Kävin alkuviikosta nopeasti Latvian pääkaupungissa Riiassa. Riika on kaunis vanha kaupunki ja minulle tullut tutuksi muutamien matkojen välipysähdyspaikkana, suurlähetystötapaamisista ja myös Baltianmaiden ja Itämeren turvallisuuskysymysten parissa.
Suomen ja Latvian lähtötilanne turpo-kysymyksissä on hyvin erilainen, sillä Latviassa ei ole yleistä asevelvollisuutta. Latgia on lisäksi NATOn jäsen. Latvia on kuitenkin hakenut ilmatorjuntakoulutuksen oppeja meiltä. Viime loppuvuodesta Stinger-ohjusammuntoja Lohtajalla seurasi mm. latvialainen delegaatio ja nyt maa on hankkimassa Stinger -ilmatorjuntaohjuksia Tanskasta. He halusivat nähdä miten hyvin meillä varusmieskoulutuksessa pystytään tämä osaaminen nuorille antamaan ja hyvin pystytäänkin.
Latvia siis vahvistaa omaa puolustustaan, mutta nojaa vahvasti Natoon. Baltianmaiden tilanne on monessakin mielessä toisistaan hyvinkin erilainen jopa jo suhteessa Venäjään, mutta kyllä näissä kaikissa historia näkyy ja tuntuu ja kuuluukin ja huoli ja jopa pelko Venäjästä. Latviaa on pidetty kolmikon ns. heikkona lenkkinä suhteessa Venäjään ja monestakin syystä. Julkisuudessa on esitetty aiemmin väitteitä maan puolustuksen heikkoudesta ja mm. siitä miten muutaman sadankin miehen voimin voitaisiin Latviassa saada aikaan vastaava tilanne kuin Itä-Ukrainassa. Latvia siis hajoaisi tällaisessa skenaariossa palasiin venäjämielisten voimalla ja tuella eikä NATO pystyisi siihen reagoimaan saatikka maan omat pienet puolustusvoimat joiden kyky nimenomaan tällaisiin iskuihin on ollut äärimmäisen heikko.
Maa nojaa siis vahvasti Natoon sillä sen omien Latvian asevoimien eli Latvijas Nacionālie bruņotie spēkin, jotka muodostuvat maavoimista, merivoimista, ilmavoimista ja kansalliskaartista Zemessardze sekä muista joukoista vahvuus on pieni. Kansalliskaartin rauhan ajan vahvuus on alle 10 000 sotilasta ja puolustusvoimien muiden osien noin 5000. Sodan ajan suunniteltu yhteinen vahvuus on alle 20 000 sotilasta. Latvia joutuu siis nojaamaan paljon Natoon ja muihin EU-maihin ja samanlainen tunnelma näissä kaikissa kolmessa maassa onki siitä, että pystyykö tai uskaltaako NATO tosipaikassa maita auttaa. Ymmärrätte mitä tarkoitan. Latviaa on siis pidetty ”Baltian heikoimpana lenkkinä” ja jotkut ovat arvioineet, että juuri Latvia voisi olla se maa missä Venäjä saattaisi härnätä ja jopa testata Naton 5. artiklan kestävyyttä ja toimivuutta. Tämä siis tarkoittaa NATO-maiden lupausta puolustaa toisiaan. NATO onkin lisännyt joukkojaan Baltiassa ja itäisessä Euroopassa vahvistaakseen lupausta tai uskoa itseensä. Trumpin valtaannousu ei ole ainakaan epäilyjä hälventynyt ehkä mieluumminkin vahvistanut.
Loppuvuodesta 2016 Latvia herätti vielä epäluuloa myös kahdessa muussa Baltianmaassa järjestelmällä ministeritapaamisen Venäjän kanssa. Baltianmaat ovat pitkään olleet sillä linjalla, että kaikki neuvottelut ja yhteydenpito Venäjän suuntaan tulee hoitaa vain ja ainostaan Naton ja EU:n kautta. Latvia kertoi tuolloin vain halunneen vahvistaa maansa ja Venäjän välistä keskinäistä luottamusta, mutta samaan aikaan heikensi luottamusta naapurimaihinsa. Ehkä samansuuntaista ääntä nyt kuulin loppuvuodesta myös Virossa vieraillessani missä myös tietyllä tavalla tilaa on saanut ajatusmalli tai toimintamalli mitä he kuvasivat, että ”voisiko heilläkin joskus olla samanlainen suhde Venäjään kuin Suomella on” -toteamus. Hyvä ja pohtimisen arvoinen kysymys ja olen varma, että tässä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö voisi hyvin olla sillanrakentajana tämän parhaiten osaavana. Hyvät kahdenväliset suhteet itään ja länteen, mutta EU:ta ja sen yhtenäisyyttä ja vaikutusvaltaa kunnioittaen. Tässä Niinistö on osoittanut erinomaisella tavalla ulkopolitiikan hoitamisen taitonsa. Ehkä tähän on vielä kuitenkin matkaa sillä juuri nyt täällä on päällä uutta jännitettä, kun Latvia pidätti ja karkotti kaksi TV Tsentr:n eli Venäjän valtiollisen tv-yhtiön toimittajaa. Ja tietenkin ”vapaan median mallimaa” Venäjä vetosi heti Etyjiin lehdistönvapauden turvaamiseksi. Mielenkiintoista nähdä miten tilanne etenee ja jännittyykö pahastikin.
Vapauden muistomerkki Brīvības piemineklis eli Milda Riiassa Vanhassa kaupungissa muistuttaa aina menneestä. Muistomerkki kunnioittaa Latvian Vapaussodan 1918–1920 kaatuneita. Patsas täällä erityisen tärkeä tänäänkin. Pitää tuntea historiaa ymmärtääkseen nykyhetkeä ja tulevaakin.
….
Kello 22.00 ja kotisohva ja kolme vaalitenttiä takana. Ensin toisen keskustalaisen ehdokkaan eli Matti Vanhasen Maikkarin tentti ja sitten saman kanavan tentissä Merja Kyllönen. Ja viimeisenä sitten pitkä Ylen grilli missä Laura Huhtasaari.
Oli mukava huomata, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Matti Vanhanen kertoi olevansa tasavallan presidentti Sauli Niinistön linjalla. Sama myös Natosta eli molemmat kannattavat kansanäänestystä jne. Vasemmistoliiton Kyllönen myönsi suoraan tentissä ymmärtävänsä sen, että monet vasemmistoliittoa kannattavat äänestävät presidentinvaaleissa kuitenkin Niinistöä. Kyllönen totesi Niinistön olleen vakaa ja pysyvä näinä vaikeina aikoina. Näin on minustakin ollut ja varmaan tämä myös yksi presidentti Niinistön huikean korkean ja yli puoluerajojen olevan kannatuksen salaisuus.
Ylen vaalitentissä Huhtasaari keräsi jo minusta melkein sympatiapisteitä. Nyt meni minusta jo tuo vaaligrillaaminenkin hieman ehkä yli.
Mutta katsotaan mitä tapahtuu.