Eiliset hienoisesti paremmat uutiset Euroalueen ja maammekin talouskasvusta on otettava tyytyväisyydellä vastaan. Valittu linja on ollut oikea ja toivottavasti hento talouskasvu tästä vahvistuu.
Mutta samaan aikaan on toki ymmärrettävä, että meidän maamme vaisu taloustilanne ei johdu kuin vain osin suhdanteesta: Sen lisäksi, että Euroopan talous ei vedä, meillä on myös syvemmälle menevä rakennemuutos käynnissä. Menetämme työtä ja vientituloja verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan, jotka pärjäävät huonossakin suhdanteessa meitä paremmin.
Voisi todeta tai kiteyttää tilanteen, että maailma pienenee ja kilpailu kovenee. Mutta toisaalta suomalaisella korkean osaamisen työllä on menestymisen mahdollisuudet jatkossakin, koska maailmatalous ja kansainväliset markkinat kasvavat edelleen. Haasteellista on se, että emme voi koskaan kilpailla työvoimakustannuksilla halvemman työn maita vastaan. Sen sijaan suomalaisen työn laadun, osaamisen ja innovaatioiden on oltava huippuluokkaa.
Yhtenä esimerkkinä kilpailutilanteesta olen ennenkin käyttänyt Kinaa. Kiinassa nimittäin valmistuu joka vuosi 5 miljoonaa korkeasti koulutettua nuorta. Siis saman verran kuin meitä suomalaisia on yhteensä. Tässä kilpailussa emme siis pärjää määrällä vaan meidän tulee luottaa ja turvata laatu. Uskon itse, että tässäkin yksi suomalainen vastaa kymmentä ulkomaalaista, mutta toki senkin jälkeen vielä työtä riittää.
Nyt olennaista onkin se, että meidän pitää kaikin keinoin pyrkiä luomaan Suomeen globaalisti kilpailukykyinen toimintaympäristö yrityksille, jotka tarvitsevat korkeasti koulutettua, luotettavaa ja työstään ylpeää työvoimaa sekä vakaan yhteiskunnallisen ympäristön yritystoiminnalleen. Meidän pitää jatkossa entistä voimakkaammin panostaa korkeaan teknologiseen osaamiseen, jota tosiasiassa tullaan tarvitsemaan lukuisilla eri toimialoilla maailman teknistymisen ja digitalisoitumisen myötä.
Meillä on edelleen maailman paras peruskoulu ja opettajat ja todella monipuoliset eriasteiset kouluttautumisvaihtoehdot peruskoulun jälkeen. Ja ne tiet on avoinna kaikille taloudellisesta asemasta riippumatta. Kaikilla on siis samat mahdollisuudet opiskella ja edetä. Ne ovat vieläpä opiskelijoille käytännössä ilmaiset. Vastaavaa kokonaisuutta ei muualta löydy. Koulutuksella ja osaamisella saadaan luotua uusia, haluttuja tuotteita ja palveluita.
Niin kuin aiemmin jo täällä blogissani totesin niin nyt on olennaista saada maahamme menestyvää yritystoimintaa ja työtä. Tämä vaatii meiltä nyt rohkeita panostuksia, kuten hallitus on aivan oikein tehnytkin päättäessään alentaa mm. yhteisöverokantaa. Lisäksi työmarkkinoilla tarvitaan maltillisia palkkaratkaisuja, jotka takaavat työrauhan ja parantavat Suomen kilpailukykyä verrokkimaihin verrattuna. Pääasia on pitää kustannuskehitys kurissa ja pelastaa työpaikat.
Hallituksesta on todettu, että valtio voi omilla toimillaan parantaa kansalaisten ostovoimaa, mikäli palkankorotukset jäävät maltillisiksi. Palkkaverotuksen keventäminen tai ainakin sen kiristymisen estäminen näkyy suoraan siinä, kuinka paljon palkasta todellisuudessa siirtyy palkansaajan tilille. Myös työelämän ulkopuolella olevien ostovoimasta on huolehdittava kotimaisen kysynnän turvaamiseksi.
