Palvelurakenteen uudistamisessa eletään nyt vielä odottavaa aikaa. Voimassa olevan PARAS-laki vaatii kunnilta toimia sosiaali- ja terveystoimien yhdistämiseksi ja tekemään sen yhdessä noin 20 000 asukkaan väestönpohjalla. Vaikka laissakin väestömäärä on kirjattu vahvasti viittelliseksi noin-sanalla vahvistettuna niin monilla alueilla tämä raja on otettu käyttöön jopa jonkinlaisena pelastajana ja autuaaksi tekijänä. Esimerkiksi meidän Riihimäen seutukunnalla pitkään valmisteltu sosiaali- ja terveystoimen muutoskuntayhtymätyö kaatui tämän lain julkituloon. Seutukuntamme veturikaupungissa huomattiin, että väestömäärä täyttyy ilman maalaiskuntiakin ja näin muutoskuntayhtymätyö sai jäädä. Maalaiskunnille ei tämän jälkeen esitetty isäntäkuntamalli lähidemokratian puutteen takia sopinut ja reilun 40 000 asukkaan seutukunnalle rakennetaan nyt kahta erillistä sote-toimijaa. Tämä ei voi olla kuntalaisten ja alueen palveluiden kannalta paras vaihtoehto.
Riihimäen kaupungin keväisen ratkaisun jälkeen olemme maalaiskuntien kesken nyt uudistaneet yli 30 vuotiasta koko seutukunnan yhteistä terveyskeskuskuntayhtymään kahden kunnan sote-kuntayhtymäksi Haloksi. Riihimäen kaupunki tekee samaan aikaan sote-työtä yksin ja yhdistää terkkarista eroavat terveyskeskuspalvelunsa omaan sosiaalitoimeensa. Olen vakuuttunut, että palvelut saadaan kummassakin sote-toimijassa toimimaan, mutta toinen asia on se onko tämä järkevää ja kuinka kauan onnistumme vastaamaan laadukkaista palveluista ja saamaan töihin myös osaavaa ja sitoutunutta henkilökuntaa kovenevan työntekijäkilpailunkin aikaan.
Itse toivoisin Riihimäen kaupungilta vahvaa veturin roolia. Se näkyisi koko seutukuntaa arvostavana ja korostavana puheena ja sen myötä myös tekoina. Puheissa korostettaisiin nimenomaan Riihimäen seutukuntaa yksittäisten kuntien sijaan. Nostettaisiin esille alueen voimavaroja mm. maan parhaita liikenneyhteyksiä, Riihimäen seudun valtakunnallisten liikenneyhteyksien solmukohtaa, asumisen erilaisia mahdollisuuksia, tilaa asua ja yrittää, koko maakunnan nopeimmin kasvavaa seutukuntaa jne. Maapolitiikassakin voisimme tehdä vahvaa yhteistyötä. Miettiä yhdessä miten seutukuntamme kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla kohti tulevaisuutta. Puhe käännettäisiin minä-muodosta me-muotoon. Kaupunki tai kunta -muodosta seutukunta-muotoon.
Olen nimittäin itse vakuuttunut siitä, että tämä seutukunta tulee menestymään vain yhdessä. Riihimäen kaupunki on auttamattomasti liian pieni toimimaan yksin ja niin sitä ovat vielä ilman yhteistä maarajaa toimivat maalaiskuntammekin Hausjärvi ja Loppi.
Tässä ei siis ole kyse vain sosiaali- ja terveystoimen tulevaisuudesta. Vaan kyllä tässä nyt pitää pohtia sitä miten tarjoamme tulevaisuudessa seutukunnallamme asuville työtä, miten turvaamme laadukkaat perheiden palvelut, miten pidämme huolta ikäihmisistämme jne. Miten alueellamme toimii jatkossakin lukio-opetusta lähiopetuksena, ammatillista koulutusta yhteisesti seutukunnalla, ammattikorkeakouluopetusta yhteisesti seutukunnalla jne. Ja aivan lähipalveluna päivähoito, esiopetus, peruskoulu jne. Tästä on kyse.
Itse en siis innostu näistä väestöpohjista. Nyt laissa on ympäripyöreä noin 20 000 asukasta. Voimme sitä hilata ylöspäin, mutta aina jollain seudulla raja olisi liian pieni ja jossain taas liian suuri. Joku esitti jo alkuviikosta mediassa 100 000 asukkaan väestöpohjaa sote-puolelle. Se esimerkiksi tarkoittaisi meillä Hämeessä sitä, että ei yksikään Kanta-Hämeen kolmesta seutukunnasta täyttäisi lakia. Hämeenlinnan seutukunta olisi liian pieni ja niin myös Forssan kuin Riihimäenkin. Väestöpohja ei siis toimisi täällä. 50 000 asukasta taasen laittaisi osan seutukunnista yhteen tekemään. Se ei ratkaisi maakunnassamme ongelmia. Riihimäen seutukunta olisi siihen liian pieni eikä sitä rajaa saavuttaisi Forssankaan seutukunta ja toisaalta Hämeenlinna olisi jo yksin suurempi eli Hattulaa ja Janakkalaa ei mukaan ”tarvittaisi”. Tai miettikääpä Turun seutukuntaa. Siellä jo yksin Turku on väkiluvultaan lähes 180 000 asukkaan kaupunki ja jos siellä koko seutukunta halutaan sote-asiaa yhdessä hoitamaan pitää väestöpohjavelvoitteen olla 300 000 asukasta. Niinpä niin.
