolla jo aiemmin palmusunnuntaia, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko ja kiirastorstai. Päivillä oli aikanaan omat paikkansa myös pääsiäisen vietossa. Malkamaanantaina muisteltiin Kristuksen syyttömyyttä ja miten onkaan meille aina niin ”nähdä rikka toisen silmässä, mutta ei malkaa omassa”. Tikkutiistaina vuoltiin sytykkeitä pahaa karkottamaan, kellokeskiviikkona lehmät saivat kellonsa hiljaisen viikon jälkeen takaisin kaulaansa ja pääsivät ehkä jo ensi kertaa uloskin ja  kiirastorstaista alkoi pääsiäisen pyhät ja niille pyhille selitykset ovatkin enemmänkin Raamatusta. Mutta tälle tämän päiväiselle lankalauantaille ei näytä oikein löytyvä mitään selitystä ei maallista tai taivaallistakaan.  Lankalauantain nimi tullee vain sen ruotsinkielisestä nimet ”lång”.

Mutta kaikesta huolimatta teille kaikille oikein hyvää pääsiäisen viikonloppua. Pääsiäistä vietämme tälläkin kertaa rauhallisesti läheisimpien ja ystävien kanssa järvenrannassa. Mutta perinteiden mukaan pääsiäinen avaa myös kotikuntani Lopen markkinavuoden. Viime vuonna myös syövän uuvuttamana menehtynyt Onni Kontro loi Lopelle

uskommattoman upea torikulttuurin. Ensin tapahtumia tehtiin yrittäjien ja muiden nimissä ja lopulta keskustan talkoolaisten kanssa. Onnin idearikkaudesta yhdessä ystävänsä Simo Rädyn kanssa syntyi siis tämän pääsiäisen Lankalauantain markkinat, mutta ihan ensimmäisinä ne legendaarisimmat eli uudenperunan juhlat – Perunnankukkapäivät – heinäkuulle. Markkinat vetivät väkeä ja myöhemmin torillemme tuli myös Hiirenkorvanmarkkinat ja satokauttajuhlistavat Maalaismarkkinat. Onni järjesteli ja teki ja Simo ideoi nimiä ja muuta. Tehokas kaksikko. Ja lämmin kiitos tämän jälkeen kaikille näitä markkinoita jatkaneille ja puuhanneille vuosikymmenten aikana.

Tänään itsekin siis Lopen torilla. Meillä ei näillä markkinoilla ole ollut puolueentelttoja tai muutakaan sen kummempaa. Lopen markkinatapahtumissa nimittäin parasta on myyjät, kahviteltat, Pelastakaa Lapset ry:n lettuset ja monet muut. Parhaat keskustelut syntyvätkin aina näissä paikoissa – ihan kuin itsestään.

Tänäänkin esille nousi niin tulevan kesämme Lopen kunnan torstain Iltatorit. Niistä syntynyt jopa markkinoitakin paremmin väkeä liikkeelle saava juttu ja viikottainen mahdollisuus täyttää myös jääkaappia ja keittiötä uuden satokauden herkuilla. Näin tapahtuu siis tänäkin suvena eli jokaisena torstai-iltana Lopen torilla kello 17-20 tapahtuu ja silloin kannattaa Lopelle ajella kauempaakin. Muutamalta markkinavieraalta tänään kiitoksia kesätoreista ja pari ihan kivaa kehittämisideaakin. Vien eteenpäin.

Huolta aiheutti myös kantatie 54:n umpi surkea kunto ja myös Pilpalantien ja Hunsalantien alati huononevat asfaltit. Valitettavasti nyt ei voinut muutakuin todeta, että Marinin hallitus SDP:n ja keskustan johdolla juuri päätti leikata liikenteen rahoitusta ja pahasti näyttää siltä, että asfaltointimäärät jäävät luvattoman vähäisiksi. Olen näitä teitä ja myös Vojakkalantietä pitänyt esillä ja nostanut rahoitussuunnitelmiin, mutta ainakin toistaiseksi esitykseni on jätetty sivuun. Mutta sen voin luvata, että periksi en tule antamaan. Asfalttia tarvitaan!

Myös Ukrainan Putinin sota, itärajan turvallisuus, Nato-prosessi ja laajemminkin ulpo- ja turpo-kysymyksen puhuttivat. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kun ovat olleet iso osa työtäni yli 12 vuoden ajan mm. puolustusvaliokunnassa niin näistä aiheista olikin mukana keskustella. Kaikille totesin, että olen hyvin vakuuttunut, että muutaman viikon sisällä tulemme jättämään Nato-jäsenhakemuksen. Ja sen perään totesin, että toivon, että ratifiointi saataisiin tehtyä muutamassa kuukaudessa.

Elämä lopulta voittaa. Valoa kohden menemme. Vaikka nyt monessa mielessä näyttääkin synkältä. Liiankin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit