Alexin työ alkaa pikku hiljaa tuottaa tulosta myös jäykemmissä organisaatioissa. Ei olisi ihan heti uskonut vaikkapa edellisen hallituksen aikaan, että ulkoministeriö menisi nettiin tällä tavalla kuin nyt Stubbin johdolla menee. Ja tiedän ja ymmärrän sen, että Facebookit ja vastaavat ovat tulleet vasta viime vuosina rytinällä, mutta siis tarkoitan noin periaatteellisellakin tasolla. Iso askel on ollut myös se, että ulkopolitiikasta saa nykyisin puhua ja keskustella ja ollaan myös aidosti kiinnostuneita siitä mitä me suomalaiset ajattelemme ulkopolitiikasta. Aivan uutta Suomessa.
Mutta siis nykyinen voisi hyvin sanoa 2020-luvun ulkoministerimmehän on ollut koko poliittisen uransa erittäin aktiivinen sähköisen viestinnän käyttäjä ja sosiaalisen median hyödyntäjä. Alexin blogi on varmasti yksi luetuimmista poliitikkojen blogeista. Mutta nyt siis myös ulkoministeriö on ottanut askeleen kohti 2000-lukua ja netistä löytyy nyt myös Facebookista oman Fan-sivu ulkoministeriölle ja Youtubessa on oma This is Finland –sivusto jne. Aikalailla kovia juttuja ja juuri sitä markkinointia ja tekemistä mitä piskuinen Suomi tarvitsee.
Kurkatkaapa:
Ulkoministeri Alex Stubbin blogi: Blogiin
Finland on Youtube: Youtubeen
Global.finland.fi: Facebookiin
Jotain Alexin tämän päivän tyylistä kertoi sekin miten hän tänään aamulla tv:ssä kertoi itse kieltäytyneensä EU-huipputehtävistä. Alexander Stubbin kiinnostusta ennen muuta EU:n ulkoministeriksi tiedusteltiin syksyn mittaan ja nostetta oli monestakin maasta, mutta Alex halusi asettaa perheensä työn edelle. Aamulla hän totesi, että ”Minulla on 5- ja 8-vuotiaat lapset. En halunnut sanoa, et nähdään kun sinä olet 10v ja sinä 13v”. Voi vain kysyä kuinka moni muu poliitikko olisi noin tehnyt. Arvostan. Mutta eilen siis illalla valinnat varmistuivat, kun ulkoministeriksi nousi Catherine Ashton ja EU-presidentiksi Herman Van Rompuy.
Uusi päivä siis jälleen tästä käynnistymässä. Tänään eduskunnassa valiokunnat aamusta ja sitten pari tapaamista ja keskustelutilaisuutta yhdessä Ben Zyckowitchin ja hänen vieraittensa kanssa ja sitten vielä yksi tapaaminen kokoomusnuortenkin asioista. Iltapäivällä sitten pitämään puhetta Hyvinkää-Riihimäen Aluekeskusohjelman seminaariin. Mutta nyt pitää ennen kokouksia ehtiä vielä tehdä monenlaista eli eduskuntaa kohden.
….
Päivä ja viikko eduskunnassa näin päätökseen. Tänään urakoimmekin monta pitkään työalla ollutta esitystä valmiiksi ympäristövaliokunnasta. Valmiiksi mm. lausuntomme lentoliikenteen päästökaupasta ja semmoista. Myös sivistysvaliokunnassa tänään iso kokonaisuus loppuun kun saimme eteenpäin lausuntomme valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta. Siinä huolena itse nostin esille ja sain myös lopulliseen versioon läpi koulupuolen oppilasmäärien laskentapäiväproblematiikan eli viiveen laskentapäivästä siihen hetkeen kun kunnissa kyseisiä rahoja käytetään. Toimivuutta tulee nyt seurata ja sitten ryhtyä toimenpiteisiin jo laskentapäivä ja arki eivät kohtaa. Olin tästä todella tyytyväinen ja tyytyväinen olin myös siihen, että vahvasti nostimme esille huolemme erityisopetuksen resurssoinnista nyt kun ns. korotetusta valtionosuudesta siirrytään uuteen malliin. Toivotaan, että nämä kannat myös lopulta eduskunnan yhteiseksi kannaksi isossa salissa.
