Eilen saimme pitkästä aikaa ensimmäisen poliittisen avauksen SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta. Oppositiossa Vasemmistoliiton uuden puheenjohtajan Paavo Arhinmäen varjoon pahasti jäänyt Urpilainen näyttää nyt aktivoituneen, mutta esitys on kuitenkin jälleen uskomaton. Urpilainen nimittäin esittää taantuman keskellä yhtäkkiä kahden prosentin korotusta pääomaverotukseen. Eli pääomavero nousisi 30 prosenttiin. On varmasti totta, että verotuksemme nostoon on paineita piankin, mutta varsin lyhytnäköistä olisi nyt tässä vaiheessa tehdä tuollaista liikettä. Nyt on ehdottoman tärkeää, että hoidamme verotustamme oikein eli niin, että se tukee työllisyyttä eli turvaa ja luo työpaikkoja ja myös luo perustaa talouskasvulle.
Ei nyt pidä tehdä tuollaisia liikkeitä joilla karkotamme ne vähätkin halut investoida maahamme ja ne vähätkin halut luoda uusia yrityksiä ja yrittäjyyttä. Nyt pitää nimenomaan auttaa yrityksiä yli taantuman eikä suinkaan vaikeuttaa niiden eloa entisestään. Jo nyt ilman tällaista kiusaakin yrityksillä on erittäin ahtaat ajat ja työllistäminen on kiven alla. Mutta vaikeista ajoista huolimatta monissa yrityksissä halutaan tässäkin tilanteessa edelleen työllistää ja tehdä kaikki voitava työpaikkojen suojaamiseksi. Tuo Urpilaisen esitys tässä talouden tilanteessa olisi tyrmäysisku työllisyydelle ja suomalaiselle omistukselle – se ajaisi yrityksiä yhä kiihtyvästi pois Suomesta. Kateudella ei tällaisia asioita kannata ratkaista.
Mutta on totta ja rehellistä myöntää, että tulevaisuudessa pääomaveronkin korottamiselle on paineita. Sen ovat jo todenneet mm. Sauli Niinistö, Ben Zyskowicz ja keskustan Mika Lintiläkin, joka muuten eilen heti tuoreeltaan tyrmäsi Urpilaisen esityksen ensi vuodelle juuri täysin väärin ajoitettuna. Edellä olevat ovatkin puhuneet mahdollisesta korotuksesta, mutta vasta ensi vaalikaudella eli ajassa jolloin toivottavasti olemme menossa ylöspäin. Eli siis paineita tälle on, mutta ei todellakaan tässä taantuman syvimmässä hetkessä. Veorpolitiikassa ajassa eläminen ja osaaminen on tärkeintä. Ja silloinkin pääomaverotuksen korotus tulee minusta pohtia erittäin tarkkaan. Sen vaikutukset voivat helpolla olla juuri käänteiset.
Näyttää siltä, että aivan mukisematta ei näitä Urpilaisen linjauksia omissakaan joukoissa niellä. Viime viikollako se oli, kun Urpilaisen puhumattomuus ja kantaaottamattomuus ulkopolitiikan hoidossa saivat kovaa kritiikkiä oman eduskuntaryhmän sisältä. Se onkin totta, että ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoma on tässäkin pitänyt keskustelua yllä eduskunnassa ja itse arvostankin hänet erittäin korkealla. Asiallinen ja hyvä keskustelija ja erittäin miellyttävä ihmisenäkin. On ollut ilo tutustua.
Mutta nyt siis kapinaryhmää kootaan jo myös ay-liikkeen sisällä. Metalliliiton demarit ovat nyt Urpilaisen kimpussa ja median mukaan tavoitteena olisi ensi kesän Joensuun SDP:n puoluekokous. Urpilaisen kaatamista ei Metalliliiton demariryhmä ainakaan julkisesti kerro tavoitteekseen. Tai ei ainakaan vielä. Mutta linjamuutoksen pitää tapahtua ja kritiikkiä uuden johtajan toiminta saa myös mm. yhteydenpidosta kesällä 2008.
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen Metallityöväen liiton puheenjohtaja Riku Aallon kannanottoihin, missä hän patistaa nyt vasemmistopuolueitakin mukaan työntukemiseen. Aalto toteaa aivan oikein ”vähemmän kansalaispalkkaa, enemmän työtä”. Juuri niin kuin me olemme puhuneet ja myös tehneet – niin että työnteko on jokaisessa tilanteessa kannattavaa – aina kannattavampaa.
Aalto myös patistaa keskustelua energiasta kummastellen kentän varovaisuutta ydinvoimakysymyksessä. Riku Aalto antaisi luvan kaikille kolmelle ydinvoimalan hakijalle eli on siis täysin toisella linjalla kuin SDP Jutta Urpilaisen johdolla on. Urpilainenhan naulasi oman mielipiteensä kiinni Hesarissa viime sunnuntaina. Voikin pohtia olikohan tuo naulaus aivan loppuun asti harkittu teko siis kuitenkaan? Aalto ryöpyttääkin, että ”on kummallista, ettei poliitikoille näytä kelpaavan se, että jotkut tahot haluavat investoida Suomeen miljarditolkulla”. Niinpä.
Mutta tänään siis päivä jälleen yrittäjyydelle. Eilen kävimme vielä neuvotteluja muutamista uusista jutuista Lopelle ja tänään sitten illalla Hämeenlinnan Yrittäjäjuhla Vanajanlinnassa. Siellä ainakin ymmärretään mikä on työnmerkitys suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Minä ainakin haluan, että tämän taantumankin jälkeen voimme elää ja turvata hyvän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Mutta nyt päivän töihin. Kello jo kohta yhdeksän.
….
Päivä mennyt todella tehokkaasti töiden parissa. Juuri vielä pitkä puhelu ensi maanantain kunnanhallituksesta ja myös hieman talousasioistamme. Aikamoista päänsärkyä. Mutta uskon, että saamme aikaan vielä jonkinlaisen ratkaisun jonka kanssa voimme elää ja joka ei täydellisen kohtuuton kenellekään. Mutta palaan aiheeseen. Niin ja haluan jälleen kerran kiittää teitä hyvät loppilaiset aktiivisesta yhteydenpidosta. Monta hyvää keskustelua tänäänkin takana ja aikalailla yhtenäinen tahto mennä tästä eteenpäin. On vain todella harmi, että täydellisen vääriä väitteitä ja huhuja näiden asioiden ympärillä leviää ja levitetään. Mutta ei anneta niiden haitata.
Lounaskin venyi tänään jo myöhäiseen iltapäivään ja nyt kohta aika suunnata Hämeenlinnaan ja Vanajajanlinnaan Yrittäjäjuhlaan. Luvassa hieno tekemisen ilta jälleen.
Niin mutta yksi hauska juttu täytyy vielä kertoa. Sain ystävältäni Pekosen Aino-Kaisalta viestin. Hän kertoi hakeneensa Lopen Pilpalasta veljenpoikansa ja sitten Aino-Kaisan viesti: ”Hain eilen illalla veljenpojan Pilpalasta, ja yhden talon kohdalla hän kertoi, että talossa asuu yks Tsimo Heinonen, joka on meidän varapäämitseri… 🙂 Ihan huippua…. Mä kyl kerroin Aleksille, et luulen sen Tsimon asuvan Lopen keskustassa kerrostalossa (??), mut luulohan ei ole tiedon väärti :))”. Kiitos Aino-Kaisa tästä. Sait minut hymyilemään – tai Aleksi 3 vuotta siis sai.