No minusta ei pidä. Mutta maamme rikoslain mukaan tällä hetkellä pitää voida. Kolmen vuoden välein siis voi raiskata ensikertalaisena siis käytännössä tietyllä tavalla ensikertaa.
Kun sanoin, että ei pidä niin siksi eilen annoin eduskunnan istunnossa vahvan tuen kollegani Kari Tolvasen lakialoitteelle jolla rikollisten ns. ensikertalaisuusmääritelmiä muutettaisiin. Nykyisin ensikertalaiseksi rikoksentekijäksi katsotaan rikoksen laadusta riippumatta 3 vuoden määräajan jälkeen. Tällöin rikollinen siis tässä vaiheessa jo vanki joutuu kärsimään rangaistuksestaan vain puolet.
Tolvasen erinomaisessa aloitteessa esitetään ”määräajan pidentämistä viiteen vuoteen sellaisissa rikoksissa, joista voidaan tuomita vankeutta enintään kuusi vuotta. Lisäksi aloitteessa esitetään, että sellaisissa rikoksissa, joista voidaan tuomita yli kuusi vuotta vankeutta, määräaika olisi kymmenen vuotta. Edellä mainittu ei kuitenkaan koskisi murhaa tai tappoa, jolloin niistä tuomittuja ei missään olosuhteissa katsottaisi ensikertalaisiksi rikoksentekijöiksi. Näin ollen lakialoitteessa porrastetaan määräaikaa rikoksen vakavuuden perusteella ankarammaksi.”
Tolvanen kirjoittaa aloitteessaan: ”Viime vuosina julkisuudessa on ollut useita tapauksia, joissa rikoksentekijä oli tulkittu rikoslain 2 c luvun mukaisesti ensikertalaiseksi, koska ei ollut syyllistynyt vapausrangaistukseen johtaneeseen rikokseen edellistä vapautumista seuranneiden kolmen vuoden aikana. Muun muassa kahdesta erillisestä taposta tuomittua henkilöä kohdeltiin vankilassa kuin ensikertalaista toisen henkirikoksen jälkeen ja hän pääsee jälleen vapauteen suoritettuaan tuomiostaan vain puolet. Samoin eräs tunnettu ammattirikollinen, joka oli aiemmin kärsinyt yli kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen, tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ensikertalaisena vankeusrangaistukseen. Tällainen vanki kärsii rangaistuksestaan jälleen ainoastaan puolet, koska hän ei edeltävien kolmen vuoden aikana ole jäänyt kiinni rikoksesta. Samanlainen tilanne on muun muassa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyvällä henkilöllä, joka usein vankilasta vapauduttuaan uusii rikoksensa. Jotta tällaiseen epäkohtaan ja yleisen oikeustajun vastaiseen seikkaan voidaan puuttua, on tarpeellista muuttaa lainsäädäntöämme tältä osin.
Hallituksen esityksessä HE 262/2004 vp tuodaan ilmi ensikertalaisuuden määrittämisen historialliset juuret, jotka ovat vuodelta 1976. Tuolloin vankeinhoidollisesti ensikertalaisena pidettiin vankia, joka rikoksen tekopäivää edeltäneinä kolmena vuotena ei ollut Suomessa eikä muussa Pohjoismaassa suorittanut vankeusrangaistusta tai ollut pakkolaitoksessa. Nykyinen ensikertalaisuuden määrittäminen, ilmi tulleiden tapauksienkin valossa, olisi syytä päivittää vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.
Rikosoikeudellisesti arvioiden on varmasti hyväksyttyä ja vallitsevan oikeustajun mukaista, että tosiasiallisesti ensikertaista kohdellaan lievemmin. Muutosta kuitenkin tarvitaan siihen, milloin rikosten harventuessa palataan takaisin lähtötasolle eli ensikertalaiseksi rikoksentekijäksi. Perusteltua on ottaa huomioon rikoksen vakavuus, jolloin ensikertaisuus määräytyisi rikoksesta säädetyn rangaistusasteikon perusteella. Tätä käytäntöä seuraamalla muun muassa vakavissa huumausainerikoksissa ensikertaisuuden määritelmä olisi rikoksen uusimistapauksissa ankarampi kuin verrattaessa esimerkiksi tavanomaisiin omaisuusrikoksiin.
Ehdotettu lainmuutos tulisi aiheuttamaan vankeinhoidolle hieman lisää kustannuksia. Toisaalta on punnittava tavallisen ihmisen perusoikeuksia ja kustannustehokkuutta vastakkain. Humaanissa kriminaalipolitiikassa olisi perusteltua ottaa huomioon tavallisen ihmisen perusoikeudet painavampana tekijänä.”
Eli Suomi on tällä maa, jossa voi kolmen vuoden välein raiskata ensikertalaisena. Kolmen vuoden välein voi raiskata ensikertalaisena. Onhan se aivan kohtuutonta. Tämä ensikertalaisuusasia on tietysti noussut monien tapausten kohdalla esille, myös muiden kuin raiskaus- ja seksuaalirikosten kohdalla. Muun muassa on tämä yksi paljon julkisuutta saanut tapaus, jossa tappoon osallistunut sai kuuden vuoden tuomion, ja asia eteni hovioikeuteen, ja hovioikeuden päätös taisi tulla aika lailla samana päivänä, kun tämä kaveri käveli ulos vankilasta kaksi vuotta kärsineenä, ensikertalaisena, alle 21-vuotiaana. Edellisen kerran kun eduskunta näitä käsitteli, silloin eduskunnassa oli vallalla se ajattelu, että nuoren ei pidä olla vankilassa, että on tehtävä kaikki sen eteen, että nuori ei vankilassa olisi. Toivottavasti tällainenkin tapaus nyt sitten laittaa myös sen ajan lainsäätäjiä pohtimaan, olivatko ne ratkaisut oikeita.
