Pikkuveli Vanhan Rouvan seuraksi Vanajaan – Vuoden 1978 Pappa-Tunturi löysi uuden kodin

Blogi, maanantaina 06.07.2020

Blogini lukijoille on varmasti tullut tutuksi Madame – Vanajan Vanha Rouva – vuoden 1972 Volkswagen Kuplamme. Nuorekas ja terhakka kaverini. Luottonainen. Grand Old Lady.

Nyt saatte tutustua Pikkuveljeeni. Hän on Pappa-Tunturi vuosimallia 1978. Laukaalla nuoruuteensa Juha Kankkusen ralliteitä nautiskellut kaveri, joka sitten orvoksi jäätyään kiersi Mikkelin kautta tänne Lopelle Loppijärven rantaan Pekkalan Vanajan suojiin. Tänään 6.7.2020 kävimme parhaan ystäväni Hatakan Jarnon kanssa Pikkuveljen Lahdesta hakemassa ja kotimatkalla katsastusmies antoi vielä pojalle suositukset ja luvankin jatkaa matkaa.

Pappatunturini runkonumero ajoittaa mopon vuodelle 1978. Tälle vuodelle ajoittuvat siis Tunturin mopot runkonumeroiltaan 238830-262845. Ulkonäöltään ja tekniikaltaanhan vuosien 74-78 mallit ovat samanlaisia. Vuoden 1973 malli, kun oli vielä nk. peltiperä ja sitten vuosimalliin 1980 tuli taas olennaisia muutoksia ulkonäköön, mm. erilainen satula ja ohjaustangon kiinnitys sekä erilaiset teippaukset. Pikkuveli on siis 78 – reilu nelikymppinen hänkin.

Harrasteajoneuvojeni kavalkadi siis täydentyi tänään mopolla. Nuorena Harjunpään autotallissa minulla oli toki Raisu. Samanlaisen muuten sain Jarskilta ja muilta ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Tämä Jonne on vielä ilman kilpiä, mutta pian hänkin ajossa.

Mutta mopothan ovat kuuluneet maalaismaisemaamme jo 1950-luvun lopulta. Itseasiassa mopojen kultakausi alkoi 1957, kun näiltä alle 50-kuutioisilta mopilta poistettiin ajokorttipakko. Mopedit eli virallisesti moottoripolkupyörät valtasivat teitämme ja vuonna 1962 maassamme oli enemmän mopedeja kuin henkilöautoja. Myydyimmäksi mopoksi nousivat juuri nämä Tunturit. Huippuvuosina itseasiassa yli puolet maamme myydyistä mopoista oli Tuntureita. Ensin Tunturipyörä Oy:n polkupyörätehtaalla tehdyt Tunturin mopot olivat polkupyörien tapaan putkirunkoisia, mutta korttipakosta luopumisen jälkeen insinööri Esko Kotamäen johdolla vuonna 1958 kehiteltiin tämä legendaarinen levyrunkomalli. Seuraavana vuonna myyntiin tulleesta ns. Pappa-Tunturista tulikin sitten myyntimenestys ja Pappis pysyi tuotannossa aina 1980-luvulle saakka hieman matkan varrella muutoksia kokeneena. Viimeinen Classic-mallinen Pappis valmistui vuonna 1987 5. lokakuutta, kun perinteisempien mopojen kysyntä oli hiipunut taasen mm. kypärapakon tultua. Osaltaan Tunturin tarinan loppua vauhditti myös Puch AG:n päätös luopua kaksipyöräisten tuotannosta samanana vuonna. Pappa-Tuntureihin koneet tehnyt linja myytiin italialaiselle Piaggiolle.

Vuosina 1959-1987 Pappa-Tuntureita valmistettiin muuten yhteensä kaiken kaikkiaan peräti 415 000 kappaletta. Kilpakumppani Solifer joutui tyytymään ”vain” vajaaseen 200 000 kappaleeseen vuosinaan 1957-1985. Soliferistä tulikin Tuntureille tiukka kilpakumppani, kun Arabian keraamikkona tunnettu Richard Lindh, vuonna 1960, suunnitteli Solifer Exportin. Se muuten suunniteltiin milläs muulla kuin savella.

