Viime vuonna Pekkala sai kaksi kaunista vanhan rouvan tyttären Pelto-Seppälän rukiin oljista tekemään himmeliä. Pekka-eno tykkäsi himmeleistä ja tekikin niitä ja halusin Heikkilän joulun perinteitä vaalimaan hankkia kaksi kaunista himmeliä Pietilän Tertulta. Kirjoitin niistä blogiini silloin – Pekkalan olkikruunuista.
Tänä jouluna Pekkala sai koristeekseen aidon ja oikean Tuomaanristin. Koruton ja kaunis ikivanha jouluajan koriste. 
Mäntypuusta löytyy taitavissa käsissä risti, minkä ristiosa on veistetty ”kiehisille”. Perinteitä kunnioittaen kärsivällisyydellä ja ammattitaidolla terävällä puukolla vuollen hitaasti kasvaneesta tiheäsyisestä männystä tulee joulun kaunis pyhäristi.
Esikuvana Tuomaanristeille oli kirkkojen takorautaiset ristit. Niitä oli kirkossa ihasteltu. Taitavissa käsissä oksattomasta männystä kotipirtiin syntyi sitten oma juhlava lastukoristeinen risti muistuttamaan muodollaan joulun kristillisestä sanomasta. Saaristosta Korppoosta ja Iniöstä Tuomaanristit levisivät sitten 1930-luvulle manner-Suomeenkin, mutta katosivat joskus. Toivottavasti palaavat taasen. Pekkalaan nyt ainakin.
Vuosien saatossa Tuomaanristikin on kuulemma hieman muuttunut, mutta vanhin se on meidän lastukoristeistamme. Myöhemmin se sitten on seurakseen saanut vuolijoiden käsissä mm. lastuenkeleitä ja -lintuja. Tuomaanristin tapaan Karjalainen joululintu onkin aikamoinen puukonkäytön mestarinäyte. Ja vanhan ajan Tuomaanmarkkinoilla Tuomaanristi olikin halutuin ja arvostetuin joulukoriste.
Ja, kun Tuomaanristillä uskotaan olevan taloa ja sen väkeä suojaava vaikutus, niin paikka Pekkalastakin sille löytyi. Tuomaan risti nostetaan perinteen mukaan paikalleen siis luonnollisesti juuri tänään Tuomaan päivänä 21.12. Vanhan kansan jouluhan kesti Tuomaan päivästä Nuutin päivään asti. Yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Mutta Tuomaanristin annettiin toki olla paikallaan aina Kynttilänpäivään helmikuun kolmanteen tai toisaalla jopa Matin päivään 24. toista.
»Tule meille, Tuomas kulta
tuo joulu tullesansa,
oluttynnyri olallansa,
viinapikeri pivosansa,
juustokakku kailosansa.
Kyl sä meijän portin tunnet:
tervaristi, rautarengas,
musta koira portin alla!»
Joulua kohden siis laskeudumme. Perinteen mukaan Annan päivänä tehtyä olutta sai nyt myös Tuomaana maistella. Sanonta kuuluikin, että ”Tuomas tuleepi tuoppi kainalossa”. Oluttuopilla sinetöitiin siis joulurauha ja työt saivat jäädä. Tänään työt päättyivätkin -viimeiset eduskunnan äänestykset – ja Pekkalassakin pian lähdetään joulua kohden.
Shhhhh…..