Rikoslain mukaan määräaikaista vankeusrangaistusta suorittava voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa, ja nykyisen lain mukaan alle 21-vuotiaana tehdyn rikoksen perusteella tuomitusta määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta voidaan päästä ehdonalaiseen vapauteen, kun henkilö on suorittanut rangaistuksestaan puolet tai yhden kolmasosan, jos henkilöä ei ole rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana tuomittu vankeuteen. Nämä ovat aika kovia lievennyksiä näihin annettuihin tuomioihin.
Edustaja Kari Tolvanen on tehnyt hyvän lakialoitteen, jolle toivon vilpittömästi etenemistä jo senkin takia, että rangaistusten pitää olla myös meidän tavallistenkin suomalaisten oikeustajun mukaisia. Vakavien henkilöön kohdistuvien rikosten kohdalla ensikertalaisuusmäärittelystä voitaisiin minun mielestäni luopua vaikka kokonaan ja muut rikokset palauttaa, niin kuin tässä lakialoitteessa todetaan, tuosta nykyisestä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen – missä ne tietääkseni 70-luvulla ovat olleetkin – eli muuttaa takaisin nykyisestä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen. Myös pohdinnanarvoista on miettiä asiaa myös ns. tosiasiallisesti ensikertalaisuden näkökulmasta. Pitääkö rikollisen voida lopulta ollakaan ensikertalainen kuin sananmukaisesti kerran? Itse olisin tähänkin valmis.
Toinen tätä hieman sivuava asia jonka eilen istunnossa nostin keskusteluun on vankien vaarallisuusarvioinnit. Ne liittyivät myös tuohon tapaukseen, jossa todettiin, että ei ollut muuta tehtävissä, oli pakko laskea vapaaksi, kun kaksi vuotta kuuden vuoden tuomiosta oli kulunut. Mutta vaarallisuusarvioinnit tehdään yleensä henkirikoksiin syyllistyneille, ja tätä lainsäädäntöä on nyt viime vuosina tiukennettu, ja hyvä niin. Minun mielestäni sen pitää olla automaatio kaikille. Muistamme tästä ihan lähivuosilta yhden tapauksen, missä eräs henkilö tuomittiin 11 vuodeksi henkirikoksesta vankilaan, hän istui siitä ensikertalaisena yhden kolmasosan, vapautui ja surmasi jälleen. Vaarallisuusarviointi olisi saattanut estää tuon uuden surman. On totta, että kuitenkin näistä vaarallisuusarvioinneistakin joka viides niin sanotusti epäonnistuu, mutta se on kuitenkin paljon, jos sieltä pystytään neljä poistamaan tämän vaarallisuusarvioinnin kautta, ja toivon, että samalla kun nyt tätä ensikertalaisuusasiaa läpikäydään, niin pohditaan myös sitä, että vaarallisuusarvioinnit saataisiin väkivaltarikoksiin ja seksuaalirikoksiin mahdollisimman laajasti käyttöön.
Minusta on ensiarvoisen tärkeää, että rangaistukset ovat yleisen oikeustajun mukaisia, ja sitä ne eivät tällä hetkellä ole Suomessa, jossa voi kolmen vuoden välein raiskata ensi kertaa.
…
Nyt jo takaisin eduskunnassa ja tämä aamu aloitetaan Lappi-kerhon riisipuuroilla. Sitten ympäristövaliokunta ja ulkoasiainvaliokuntakin. Ja mahtuu tähän päivään myös perjantain täysistuntokin. Puurolle.
…
Päivä vauhdilla päätökseen ja hyvä, että tällä kertaa ihan lyhyt istunto. Viikko ollut talolla todella tiukka ja järjestäin muut päivät venynneet töissä aina kellon ympäri. Tänään vain tuo perjantain puolituntinen istunto ja valtaosa asioista siirtyi ensi viikkoon. Itse pidin puheenvuoron yritysten edustuskulujen verovähennyksiä puolustaen. Olen varma, että esitys tulee olemaan loppusaldoltaan pahasti miinusmerkkinen. Suoran verotuoton pitäisi olla 30 miljoonaa euroa. Itse sanon monen asiantuntijan tapaan, että loppusumma on mieluumminkin -30 miljoonaa ja vielä todennäköisesti välillisesti paljon enemmänkin. Ja tämä ei siis kosketa vain yrityksiä vaan lukuisia perheitä ja vapaa-ajanviettäjiäkin sen myötä, että palvelut heikkenevät läpi vuoden elintärkeän yrityskysynnän rohmahtaessa. En oikein ymmärrä, että vasemmiston ehtona hyvän työllisyyttä ja kasvua tukevan muun yritysveron ja kasvupaketin vastinpariksi piti hyväksyä tällainen. Lähinnä minusta epätietoisuuteen perustuva kateellisuusjuttu jonka vaikutukset kohtalokkaita. Näin pelkään.
Mutta nyt kello 19.20 ja Lopella kotona. Tänään vapaa ilta ja ajattelin sen ihan sohvalla viettää ja perheen kanssa.