Ylhäältä annettujen väestöpohjien suhteen ei siis varmastikaan löydy palveluiden kannalta oikeaa ratkaisupohjaa. Eikä tässä todellakaan ole kyse mistään väestömäärästä. Vaan nyt palvelut pitää turvata luontaisilla asumisen ja työssäkäynnin alueilla. Itse ottaisin ministeriössä käteen sinisen kynän ja hahmottelisin yhdessä toimijat erikseen jokaisella seutukunnalla. Jätetään sitten rajalla oleville kunnille mahdollisuus itse päättää suuntautumisestaan jne. Näin tästä hyvä tulisi.
On puhuttu 100 kunnasta ja on puhuttu 20 kunnasta. On puhuttu myös siitä, että kuntien keskimääräinen koon pitäisi olla noin 30 000 asukasta Tanskan mallin mukaan. Ei se ihan näinkään mene. Muistan miten muutama vuosi sitten Stakesin julkaiseman kuntien terveysmenojen vertailun ykkönen olikin yllätykseksi Mellilän kunta. Eli noin 1 300 asukkaan Mellilä hoiti tarvevakioitujen vanhusten laitoshuollon ja perusterveydenhuollon maan edullisimmin.
Fakta on nimittäin se, että sote-asiassa kunnat voivaan velvoittaa yhteistyöhön, mutta pakkoliitoksiin ei ole mahdollisuuksia eikä syytäkään.
Itseasiassa kuntien pakkoliitoksilla pelottelu on itseasiassa vain kuntien sisäpolitiikkaa. Jos joku hallitus joskus haluaisi uudistaa kuntakenttää ns. ylhäältä sanelemalla eli piirtämällä kuntarajat uusiksi niin asia olisi ehdottomasti perustuslaillinen kysymys. Itseasiassa jopa vaikea kansainvälisten sopimustemmekin kannalta. Olemme maana allekirjoittaneet Euroopan Neuvoston jäsenyyden myötä ns. paikallisen itsehallinnon peruskirjan. Se on meillä Suomessa voimassa lain tasoisena. Paikallisen itsehallinnon peruskirja lähtee kuntien välisestä yhteistyöstä kuntaliitosten sijaan. Peruskirjassa olemme mm. hyväksyneet sen, että kuntia yhdistettäessä on aina toimittava asukkaiden tahdon mukaisesti. Tämä siis tarkoittaa Suomessa käytännössä jokaisen kunnan kunnanvaltuuston päätöstä, jos kuntaliitoksista ryhdytään puhumaan.
On siis silkkaa pelottelua puhua nyt pakkoliitoksista. Sellaisia ei ole kirjattu uuden hallituksen hallitusohjelmaan eikä sellaiset ole edes siis Euroopan Neuvoston jäsenyyden myötä mahdollisia. Myös jo kuntalaki sinällään takaa kunnillemme itsemääräämisoikeuden.
Jokainen kunta päättää aina itse mitä tekee ja myös hyväksyy sen miten kovan hinnan esimerkiksi kunnallisveron muodossa on peruspalveluista valmis maksamaan.
Lähdetään siis uudistamaan maatamme palveluiden kautta. Ei ylhäältä sanellen kuntarajojen kautta. Kuntarajat ovat täysin toissijaisia kuntalaisille ja kunnantalotkin. Jyrki Katainen totesi keväällä, että hän ilahtuu paljon enemmän nähdessään Suomea kiertäessään toimivan ja elävän kyläkoulun kun kunnantalon. Näin se minustakin on. Tärkeintä on, että palvelut toimivat ja ovat laadukkaita tulevaisuudessakin. Kun seutukunta toimii aidosti yhdessä ja toisia arvostaen ei kuntarajalla pian ole itseasiassa enää mitää merkitystä.
Nykyisessä ilmapiirissä ympäri Suomen kuntarajoja pidetään usein turvana ”siltä isolta pahalta sudelta”. Mutta silloin kun alue toimii yhdessä – aidosti yhdessä – tunnustaen alueen yhteiset vetovoimatekijät ja sen että alue menestyy ja pärjää vain yhdessä – niin isoa pahaa sutta ei tarvitse edes pelätä. Ja itse asiassa sellaista ei enää olekaan.
