Marsalkka Mannerheimin vuonna 1942 syntymäpäivälahjakseen saama metsästysmaja sai sotavuosien jälkeen uuden paikan Lopelta Punelian rannalta. Majan alkuperäiset rakentajat pystyttivät rakennuksen uudelleen Punelian rannalle Lopelle touko- ja kesäkuun aikana 1945.
Marskin Majan puheenjohtaja ja isäntä kenraali Ilkka Korkiamäki otti vastaan pääministeri Petteri Orpon Kevätlounaalle.
Marskin Majan alkuperäinen sijaintipaikka oli Lieksajärven rannalla Keihäsniemessä Repolassa Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa. Majan suunnittelijana toimi arkkitehti, luutnantti Eino Pitkänen, joka suunnitteli myös majan sisustuksen, tekstiilejä lukuun ottamatta. Maja luovutettiin lahjakirjalla Mannerheimille 5. kesäkuuta 1942.
Mutta sodan tapahtumien myötä maja siirrettiin suojaan syvemmälle Suomen ja vuonna 1945 se sai siis uuden paikkansa täältä meiltä Lopelta. Marsalkka Mannerheim oli ihastunut Lopen paikkaan ja hankkinut kauniin rantapaikan Saara ja Paavo Kassarilta Leppäniemen kartanon mailta.
Ikä alkoi kuitenkin painaa pikku hiljaa pitkän ja vaiherikkaan elämän läpikäynyttä Mannerheimiä ja vuonna 1948 hän lahjoitti itselleen tarpeettomaksi käyneen majan vuonna Suomen Metsästäjäliitolle. Myöskään SML:llä ei ollut oikein majalle käyttöä ja lopulta neljä upseerijärjestöä perusti yhdessä Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry -nimisen yhdistyksen, joka hankki majan tontteineen ja kunnosti sen museoksi. Marskin Maja on ollut avoinna yleisölle kesäisin vuodesta 1959 alkaen.
Marsalkka Mannerheim piti kovasti karjalanpiirakoista, lampaansatulasta ja lätyistä lakkahillon kanssa. Tästä syntyi perinteinen Marskin Lounas, jota myöhemmin alkoi isännöimään jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth Marskin Majalla jokakeväisenä juhlahetkenä.
Marskin Lounaalle on vuosikymmenten varrella osallistunut kaikki maamme presidentit viimeksi viime vuonna 2024 tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Myös maamme pääministerit ja monet muut maamme merkkihenkilöt ovat istuneet majan pöytään, pöytään mikä siis katetaan vain kerran vuodessa itse majan tupaan tärkeimmälle paikalle. Tänään juhlalounasta isännöi majayhdistyksen nykyinen puheenjohtaja kenraali Ilkka Korkiamäki ja kaikki oli juuri niin kuin aina ennenkin näiden vuosikymmenten aikana.
Päävieraana isäntää vastapäätä istui tänään maamme nykyinen pääministeri Petteri Orpo. Uskoisin, että vuorollaan lähes kaikki maamme pääministerit – lyhytaikaisimpia lukuun ottamatta – ovat myös arvokkaimman kutsun saaneet pääministeri Petteri Orpo heti kautensa ensimmäisenä keväänä.
Itse olen saanut olla kutsuvieraana tässä pöydässä jo pian parinkymmenen vuoden ajan, mutta omat Marskin Lounaat toki alkoivat jo nuorukaisena, kun olin ensimmäisessä kesätyössäni majalla oppaana ja samalla tapahtumien valokuvaajana viidentoistavanhana. Tänään jälleen sininen puku päällä – keväinen pukukoodi – ja arvokkaassa seurassa, mutta vielä arvokkaammassa paikassa lounastamassa.
Suuri kiitos kutsusta ja kunniasta saada osallistua jälleen tähän lounastilaisuuteen ja suuri kiitos pääministerillemme vierailusta kotikunnassani.