Muuta sana julkisesta taloudesta
Maamme julkinen talous on raskas ja kallis etenkin huonon taloustilanteen vallitessa. Maamme ottaa joka vuosi lisää velkaa n. 7-8 mrd. euroa. Se on valtava osuus reilun noin 50 miljardin euron budjetista. Samaan aikaan myös kunnat velkaantuvat ja yhä useampi yksittäinen kunta uhkaa ajautua talousvaikeuksiin eikä pysty lunastamaan palvelulupauksiaan kuntalaisille. Pahinta on, ettei velanotto tule loppumaan itsestään, vaikka talous kääntyisikin nousuun. Ikääntymisen myötä kulut kasvavat joka tapauksessa.
Paljon parjatut rakenneuudistukset on yksinkertaisesti pakko tehdä, jotta julkinen talous saadaan toimimaan tehokkaammin ja järkevämmin. Työmarkkinoita on kehitettävä niin, että yhä useampi pääsee työhön ja vähäinenkin työnteko on aina mahdollista ja kannattavaa omasta elämäntilanteesta riippumatta. Eläkeuudistus on vain yksi osa työmarkkinoiden kehittämistä, mutta eläkeikääkin on muiden toimien ohella nostettava. Se on oikeudenmukaista, sillä myös ihmisten elinikä pitenee. Ja pitää muistaa, että tällaiset toimenpiteet vaikuttavat aikavälillä eikä suinkaan niin että ensi vuonna eläkepäiviä odottavan pitkän työuran tehneen eläkeikä yhtäkkiä karkaisi kauemmaksi. Mutta nuorten nyt kouluissa ja opiskelemassa olevien kohdalla eläkeikä ei varmastikaan tule olemaan nykyinen. Toivottavasti järjestelmä onnistutaan pelastamaan näillä toimenpiteillä.
Ja samaan aikaan siis tarvitaan toimia opiskeluaikojen lyhentämiseksi. Siinä ratkaisevaa on opiskelemaan pääsyn nopeuttaminen ja itsestä riippumattomista välivuosista eroon pääseminen. Ja myös työelämän laadun kehittäminen niin että töissä jaksetaan läpi työelämän niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minusta myös työelämän joustoja pitää pohtia uudella tavalla. Ei aina voi olla niin että työntekijä joustaa vaan esimerkiksi perheelliselle olisi tervetullutta joskus työelämänkin joustaminen. Tai toisaalta ikääntyvälle tai suuren elämänmuutoksenkin kokevalle. Hyviä esimerkkejä onnistuneista malleista on maassamme lukuisia.
Budjettiriihi, elvytys ja rakenteelliset toimet
Hallituksen budjettiriihen päätarkoitus on saattaa toimeen kehysriihessä viime keväällä päätetyt hyvät toimet, jotka vauhdittavat kasvua ja tuovat työtä: esimerkiksi yhteisöveron alentaminen sekä muut työtä luovat toimet, kuten kotitalousvähennyksen parantaminen.
Tällä hetkellä keskustelu käy kuumana, pitääkö elvyttää ja kuinka paljon. Perussuomalaisista on esitetty jo eläkerahojenkin ottamista elvytyskäyttöön. Onneksi se on kuitenkin tyrmätty laajasti. Eläkeläiset ovat eläkkeensä ansainneet.
Mutta samaan aikaan keskustelussa on kokonaan unohtunut se, että budjettiriihessä laitetaan toimeen lukuisia kehysriihen päätöksiä, joiden elvytysvaikutus on miljardiluokkaa. Nämä toimet tulevat voimaan pääsääntöisesti vuoden 2014 alusta lähtien. Tällaisia ovat yhteisöveron alennus, kotitalousvähennyksen korotus ja pienten palkkatulojen veronkevennys sekä pienten lasten vanhempien työllistämisen edistäminen joustavalla hoitorahalla.