…
Tänään itse lähden juhlimaan yhtä seutukuntamme vahvaa toimijaa. Lopelta aikanaan liikkeelle lähtenyt Tarkkalan Kuljetus täyttää tänään 60 vuotta. Yritys toimii tänään niin Lopella kuin pääpaikkanaan Riihimäelläkin. Hyvä esimerkki muuten siitä miten yritykset ja yrittäjät eivät näitä kuntarajoja näe. He näkevät vain alueen missä on hyvä toimia, missä on osaavaa työvoimaa ja mistä on hyvät liikenneyhteydet ympäri Suomen. Niin se menee.
…
Päivän hämmentävä uutinen tulee sosiaali- ja terveydenhuollon saralta. Mediuutiset kertoi tänään, että peruspalveluministeri Guzenina-Richardson ei aio viedä eteenpäin odotettua ja kaivattua Paula Risikon valmistelemaa vanhuspalvelulakia. Kommentti ja kannanotto on hämmentävä sillä asia on kirjattu yksiselitteisesti hallitusohjelmaan ja sille on varattu rahoituskin. Vanhustepalvelulaki on meille kokoomuksen erittäin tärkeä asia eikä sitä todellakaan yksi ministeri pysty hautaamaan ja mitätöimään. Tuleekin mieleen, että kaatuuko tarpeellinen ja maailmankin mittakaavassa uraan uurtava laki nyt kateutetuu? Eikö uusi peruspalveluministeri Guzenina-Richarson halua viedä eteenpäin erinomaista edeltäjänsä Paula Risikon lopultakin kasaan saamaa vanhuspalvelulakia? Taitaa uuden ministerin silmissä pisteet mennä tässä asiassa väärään suuntaan ja tärkeä asia jäädä pelinpolitiikan jalkoihin? Toisaalta asia on sovittu hallitusohjelmassa ja jos Guzenina ei sitä hoida niin sen tekee muut. Onneksi aiheeseen jo tarttui STM:n ykkösministeri sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko.
Meille kokoomuksessa on nimittäin tärkeää, että ihan jokaisesta suomalaisesta pidetään huolta, vauvasta vaariin. Viime vaalikaudella saimme paljon aikaan, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että vielä jäimyös tehtävää. Yksi tärkeä kehittämiskohta onkin nyt juuri ikäihmisten palvelut.
Monella meistä on varsin aiheellinen huoli lähipiirimme ikäihmisistä ja myös omasta ikääntymisestä. Pidetäänkö minusta ja läheisistäni huolta sitten kun toimintakyky heikkenee? Minun mielestä paremminvointivaltiossa kenenkään ei pidä joutua pelkäämään ikääntymistä. Tämä edellyttää sitä, että peruspalvelut ovat kunnossa.
Ikäihmisten palveluiden kehittämiseen saatiinkin viime kauden lopulla konkreettinen esitys, kun silloisen peruspalveluministeri Paula Risikon aloitteesta valmisteltu vanhuspalvelulakiluonnos on valmistunut. Risikko lupasi tuoda esityksen tänä keväänä ja sosiaali- ja terveysministeriön uurastus on tuottanut hyvää tulosta. Vanhuspalvelulaki ei kuulunut viime vaalikauden hallitusohjelmakirjauksiin, mutta kokoomusministeri tarttui toimeen ja halusi hahmotella tämän nyt jo käynnissä olevan vaalikauden yhden tärkeimmän asian valmiiksi. Tämä kirjattiinkin yksimielisesti hallitusohjelmaan ja nyt jo pari kuukautta kirjoittamisen jälkeen Guzenina-Richardson onkin jo irtaantumassa sovitusta?
Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että jokaisen ikäihmisen oikeus hyvään hoivaan ja palveluihin turvataan ja ikäihmisten asemaa omien palveluiden suunnittelussa vahvistetaan. Lakiluonnoksessa näkyy hyvin Kokoomuksen peruslähtökohta: ikäihmisten palvelut tulee toteuttaa niin, että ikäihmisellä on mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä ja turvallista elämää. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen.
Laki on toteutuessaan historiallinen, sillä vastaavaa lakia ei löydy koko Euroopasta. Lakiluonnos jatkaa myös positiivisella tavalla aiemmin tehtyä työtä. Se vahvistaa vuonna 2008 päivitetyn ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen viestiä. Ikäihmisen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä on edistettävä ja painopistettä on yhä enemmän kyettävä siirtämään ennakointiin ja ennaltaehkäisyyn.