Sitten ennen täysistuntoa ehdin vielä puolituntia tavata Kokoomusnaisten tulevaisuuskoulutettavien ryhmää ja heidän kanssa keskustelua mm. näistä EU:n johtajavalinnoista, sivistyspuolen ajankohtaisista asioista ja myös hieman talouttakin. Sitä ei tänäaikana voi oikeastaan yhdessäkään puheenvuorossa sivuuttaa. Sitten vielä tämän isomman ryhmän jälkeen tapasin Hämeenlinnna kokoomusnuorista Meri-Tuulia Huurresalon. Mielenkiintoista keskustelua nuoren kokoomustoimijan kanssa. Hänenlaisia vain lisää.
Sitten istunnon jälkeen ajoinkin Hyvinkäälle Rantasipiin Aluekeskusohjelmamme päätösseminaariin. Erinomainen seminaari ja erityisesti TEM:n Janne Antikaista oli jälleen ilo kuunnella. Antikainen antoi talousalueemme toimille runsaasti kiitosta ja kiitteli myös uuden KOKO-ohjelmatyömme valmistelua ja täytyy itsekin todeta, että hyvin asioissa on edetty. Kiitokset siis kuuluu ennen kaikkea ohjelmajohtaja Irene Väkevä-Harjulalle ja hänen teamillee. Itselleni oli varattu semmassa loppupuheenvuoro, jossa nostin esille ennen muuta huoleni siitä, että pahimmillaan voimme hukata meille kuin hopealautasella ojennetun voittaja-aseman. Tarkoitan siis asemaa voittaja-alueiden kisassa ja voittajana nimenomaan tulevaisuuden menestyksessä ja pärjäämisessä. Alueellamme on erinomaiset lähtökohdat sijainnin ja myös perusinfran suhteen, mutta nyt on tärkeää saada alue toimimaan entistä vahvemmin ja tiiviimmin yhdessä. Yksin tämän alueen neljästä kunnasta ei yksikään tule menestymään. Meidän on otettava vahva strateginen ote alueemme kehittämisestä ja ryhdyttävä aitoon, avoimeen ja luottamukseen perustuvaan vuorovaikutuspolitiikkaan. Itse koen jopa hieman niin, että viime aikoina on yhteistyössämme valitettavasti otettu jälleen askelia jos ei aivan takavasemmalle niin vähintäänkin sivulle. Siihen ei meidänkään alueella ole varaa.
Tuossa kotimatkalla kuuntelin Radio Puheesta järkyttävää ohjelmaa. Muutama nuori kertoi lapsuudestaan ja siitä miten vanhemmat ryyppäsivät, löivät ja haukkuivat. Yksikin nuori nainen kertoi miten 7-8-vuotiaana joutui kantamaan iltaisin ja öisin yksin huolta 5- ja 2-vuotiaista sisaruksistaan ja aamulla pienemmät piti pitää hiljaa kun krapulaiset vanhemmat nukkuivat. Muuten tuli turpaan ja ”todella kovaa remmistä”. Järkyttävää kuunneltavaa. Toivotaan, että ei kenenkään tarvitsisi tuollaista kestää ja sietää. Mutta tiedän, että niin vain valitettavan monessa perheessä nytkin on. Tuokin tyttö tai nyt jo nuori nainen kertoi miten sitten vanhemmat luulivat rakastavansa ja välillä saivat viinahöyryissään kovia vanhemmuusintoiluja. Anteeksiantamatonta.
Halusin tämän nyt nostaa vielä esille senkin takia, että tänään vietämme Lapsen Oikeuksien 20-vuotispäivää. Itse kirjoitin aiheesta myös kolumnin. En niinkään käsitellyt tuota väkivaltaa ja lapsuuden kärsimyksiä vaan kirjoitukseni koski lasten oikeuksia tulla mm. kuulluksi päätöksenteossa ja muutenkin kuulluksi elämässä. Tuo kirjoitus on muuten nyt myös tuolla Kynästä-sivulla, jos haluat sen sieltä vilkaista.
Mutta nyt siis jo kotona. Juuri kävin hakemassa Salmelan tilalta Lopen Pilpalasta ternimaitoa. Kiitokset Liisalle täydestä ämpäristä. Jos vaikka uunijuuston tekisin. Ja teenkin.
