Viikonloppu alkoi tällä kertaa hyvän ystävän Decen syntymäpäivillä. Mikaksihan hänet kastettiin, mutta luokkakaverit muistivat myöhemmin elämänmittaisella lempinimellä. Ala-asteikäisen pojan virhe sanoa desimaalipilkkua desemaalipilkuksi johti ainutlaatuiseen lempinimeen. Kaikki tietävät Decen ja monet tuntevatkin.
Itse sain Deceen tutustua nuoruudessa. Kyllä me jo toisemme ala-asteelta tiesimme, mutta sieltä en muista, että sen kummemmin olisimme olleet tekemisissä. Ehkä pelattiin jotain puukoulun pihalla ja sen semmoista. Mutta leirit veivät meidät yhteen. Voisi sanoa, että ystävyytemme siemen ja sinettikin tuli Kesijärvellä. Olen aiemmin kiittänyt Kimiä siitä, että itseluottamukseni kasvoi lapsuuden epävarmuudesta nuoruuden kynnyksellä ja voin kiittää myös Decea. Decen kanssa Kessulla löytyi sama yhteinen sävel samantien. Huumori oli meistä yhtä hyvää ja muista yhtä huonoa. Mukana tietenkin maan mainio Lasse, vähintään yhtä hyvällä – ehkä joidenkin mielestä vielä vähän huonommalla huumorilla. Parasta antia ainakin itsemme viihdyttämiseksi oli iltaohjelmat. Hulvatonta omaa kummelia kaikki.
Pidimme myös musiikista ja jo tuolloin Dece tapaili kitarallaan ensisointuja. Aloitti sillä samalla millä kaikki muutkin tulevat kitaravirtuoosit. Mutta laulettiin yhtä sun toista ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Porukassa isosti olivat mukana myös Heinosen Esa ja Kulmalan Pekka ja myös Rehellin Riku. Tytöilläkin oli sellainen erittäin iso rooli tässä. Myönnän.
Monet monet viikonloput vietettiin Kessulla. Tehtiin retkiä muuallekin mm. Oronmyllylle. Monet illat laulettiin leirinuotiolla ja juteltiin yömyöhään patjoilla. Kuvattiin videoita, tehtiin elokuvia ja vaikka mitä. Kesijärvi ja tämä porukka oli minulle kasvun paikka.
Decen kanssa ystävyys lujittui nopeasti ja pian vedimme Paaranluolassa discoja. Totta kai Dj Timppa ja Dr Dece. Dr Albanilta tuon lisän Decelle johonkin discomme mainokseen nappasin. Toimi. Ainakin omasta mielestämme. Ja uskokaa tai älkää niin yhden discon vedimme ihan nuoruuden idolini Juicenkin musiikilla. Aivan varmasti ainoa kerta, kun joku Suomessa on järjestänyt Juice Discon. Ja me se Decen kanssa tehtiin ja vieläpä teini-ikäisille. Kai siitä yleisökin tykkäsi, kun kuitenkin paikalle tulivat. Me tykättiin.
Dece oli innokkaasti mukana myös pian perustamassamme TOP-Klubi ry:ssä. Dece kuului ns. kalustoomme vaikka ei siis perustajajäsen tai ydinryhmämme tekijä ollutkaan. Dece oli aina mukana ja täysillä. Velipojan Akin kanssa marssivat innokkaasti myös Räkä ja Roiskis – 24 tunnin selviytymisseikkailun lähtöön. Jos oikein muistan niin ei kovin kauaksi enää siitä. Ja kaksikko tietysti laulaa loikottivat jotain marssilaulua kylän läpi lompsiessaan?
Aika velikultia.
Dece oli myös isosti mukana NHL-egollaan LHL:ssä. Loppi Hockey League oli yksi iso juttu Räkä ja Roiskis eli myöhemmin Marski -selviytymisseikkailuiden ja pöytäjääkiekkoturnausten rinnalla. Dece oli LHL:n legenda ensimmäisestä matsista lähtien. Ja näyttää huru-ukko vetävän edelleen boxissa hyvin PlayTeamin kanssa ja nykyisin oikein jäähallissa.