Esitys sisältää myös takuun siitä, että jokaiselle 75 vuotta täyttäneelle tehdään ammattilaisten ja tarpeen mukaan läheisten kanssa yhdessä palvelutarpeen arviointi. Kun palvelutarve on selvitetty, tulee kunnan nimetä vastuutyöntekijä, joka vastaa ikäihmiselle järjestettävästä palvelukokonaisuudesta. Samoin ikäihmiselle olisi tehtävä palvelu- tai hoitosuunnitelma.
Palvelu- tai hoitosuunnitelman rooli korostuisi uuden lain myötä, sillä ikäihmiselle tulisi oikeus suunnitelman mukaisiin hoiva- ja kuntoutuspalveluihin. Tällä hetkellähän esimerkiksi lapsilla on samankaltainen oikeus päivähoitoon ja vammaisilla henkilöillä henkilökohtaiseen apuun. Vanhuspalvelulain myötä myös ikäihmiset saisivat selkeän oikeuden suunnitelman mukaisiin palveluihin.
Vanhuspalvelulakiluonnoksessa ennaltaehkäisy ja ikääntyvien varhainen tukeminen korostuu myös siinä, että vaikka laissa ikäraja on muuten valtaosin 75 vuotta, on neuvontapalveluiden ikäraja alempi. Vanhuuseläkettä saaville tulisi järjestää hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja. Vanhuseläkkeen rajahan on 63-68 vuotta. Muun lain 75 vuoden ikäraja perustuu tutkimustietoon. 75 vuotta on ikä, jolloin toimintakyky alkaa tutkimusten mukaan alentua.
Uutena tärkeänä nostona lakiluonnoksessa on ikäihmisten parempi kuuleminen. Ikäihmisen tarpeet ja toiveet on huomioitava palveluissa yksilöllisesti, mutta myös vanhusneuvostojen asemaa vahvistetaan. Lain mukaan kunnan olisi asetettava vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä. Neuvoston tehtävänä olisi seurata ja edistää kunnan eri aloilla tapahtuvaa toimintaa nimenomaan ikäihmisten näkökulmasta. Näin osaltaan varmistettaisiin sitä, että ikäihmiset tulevat kuulluksi kaikessa päätöksenteossa, eivät vain suoraan omiin palveluihin liittyen.
Palveluiden laadunvarmistukseen tulisi lain myötä myös uusia eväitä. Ikäihmisten kanssa työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän olisi osaltaan varmistettava palvelujen laatua. Henkilöstölle tulisi ilmoitusvelvollisuus epäkohdista ja niiden uhista. Ilmoitus tulisi tehdä oman toimintayksikön vastuuhenkilölle ja kunnan sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavalle viranomaiselle. Vakavasta epäkohdasta tulisi ilmoittaa myös suoraan aluehallintoviranomaiselle.
Nykyisen peruspalveluministeri Guzenina-Richarsonin venkoilusta huolimatta vanhuspalvelu laki on säädettävä. Ja olen varma, että se säädetään. Sen myötä jokaisella on oikeus hyvään ikääntymiseen ja palveluita on saatava kun niitä tarvitaan. Paula Risikon valmistelema vanhuspalvelulaki on tähän erinomainen työväline eikä sitä saa alistaa nyt poliittiselle pelaamiselle ja kateudelle.
Hallitusohjelman – eli kirjan mukaan – ministeri Guzenina-Richardson!
…
Kello 21.17 ja hetki sitten jo toisista juhlista Riihimäeltä tänään kotiin. Päivällä kävimme kunnanjohtajamme Karoliina Viitasen kanssa onnittelemassa loppilaista Tarkkalan Kuljetusta heidän Riihimäen hallilla järjestetyissä juhlissa ja nyt sitten illalla olimme jälleen yhdessä ja nyt onnittelemassa Riihimäen sairaalan Tehyn ammattiosastoa sen 30-vuotisesta taipaleesta. Tehyn juhlissa useammassakin keskustelussa esillä tämä alueemme ongelmainen sote-tilanne ja kyllä sitä ihmetteli myös Tehy:n puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesolakin. Menemme tässä minusta sanalla sanoen kaikki aivan väärään suuntaan ja siksi tilanteen kanssa pitää olla tarkkana. Toki yhdessäkin näyttää olevan kovin vaikea tätä asiaa ratkaista. Mutta olisi syytä vielä yrittää tai sitten joku muu pian sanelee sen millä askelilla yhteiseen valssiin lähdemme. Itse kuitenkin olisin mieluummin viejänä.
Mutta nyt sotesta ja seutuyhteistyöstä puhuttu ja kirjoitettu jo niin paljon, että kohta sitä tulee korvista ja suusta jo uloskin. Nyt mökin puutarhaan. Jos vaikka maistaisi kypsyneitä keltaisia luumuja ja hyvältä näyttivät myös Rautatien omenapuun tämän vuoden omput ja Pekkalan päärynässäkin hyvä sato. Jos vaikka hieman herkuttelisi ulkona.