Myös perusväylänpidon määrärahoja on lisätty 15 milj. euroa ensi vuodelle 2014 ja 10 milj. euroa v. 2015 ja 15 milj. euroa sekä v. 2016 että v. 2017. Väylähankkeiden toteuttamisen määrärahaa lisätään 113 milj. euroa v. 2014 ja 58 milj. euroa v. 2015.
Lisäksi minusta on syytä pientä täsmäelvytystä harkita kuluvalle vuodelle. Mutta vain mikäli järkeviä ja tulevaisuuden kasvua parantavia kohteita löytyy. Elvytys täytyy luonnollisesti tehdä menoraamien puitteissa, jolloin se ei vaaranna finanssipolitiikan päätavoitteiden toteutumista: velkaantumisen taittamista ja parhaan luottoluokituksen säilyttämistä.
Mikäli elvytykseen lähdetään, toimenpiteiden täytyy olla kustannustehokkaita, määräaikaisia, nopeasti vaikuttavia ja sellaisia, jotka edistävät rakennemuutoksesta selviämistä ja luovat uusia kasvun mahdollisuuksia.
On kuitenkin aivan turha luulla, että väkisinkin hintalapultaan melko pieneksi jäävä elvytys olisi ratkaisu Suomen talouskasvun ja julkisen sektorin velkaantumisen ongelmiin. Jos olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Suomessa tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja uutta, elinvoimaista yritystoimintaa, ei elvytys ole vastaus. Se, että valtio ottaisi elvytyksen nimissä lisää velkaa ja velkarahalla pitäisi yllä nykyisiä, kilpailukyvyttömiä ja tehottomia rakenteita, olisi vastuutonta.
Kestävään talouskasvuun tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja yrityksille sellainen toimintaympäristö, että Suomessa kannattaa yrittää ja työllistää. Siksi kunta- ja sote-uudistusten määrätietoisen edistämisen lisäksi on pystyttävä tekemään uudistuksia, jotka lisäävät työn määrää Suomessa sekä kysyntä- että tarjontapuolella.
…
Kello 21.50 ja päivä paketissa. Hieman vielä lomavaihde päällä matkan jälkeen, mutta jo useampi puhelinpalaveri ja muutama tapaaminenkin. Ja yksi lehtihaastattelu ja sellaista. Siitä siis se arki pikku hiljaa alkaa.
Verkkouutiset teki tänään hieman laajemman haastattelun ajatuksista valtion taloudesta ja myös siitä miten itse suhtaudun mm. valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen toimiin tehtävässään. Haastattelu tässä. Minusta Urpilainen on osoittanut viime aikoina selkeästi, että nyt on aika yhdessä etsiä ratkaisuja ja sellaista yhdessä tekemisen henkeä nyt tarvitaan. Ja minusta oli hienoa, että valtionvarainministeri halusi myös kutsua entisiä valtiovarainministereitä lounaalle. On järkevää varmasti kuulla sellaisten tekijöiden ajatuksia kuin Mauno Koivisto ja Erkki Liikanen sekä Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö. Heistä viimeisillä ennen muuta näyttöjä miten lama nujerretaan ja hyvä varmasti ottaa sieltäkin oppia ja vinkkejä tässä tilanteessa. Pisteet siis Urpilaiselle avoimuudesta ja yhteistyökyvystä. Ehkä se oli myös pieni näpäytys oman SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Jouni Backmanillekin joka viikolla arvosteli presidentti Niinistöä hänen puheenvuorostaan maamme taloustilanteen suhteen. Backman ei tällaista keskustelua suvainnut, mutta onneksi Urpilainen suvaitsee ja jopa itse haluaa. Hyvä näin.
Hieman syksyn tuntua jo ilmassa. Taidan nauttia vielä hetken pimeästä yöstä Loppijärven rannalla kuistilla. Hienoa tunnelmaa. Syystunnelmaa.