Vapaa-ajanasunto pitäisi voida muuttaa helpolla vakinaiseksi asunnoksi.
Hyvin tuttu lausahdus monen politiikon, ministerin ja kuntapäättäjänkin suusta.
Tosiasia on kuitenkin monessa paikassa kaikkea muuta. Ja vaikka viime kaudella otimmekin kokoomuksen ja keskustan johdolla maamme hallituksessa tavoitteeksi helpottaa käyttötarkoituksen muutoksia niin tosiasiallisesti lainmuutokset helpottivat hyvin pientä osaa vapaa-ajanasunnoista ja yleensä sellaisissa paikoissa, joissa ei tämä toive, tarve ja tavoite ole suurimmillaan. Edelleen siis rannoissa ja rantakaavoissa olevat vapaa-ajanasunnot jäivät käytännössä helpotusten ulkopuolelle.
Myös me olemme Lopella halunneet helpottaa mökkien ja vapaa-ajanasuntojen muuttamista vakinaisiksi asunnoiksi. Lopella on noin 350 järveä ja lampea ja useampi tuhannen vapaa-ajanasuntoa. Tunnetuin kesäloppilainen muuten on ollut itse Marsalkka Mannerheim. Hänen vapaa-ajanasuntonsa ”Marskin Maja” seisoo yhden upeimman järvemme Punelian rannalla, mutta se on oma juttunsa. Monet mökkiläisistä ja vapaa-ajanloppilaisista haluaisivat muuttaa Lopelle järvien rannoille asumaan pysyvästikin, mutta kirjoja mökille ole voinut siirtää.
Teimmekin jo 2.11.2015 valtuustoaloitteen missä esitimme käyttötarkoitusten muuttamiskriteerien päivittämistä loma-asuntojen muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi.
Valtuustoaloite kuului seuraavasti:
”Lopen kunta uudisti vuosia sitten kriteeristöään vapaa-ajanasuntojen muuttamiseksi vakinaisiksi asunnoiksi. Vaatimusten päivittämiselle olisi jälleen aihetta niin, että lähtökohtana tulisi aina olla myönteinen ratkaisu käyttötarkoituksen muuttamiseksi. Lopen yksi valttikortti tulevaisuuden kuntana on juuri mahdollisuus asua luonnon keskellä ja tehdä myös paranevien tietoliikenneyhteyksien myötä työtäkin täältä. Kiinteistöjen muuttuminen vakinaisiksi asunnoiksi mahdollistaa myös asukkaille mahdollisuuden asua pysyvästi Lopella ja maksaa myös veronsa tänne. Esitämmekin, että Lopen kunta päivittää käyttötarkoituksen muutosta koskevat säädöksensä niin, että vapaa-ajanasunnon muuttaminen vakinaiseksi asunnoksi onnistuu entistä helpommin ja joustavammin.”
Lopella siis on ollut luottamushenkilöillä vahva halu edistää käyttötarkoitusten muutoksia. Ei se nyt aivan ole niin mennyt kuin luottamushenkilöt ovat toivoneet, mutta päätimpä itsekin urakkaan lähteä.
Kesämökkimme Pekkala on vuonna 1968 rakennettu ja 1979 laajennut käsinveistetty hirsimökki täysillä mukavuuksilla Loppijärven rannassa. Juoksevat vedet, sisävessat, suihkut jne. Huonekorkeus riittävä. Täysin omakotitalotasoiseksi peruskorjattu ja tehty.
Urakka lähti liikkeelle 13.8.2018. Pekkalan tontti Loppijärvi ja Särkijärvi osayleiskaavassa on merkitty vapaa-ajanasumiselle. Saman kaavan alueelta oli jo ennen hyväksytty saman järvenkin rannalta mökkejä vakinaisiksi asunnoiksi. Ajattelin, että ennakkotapausten myötä kuntalaisten yhtäläisen kohtelun myötä poikkeaminen menee siis automaattisesti läpi.
No ei mennyt. Rakennusvalvonta teki 5.2.2019 kielteisen päätöksen. Naapurit eivät vastustaneet eikä muistutuksia ollut tullut. Hylsy kuitenkin tuli.
No, ei muuta kuin oikaisuvaatimusta tekemään. Sen jätin 7.2.2019. Rakennusvalvonta vastusti edelleen muutosta, mutta rakennuslautakunta hyväksyi 20.3.2019 oikaisuvaatimukseni ja poikkeamisesta ei kukaan valittanut. Näin se tuli voimaan hylkäysmaksujen ja paperisodan jälkeen. Projektiin oli mennyt seitsemän kuukautta, mutta nyt siis kädessä oli vasta poikkeaminen kaavasta. Siis periaatepäätös siitä, että kyseiselle vapaa-ajantontille voisi ”rakentaa” vakinaisenasunnon.