Mutta ehkä se musiikki oli kuitenkin se Decen ykkösjuttu. Olikohan peräti miehen ensikeikka meillä Loppijärvi Happeningissä? Sen muistan, kun bändi Decen ympärille koottiin ja nimeksi tietenkin mahtipontisesti DC Group. Ja legendoja äijä loi silloinkin: Lavalle reilun kaksimetrisen notkean kaverin X -asento jäi kaikkien mieleen. Rokkikukko ensikeikasta lähtien. Ja tuon jälkeenhän Deceä on viety niin kotimaan lavoille kuin vähän ulkomaillekin sellaisen raskaamman musiikin parissa. Mä en sitä ymmärrä. Siis sitä musiikkia ja siksi olikin upea kuulla perjantaina Decen synttäreillä, kun mies veti taas luojan luomalla upealla äänellään karaokea. Videoita emme ottaneet eli uskottavuus säilyy möreämmänkin musiikin piireissä.
Decestä voisi kertoa monia hienoja tarinoita ja niitä perjantaina meidän pöydässä legendaarisessa – Decen tapaan legendaarisessa – Papillonin pöydässä kuulimmekin. Pöydässä ystäviä vuosien varrelta ja hervotonta muisteloa.
Ja olihan baarissa aikalailla upea tunnelma jo ovesta sisäänastuessamme. Dece selvästi odotti meitä jokaista juhliin tullutta ja oli aito ja oma herkkä Dece ensi halauksesta lähtien. Ja taidettiin me joskus silloin laulellakin, että ”mieskin saa itkeä saahan” ja vähän näytti Kukon silmäkulma nytkin vetistelevän. Liekö sitten Papillonin ilmastointi ollut vähän kovalla?
Mutta niin kuin jo juhlien jälkeen Facebookiin kirjoitin, niin Dece teki juhlillaan historiateon. Oli upea nähdä ystäviä vuosikymmenten varrelta. Väbän ja Tarjankin olisimme halunneet nähdä, mutta he olivat tulossa perjantain juhliin vasta lauantaina. Merkkivirhe Vellulle siis – taas. Mutta meillä oli hauskaa vähän kuin puttepossun nimipäivillä. Naurettiin, kerrottiin juttuja, muisteltiin ja taas naurettiin. ”Hei kukas sä olitkaan?”, kyseli Heinosen Esa aina välillä vastaan tulevilta. Mutta yhden hän muisti – Maisan tietenkin ja heidän yhteinen juttu oli ollut tanhut Lopen Kuntalassa, joskus noin 45 vuotta sitten. Kukas nyt ei Maisaa muistaisi.
Mikan (Dece) sisko Minna piti ihanan puheen isoveikalle antaen samalla meidän yhteisen syntymäpäivälahjan hänelle. Ja ihan Decenähän äijä sitten sen hukkasi jo illan aikana Papillonin pyörteisiin.
Tässä nyt vain vähän naputtelin omia muistojani Decestä. Jokaisella juhlissa olleella olisi varmasti vähintäänkin saman verran omia muistoja miehestä. Dece on spesiaalikaveri. Niin oli Taina – yhteinen ystävämme – todennut. Ja niin totean minäkin:
Dece on spesiaalikaveri.
Iso kiitos Dece ja Jenna vielä kutsusta ja upeista juhlista. Ja kiitos myös kaikille kanssajuhlineille. Ja kiitos Dece ennen muuta aikaa kestäneestä ystävyydestä. Veljeys kestää vuodet ja näkemättömät ajatkin. Sun kanssa aika upea kohdata ja tavata – halatakin.
Pieniä ihmeitä täynnä on elämä – Ja Ystävyyksiä, jotka kestävät aikaakin
Olemme ehkä jo pikku hiljaa kääntymässä elämämme jälkimmäiselle puoliskolle. Olkoot se meille yhtä ikimuistoinen kuin tämä avauseräkin on ollut.