Onpas hämmentyneen tyytyväinen olo. Järjestimme tänään ystäväni ja riihimäkeläisen kaupunginvaltuutetun Derya Özgünin kanssa ensimmäistä kertaa oman kahvilan Ravintolapäivänä. Me päätimme, että tehdään se hyväntekeväisyyteen ja näin syntyi kahvila Pala Kakkua Lastensairaalalle. Jo eilen illalla rakensimme kahvilan valmiiksi Jyri Tengmanilta saamaamme tyhjään liiketilaan parhaalle paikalle Riihimäen keskustaa Hämeenkadun varteen. Ja vielä yömyöhään kakkuja ja herkkuja väännettiin niin meidän mäessä kuin Özgüneillakin. Haluankin ihan täällä blogissanikin vielä kiittää Deryan perhettä, Yrjö-Koskisen Sakkea, meidän Satua ja Peltovuoren Petteri sekä Järvisen Juhaa isosta työstä tämän kahvilan eloon saamiseksi. Meidän yhteistyöllä syntyi jotain sellaista mikä aamusta alkaen tänään valloitti sydämiä.
Ensimmäinen pala kakkua uudelle Lastensairaalalle myytiin heti aamusta kymmeneltä. Ja oli ihana huomata miten osa piipahti pariinkin kertaan päivän aikana. Ja kaiken kaikkiaan kahvilassamme kävi päivän aikana toista sataa asiakasta ja kaikki kakut, piirakat ja herkut myytiin. Väki siis todellakin teki tänään herkuttelusta hyveen ja nauttivat niin suolaista kuin makeaakin Lastensairaalan hyväksi. Neljän aukiolotunnin jälkeen jäljellä oli enää muutama piparkakku ja en annoimme naapuriliikkeeseen Makuunin avuliaille tytöille ja sen jälkeen kassa laskettiin. Uusi Lastensairaala 2017 -keräys sai meiltä 530 euron potin. Tai oikeastaan siis teiltä kahvilamme asiakkailta ja herkuttelijoilta.
Ja kyllä minulle hieno hetki oli sekin kun eräs läheinen ihminen tuli kahville ja pyysi rasiaan palan herkkua. Se matkasi tuttavalle sairaalaan. Uskon, että sekin sai hymyn siellä tuskien ja jaksamisen keskellä huulille. Ajatuksia sinne.
Suuri kiitos vielä teille kaikille jotka tänään Deryan ja minun pienessä kahvilassa piipahditte. Minä oikeastaan ihan innostuin taas. Mutta eihän sitä onneksi tarvitse hävetä. Hauskaa oli siis minulla ja Deryallakin ja näytti olleen kaikilla paikalla piipahtaneillakin. Ehkä palaamme joskus kakunpalojen maailmaan.
Kotimatkalla kävin vielä toisessa Ravintolapäivän popupissa. Lopella kunnanjohtajamme Karoliina Viitanen oli ystävineen loihtinut Mun vuoro -nimisen ravintolan kotiterassille ja vauhdikkaan päivän jälkeen riistakeitto ja kotitekoinen leipä teki hyvää. Kiitos siis Karoliinalle ja muille. Ja Peltotielläkin myytiin toistasataa annosta soppaa päivän aikana.
Kenenkäs vuoro voisi sitten olla elokuussa kun vietetään seuraavaa ravintolapäivää? Sinun ja teidän? Miettikääpä. Tästä saa hirveästi itsekin.
….
Kotiseutua vielä päivän päätteeksi.
Illansuuhun oli sopinut sitten hieman erikoisemman tilaisuuden. Eräs rouva soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi, että voisinko tulla tervehtimään heidän seuruettaan Yrjö Sakari Ysjö-Koskisen patsaalle. Minähän suostuin ja tein väelle vielä pullakahvitkin picnikille ja laulaankin innostui. Röökin Mollan säestyksellä lauloin väelle Yrjö-Koskisen sanoittaman Suomen Salossa ja toisena lauluna Timon Laulun. Ja hieman kerroin Yrjö-Koskisen tarinaa ja myös Lopen tätäkin päivää vihtiläisille. Mukava porukka ja täytyy kyllä ihmetellä miten hauska oli laulaakin, jopa yksinkin. Kiitos siis Molla ja hanuri.
…
Nyt kello jo 20.36 ja hetki sitten mökille. Loppijärvi kauniin sininen ja nyt saunan pesään puita. Kiitos tästä päivästä.