FCI Agility World Championship (AWC) eli agilityn MM-kilpailut järjestetään tällä viikolla Turussa Gatorade Centerissä. Tänään olin Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana vieraana seuraamassa kisoja ja tutustumassa suurtapahtuman toteutukseen.
Turun MM-kisoihin osallistuu kaiken kaikkiaan noin jopa 600 koirakkoa taustajoukkoineen ja kannattajineen yli 40 maasta. Koirarotuja areenalla nähdään 31, ja eniten bordercollieita ja shetlanninlammaskoiria. MM-kisojen tämänvuotinen teema on:
“Agility kuuluu kaikille”.
Ja juhlakilpailustakin voi hyvin puhua, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun agility tuli Suomeen ja muuten myös 20 vuotta siitä, kun Suomen Agilityliitto 
perustettiin ja kymmenen vuotta sitten siitä, kun laji urheiluksi meilläkin tunnistettiin ja tunnustettiin. Siitä hieman myöhemmin lisää. Nyt Turussa järjestettävät agilityn MM-kilpailut toimivatkin eräänlaisena huipentumana kyseiselle juhlavuodelle. Laji on ottanut kuluneiden vuosien aikana tärkeitä kehitysaskeleita osana urheiluyhteisöä.
Ja jotain tästä upeasta lajista kertoo sekin, että näiden vuosikymmenten aikana lajista on kehittynyt laji minkä maailmanmestaruuskilpailut ovat areena-kokoluokan tapahtumia. Itseasiassa MM-kisat palasivat nyt jälleen Turun areenalla, sillä vuonna 2019 Gatorade Center isännöi myös lajin mestaruuskisoja.
Ja mikä hienointa Suomi on pysytellyt johdonmukaisesti läpi lajihistoriansa yhtenä agilityn kärkimaista. Ja perinteisten MM-kisojen ohella suomalaiset ovat loistaneet myös soveltavassa agilityssä. Ja harrastuksenakin agilityllä menee hyvin. Meidän Olympiakomitean viime vuoden Sporttidatan mukaan agility oli viime vuonna lisenssimäärissä mitattuna täysi-ikäisten naisten toiseksi suosituin laji sekä seitsemänneksi suosituin laji kaikkien täysi-ikäisten keskuudessa sukupuolesta riippumatta.
Mutta yhden pienen mukavan muiston agilityn historiasta voisin tässä kertoa…
Kun agilitystä ”tehtiin” urheilua
Kyllä, eli mennään noin kymmenen vuoden taakse. Olin aloittanut vuotta 2007 Valtion Liikuntaneuvostossa ja vuosittain tietyllä rytmillä aina käsittelimme ensin liikuntapaikkarakentamisen valtiontukia ja sitten seuraavissa kokouksissa vuorostaan liikuntajärjestöjen ja urheilun lajiliittojen valtiontukia. Minua alkoi ihmetyttää epäloogisuus mikä näissä toistui: Liikuntapaikkarakentamisen kokouksessa OKM:n virkamiehet esittivät tukia myös agility-halleille ja sitten taas seuraavassa kokouksessa samaisen OKM:n virkamiehet esittivät hylättäväksi agilityn lajiliittostatuksen ja oikeuden urheilun rahoitukseen, kun kuulemma ”agility ei ole urheilua”.
Meikä poika ihmetteli ja hämmästeli ja sitten syntyi ajatus, että eihän tämä näin voi mennä. Tein muistaakseni jonkun päivityksen aiheesta ja esitin sitten määrätietoisesti viranhaltijan esitystä vastaan, että agility nostetaan urheilulajien joukkoon. Sanoin, että eihän me voida toisessa kohtaa sanoa, että kyllä se urheilua on ja sille voidaan olosuhteita tukea rakennettavaksi, mutta sitten perään todeta, että ei se kuitenkaan urheilua ole ja emme agilitya lajina kuitenkaan tue. En muista menikö esitykseni ensi kerralla heti äänestyksessä läpi? Mutta sen muistan, että tuekseni sain perussuomalaisten Kike Elomaan (ps) ja lopulta voitimme äänestyksen ja agility nostettiin näin tuettavien ja tunnustettujen urheilulajien joukkoon myös Suomessa. Päätöksen jälkeen sain valtavasti viestejä ja palautetta ja kiitostakin. Totesinkin jollekin pilke silmäkulmassa, että nyt ei enää sentään koirat Heinosta hauku.
Noina aikoina sain myös kutsun kokeilemaan lajia ja kyllä se kuulkaa ihan kovaa urheilua on. Silloisen avustajani Kati Kokkosen kanssa kävimme agility-hallilla ja koirat laittoivat miehen juoksemaan. Silloin agilitya minulle esittelivät RimA:n Ari Kuparinen ja hänen hienot shetlanninlammaskoirat Nonnih ja Senni. Vesa ja Niina Lindberg belgianpaimenkoira malinoisnarttu Kotkon kanssa. Kotkon kanssa hieman kuperkeikkojakin silloin heitin. Ja sitten päivän järjestänyt Sari Pehkonen malinoisin Hilun kanssa. Hilun kanssa tein muuten myös ihan kelpo nollaradankin. Yllä video tuolta.
Tässä vielä blogini tuolta kymmenen vuoden takaa:
Blogi 28.1.2016: Tänään sain kovat haukut.
Hauskoja muistoja ja tänään sain sellaisia sitten lisää Turusta agilityn MM-kisoista ja se vasta kovaa urheilua olikin.
Ja lämmin kiitos vielä Suomen Agility-liitolle kutsusta seuraamaan MM-kisoja ja täytyy kyllä todeta, että hienosti kaiken olitte jälleen tehneet. Ja erityinen kiitos lajin ja lajiliiton esittelystä ja aivan extraisokiitos – vai pitäisikö sanoa edesmeneen turkulaisen Ilkka Kanervan tapaan, että Suuret kiitokset ja paljon pikkukiitoksia agilityn nuorten maajoukkueellemme. Teidän esitys ja tarina oli aivan 10/10. Tsemppiä jatkoon.
Nyt kello 18.36 ja takaisin Hämeessä Lopella. Menomatkalla piipahdin vielä Jokioisten Leivän Tehtaanmyymälän avajaisissa. Taidan tehdä hyvät leivät iltapalaksi.