Hyvinkään Veikkarin K1 Katsastus hoiti paperiasiat ja koeajot viimeisen päälle. Vahva suositus sujuvalle ja hyvälle palvelulle!

Katsastusmies Jukka Huttunen Veikkarin K1 Katsastusasemalla tarkistamassa, että vuoden 1978 Tunturi on peruskorjauksen jälkeen jälleen valmis uusille kilometreille. Taustalla katsastusta seuraamassa ystäväni Jarno Hatakka.

Ja sitten ei muuta kuin Pekkalasta koeajolle…

Ja yöksi Vanajan suojiin Madamen – Vanhan rouvan – turvalliseen kainaloon. Harrasteajoneuvot ne vaan ovat niin mukavia. Historiaa ja nostalgiaa.

Mutta yhteistä Pappa-Tuntureille oli mm. teräslevystä prässäämällä ja hitsaamalla valmistettu runko ja itävaltalainen 1,5 -heveosovimainen, 49 kuutioinen, puhallinjäähdytteinen Puch-merkkinen moottori. Pukilla kulkee siis Pikkuveljenikin – edelleen ja tänäänkin.

Virallisesti Pappa-Tunturi -nimeä alettiin käyttää Tunturi 60 -mallista vuonna 1960. Tosin nykyisin kuulee samalla hellittelynimellä kutsuttavan jo edellisenkin mallin PL 38 -mopoja. Muutoksia mitä vuodet Pappa-Tuntureihin toivat olivat ainakin vuoden 1970 muutos, kun laki ei enää vaatinut pakollisina mopoihin polkimia. Tämä mahdollisti myös käsivaihteisten Maxien markkinoulle tulon ja myös Startin ns. kickstartilla. Ja hieman aiemmin oli markkinoille tullut tämä Pikkuveljen malli eli Automat :).

Pappamopo on luottokaveri. Ei mikään nuorille rakennettu sport, vaan nimenomaan matalarunkoinen mopedi – vanhemmille miehille. Kyllähän sellainen kaveri saa olla tällaisella nuoremmallakin miehellä. Eikös? Vähintään vaikka sitten sen pahan päivän varalle. Vanhoiksihan tässä ei tietenkään koskaan tulla.

Mutta nyt Laukaan kaveri on Pekkalassa. Kotimatkalla haimme sille kilvet Hyvinkään Veikkarin K1-Katsastuksesta. Ottivat Pikkuveljen käsittelyyn normaalin päivän välissä ja leima on nyt tuore ja vahva. Iso kiitos erinomaisesta palvelusta Veikkarin K1:lle ja katsastaja Jukka Huttusulle. Iso kiitos myös mopedin Laukaasta Mikkeliin pelastaneelle Paavo Kokkoselle. Hienoon kuntoon oli perikunnan jäsen laitettu. Ja kiitos myös Hatakan Jarnolle avusta mopon hankinnassa, haussa ja leimaamisessa.

Ihan muuten harrasteajoneuvojen harrastajille mielenkiintoisena huomiona. Kannattaa muuten nämä pakollisetkin liikennevakuutukset kilpailuttaa. Minulla vakuutukset olleet aina Pohjolassa, mutta yllätys yllätys mopon pakollinen liikennevakuutus olikin siellä yli 220 euroa. Tismalleen saman vakuutuksen sai Lähi-Tapiolasta 140 eurolla. Aina ei siis kanta-asiakkuus kannata vaan kannattaa myös kysellä 🙂 Ihan vain vinkkinä, kun kerran pakollisillakin liikennevakuutuksilla halutaan myös rahastaa tai toisaalta kilpailla. Minusta niiden hintojen pitäisi olla kaikilla vakuutusyhtiöillä tismalleen sama, kun kyse kuitenkin pakollisesta ja aina samanlaisesta liikennevakuutuksesta.

Illalla ehdin vielä pienelle lenkille. Mökkitie, Järventaustantie, Pilpalantien ja kantatie 54. Hyvin nakutti ja kulki. Ja nyt Pikkuveli Vanhan Rouvan kainalossa Vanajassa odottamassa retkeä Lopen Lättähattu Kahvilalle Pilpalaan. Saa nähdä mitä Harlikat ja muut isommat siellä meistä meinaavat. Sekaan kuitenkin aiomme nokkamme tunkea.

Kommentit