Ensin tontille piti hakea poikkeaminen, sillä kaavassa rakennuspaikka oli merkitty vapaa-ajanasunnolle.
Hakemus hylättiin vaikka saman kaavan alueella oli jo aiemmin hyväksytty useampia käyttötarkoituksen muutoksia.
Lopen Rakennuslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimukseni ja muutti rakennustarkastajan päätöksen. Poikkeaminen hyväksyttiin sillä saman kaavan alueelta oli jo aiemmin hyväksytty käyttötarkoituksen muutoksia.
Loppukatselmus pidettiin 11.9.2020 Pekkalassa. Ainoa mitä oli tehty oli kolmen jälkiasennettavan Dir-Air -tuloilmaventtiilin asentaminen.
Seuraavaksi olemassa olevalle rakennukselle täytyi hakea siis uusi rakennuslupa. Siis rakennuslupa vaikkei mitään oltu edes rakentamassa. Rakennuslupaan tarvittiin kuvat, ilmanvaihtosuunnitelmat jne. Mökki ole edellisen kerran täydellisesti lupakäsitelty ostamiseni jälkeen 2003, mutta ne kuvat yms. eivät tietenkään enää kelvanneet. Loppilainen rakennusalan ammattilainen Marko Peltonen otti työn tehtäväkseen. Kuvat päivitettiin jne. IV-työnjohtajaksi pyysin ystäväni Jarno Hatakan. Toki rakennukseen ei muuta tehty kuin lisättiin kolme ikkunan tiivisteeseen tulevaa ns. Dir-Air -tuloilmaräppänää. Kuulemma tuloilmaa ei hirsitaloon tullut riittämiin.
Aloitusilmoitus tehtiin 22.5.2020. Dir-Airit laitoimme ikkunoihin. Ne voi siis ihan itse laittaa eikä niiden laittamisessa kosketa rakenteisiin eikä edes ikkunan pokiin vaan vain pieni aukko ikkunan tiivisteeseen. Laittaminen ei siis vaadi mitään lupaa saatikka rakennuslupaa. Viimeisenä vaadittiin vielä Rakennuksen Käyttö- ja Huolto-ohje. Sellaisen sitten netistä kaivoin ja päivitin yli 5o vuotta jo käytössä olleelle rakennukselle. Nyt lukee paperissa, että keväällä pitää tarkistaa ja pudistaa rännit jne. Ja sitten loppukatselmus Pekkalassa pidettiin 11.9.2020. Mökki muuttui kuukausien työn ja paperien pyörittelyn ja oikaisuvaatimusten jälkeen mökistä omakotitaloksi.
Mutta nyt siis on Pekkala vakinainen asunto. Sitä se muuten oli jo aikanaan 1980-luvulta 1990-luvulle asti, mutta sillä ei tietenkään ollut mitään merkitystä. Edesmennyt enoni nimittäin asui pysyvästi mökillään. Verot hän joutui maksamaan kuitenkin itse ja maansiirto- ja kaatopaikkayrityksensä osalta Hämeenlinnaan. Mökillä, kun ei voinut kirjoja ja veroakirjaa siis pitää. Mutta ne veromarkat on jo mennyt ja Hämeenlinnan monet kerrat käyttänytkin. Nyt Pekkala sitten virallisesti omakotitalo ja siellä voi asua virallisestikin ja maksaa verotkin kiinteistön kuntaan.
Repäisy Seutunelosen Tuomas Räihän erinomaisesta uutisesta.
Kolmas kerta siis toden sanoi. Nimittäin ensimmäisen kerran Pekkalelle hain poikkeamista käyttötarkoituksen muuttamiseksi vakituiseksi asuinpaikaksi jo heti ostamisen jälkeen vuonna 2003. Rakennuslautakunta sen silloin hylkäsi. 1,6 kilometrin matka lähimmälle vakinaiselle asunnolle oli kuulemma liikaa. Yhdyskuntarakenne olisi pahasti hajonnutt :). Toisen kerran prosessi oli käynnissä 2006, mutta silloin se omasta pyynnöstäni jätin kesken lisäselvitysten hankkimista varten. Tiedossa oli nimittäin se, että päätös olisi silloinkin ollut kielteinen ja en halunnut toista hylkyä ottaa. Mutta nyt vuosien vääntö ja työ maalissa ja yksi Lopen yli 4000 vapaa-ajanasunnosta on muutettu vakinaiseksi asunnoksi. Kumpa se menisi muilla nyt sitten helpommin ja ilman turhia ja kalliita hylkyjä ja oikaisuvaatimuksia. Siis ainakin tämän saman Loppijärven ja Särkijärven kaavan alueella. Nythän ennakkotapauksia on taas yksi ja nyt niitä joka puolella kaavaa.
