Emme mene Natoon siksi, että haluaisimme sotaa, vaan siksi, että emme enää koskaan sotaan joutuisi.
Tämä mukailtu viisaus sotaan varautumisesta kuvaa hyvin tätä nykyistä turvallisuusympäristömme tilaa. Tänään Ylen Aamu-TV.ssä ja radion Ykkösaamussa tämän tällä tavalla mukailin ja ajattelen, että näin asemamme nyt on nähtävä. Venäjä on osoittanut toimillaan Ukrainaan hyökätessään ja sotarikoksiakin siellä tehdessään, että se ei enää millään tavalla tai tasolla kunnioita muiden maiden suvereniteettiä. Itseasiassa Putinin Venäjä pyrkii nyt rakentamaan itselleen omaa väkivallalla tehtyä etupiiriä ja jos emme tähän nyt reagoi, niin se saattaa johtaa siihen, että maamme kansainvälinen asema muuttuisi ja myös liikkumatilamme kaventuisi.
Ja olihan tuon eilen julkistetun turvallisuusselonteon keskeisin viesti se, että ”Nato jäsenenä Suomi olisi osa yhteistä puolustusta ja myös Naton artikla 5. turvatakuiden piirissä. Ehkäisevä vaikutus olisi suurin”. Ja tästä pääsemme siihen tosiasiaan, että mikään kahden tai edes monenvälinen puolustusyhteistyö tai sellaisen syventäminen ei tätä turvaa tulisi koskaan antamaan. Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus olisi nimenomaan se, että Naton kautta olisimme ainoiden aitojen turvatakuiden piirissä. Yhteenkään Nato-maahan ei koskaan Naton historiassa ole hyökätty ja jos hyökättäisiin, niin Nato katsoisi hyökkäyksen hyökkäykseksi ei vain yhtä maata vastaan vaan koko Natoa vastaan. Ja jos Nato jättäisi tällaisessa tilanteessa toimimatta, niin samalla hetkellä Nato lakkaisi olemasta. Näin se vain yksinkertaisesti menisi.
No, ehkä aamulla pienemmälle huomiolle jäi se, että pitäisikö meidän jotenkin rajata Naton läsnäoloa maassamme tai tehdä joku Norjan-mallinen Nato-sopimus tai muuta vastaavaa. Tähän on helppo vastata: Ei pitäisi. Meidän ei itse kannattaisi millään tavalla rajata Naton tuomaa turvaa maallemme vaan ottaa Naton hyödyt 100% käyttöömme. Viimeisenä ydinasemaan tuoma korkein pidäke.
Mielenkiintoinen huomio muuten tästä hallituksen turvallisuusselonteosta. Venäjä siinä mainitaan 154 kertaa, Nato 149. Voisi siis todeta, että Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Lämmin kiitos vielä lukuisista viesteistä liittyen aamuisiin keskusteluihimme. On mukava saada aina palautetta ja myös kriittistäkin pohdintaa. Vastauksena niihin totean vain, että tosiasiat pitää nyt tunnustaa.