Joku varmasti pohtii, että mitä tämä lysti maksoi. Ihan tarkkaan en ole laskenut, mutta jo yksin rakennustarkastajan antama kielteinen päätös oli satoja euroa ja sitten sen päälle rakennuslupamaksut ja tietenkin kaikki muu työ ja ammattilaisten työmäärä.
Mutta suosittelen ehdottomasti Marko Peltosta tällaiseen urakkaan. Erittäin osaava ja taitava tekijä ja hänen kauttaan onnistuu kaikki tarvittavat kuvat yms. Ammattimies hoitaa homman. Markon tiedot löytyvät julkisesti netistä eli uskallan ne tähänkin liittää tyytyväisen asiakkaan suosituksena: Peltonen Marko, rak.tekn. yo 0400 584 942 jvs ja marko.peltonen@pp2.inet.fi.
Lueskelin tässä hetki sitten 27.10.2020 toimittaja Tuomas Räihän erinomaisen kirjoituksen Seutunelosista…
Asikkalassa on haettu ennätystahtia poikkeamislupia vapaa-ajan asunnon muuttamisesta vakituiseksi
Uutisessa kerrottiin, että ”Asikkalassa ollaan tänä vuonna haettu ahkerasti poikkeamislupia, jotka mahdollistavat vapaa-ajan asunnon käyttötarkoituksen muutoksen vakituiseksi asunnoksi.”
Mikäs täällä on töitäkään tehdessä ja pian alueella on myös Järventaustan Kylän nopea laajakaistaverkko. Valokuidulla siis mennään terasilla ja sisälläkin 🙂
Puusepänliike P. Niemi teki uudet energiatehokkaat ovet vanhaan Pekkalaan sen henkeä ja ilmettä kunnioittaen.
Asikkalan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka kertoo uutisessa, että heillä on ” 
tarkoituksellisesti kannustettu käyttötarkoituksen muutoksiin”.
”Olemme isommallakin porukalla, niin viranhaltijat kuin luottamushenkilötkin, rummuttaneet sitä, että näitä kannattaa tehdä ja ne menevät läpi.”
Hienoa. Näin toivoisin kaikissa kunnissa olevan.
Asikkalassa on haluttu päästä eroon vanhasta käsityksestä ja monessa paikassa toki tosiasiastakin, että ”käyttötarkoituksen muutoksen saaminen olisi jotenkin hankala prosessina tai että lupaa ei kuitenkaan saisi”.
Ja sitten se kova kommentti Asikkalan kunnanjohtajalta:
”Minun aikanani yhtään ainutta hakemusta ei olla vielä hylätty.”
Ja minun mieltä lämmitti myös se, että Asiakkalassa hommaan kannustetaan näin, ” Jos muutosta harkitsee, kannattaa liikkeelle lähteä siitä, että ottaa kuntaan yhteyttä ja kysyy.”
Ja ”kyllä onnistuu” -asennetta kuvasi myös kunnan rakennustarkastajan kommentti uutisessa: ”Me neuvomme ja opastamme hakemisessa. Minulle tulee paljon kyselyitä ja käyn läpi, mitä asioita poikkeamislupaan tarvitsee.”
Ja Asikkalassa halutaan siis näin uusia asukkaita kuntaan ja ”huonoja puolia käyttötarkoituksen muutosten lisääntymisestä Ikola-Norrbacka ei oikein etsimälläkään löydä, vaikka myöntää, että hakemusten käsittely toki teettää työtä”.
Muutamia kuvia Pekkalasta. Ulko-ovet ja muut ovet on uusittu loppilaisen Puusepänliike Petri Niemen johdolla viime vuosien aikana ja myös ikkunoita päivitetty Lammin Ikkunoiden toimesta parhaaseen mahdolliseen energialuokkaan.
Hienoa. Taidan uudistaa Lopella tehdyn valtuustoaloitteen ja esittää samalla siinä, että nämä asiat hoidetaan Lopella jatkossa Asiakkalan -mallilla ja Kyllä onnistuu -hengellä.
….
Kello 20.29 ja Pyhäinpäivää vietetty rauhallisesti. Aamulla kävin isomman lapsen kanssa Pekkalassa ja illalla sitten koko perheen ja kummityttö Elisan kanssa hautausmaalla. Jokainen sytytti kynttilät läheisimpien muistoksi. Olipa tunnelmarikas ilta. Ja vielä kauniilla kynttilämeren valaisemalla hautausmaalla törmäsimme toiseen kummityttöömme Venlaan perheineen.
Kiitos ja kunnia menneille sukupolville. Tämä maa on hyvin rakennettu ja pidetään me siitä nyt hyvää huolta omalla vahtivuorollamme.