Aikanaan muuten Marskin Lounaalle osallistui pääministerinä Esko Ahokin. Marskin Lounas kuitenkin venyi tuolloin vuonna 1991 vieraiden pitkien puheiden takia. Ahon hallitus oli antanut 28.6.1991 juuri aloitettuaan eduskunnalle tiedonannon talouspolitiikasta ja seuraavana torstaina, Marskin Lounas päivänä, oli sitten vuorossa luottamuslauseäänestys eduskunnassa. Pääministeri Aho lähes myöhästyi hallituksensa ensimmäisestä tärkeästä äänestyksestä, mutta poliisiveto ja oikaisu ratikkakiskoilta pelasti tilanteen.
Vuonna 2020 julkaistussa kirjassaan Mustien joutsenten vuosi Esko Aho muisteli Marskin Lounasta. Aho kirjoitti, että Marskin Lounaalla ”legendaarinen kenraali Adolf Ehrnrooth isännöi lounasta lennokkaiden juttujen kera. Hän oli kuunnellut tarkalla korvalla tiistain eduskuntakeskustelua, ja kenraalin sympatiat olivat vahvasti uuden hallituksen puolella”. Aho kirjoitti, että erityisesti Ehrnrooth moitti oppositiopuolue SDP:n ryhmäjohtajan Antti Kalliomäen puheenvuoroa: ”Antti siivitti puhettaan jutuilla, jotka kieltämättä kuulostivat aika puisilta. Ehrnrooth päätyi ankaraan tuomioon: ”Ei pitäisi kertoa vitsejä, jos kerran ei osaa. Minun mielestäni sen Antti Kalliomäen pitäisi ryhtyä uudelleen korkeushyppääjäksi”. ”Vahvojen ärrien höystämä juttu nostatti makeat naurut. Seiväshypyn olympiahopeamitalistin lajin vaihtuminen korkeushypyksi vain paransi jutun tehoa”, Aho kirjoitti.
Aika lounaalla meni siivillä ja kenraali piti vieraansa pöydässään viimeiseen minuuttiin asti. Aho totesi, että lounas tarjoiluineen ja juttuineen kului joutuisasti eikä hän ymmärtänyt pitää ajan osalta puoliaan. ”Niinpä lähdimme eduskuntataloa kohti auttamattomasti myöhässä. Kuljettajani Markku Nieminen osasi ennakoida tilanteen ja oli pyytänyt poliisilta apua. Moottoritieltä päästyämme etenimme Helsingin keskustaan poliisivedolla. Hävetti, mutta minkäs teit. Perille ehdimme ajoissa eikä hurjastelu ratikkakiskoilla onneksi tuottanut jälkipuheita”.
Tänään ei meillä ollut kiirettä eduskuntaan äänestämään vaan saimme nauttia alkukesästä ja Mannerheimin parhaista ruuista rauhassa. Pääministeri Petteri Orpo piti erinomaisen hyvän lounaspuheen – toki loppilaiseen tapaan kello 19 jälkeen – mutta hyvä se oli. Ja täytyy sanoa, että olihan Marskin Lounaalla jälleen aivan erityistäkin tunnelmaa, kun pöydässämme istui itse sotiemme veteraani Hannes Tuovinen. Meidän Miehemme.
Kaikki oli juuri niin kuin aina on ollut.
….
Päivään toki mahtui ennen Marskin Lounasta, toki lähes päivällisaikaan nautittua, myös täysi työpäivä ja
vierailupäivä Hämeessä. Kävimme Petterin kanssa tutustumassa mm. Panssariprikaatin tämän päivän toimintoihin. Pääministerimmehän aikanaan suoritti varusmiespalveluksensa Parolassa. Panssari RUK jälkeen nuori Orpo toimi HämJP AUK:ssa kokelaana. Tänään paluu Panssariprikaatiin ja pääministeri istutettiin samantien Leopardin ohjaimiin. Hyvin sujui.
Löysimme myös pääministerimme armeija-aikaisen punkan ja hauska yhteensattuma oli muuten se, että hänen tämän päivän talouspoliittinen erityisavustajansa Mikko Martikkala oli ollut pari vuosikymmentä myöhemmin tismalleen samassa sänkyparissa Parolassa. Ehdotinkin punkkaan laattaa 🙂
Päivällä myös yleisökahvit Hämeenlinnan torilla ja mahtuihan päivään monenlaista muutakin. Upea Häme-päivä nyt takana ja katse jo huomisessa. Emme siis myöhästy eduskunnan äänestyksistä. Ainakaan Marskin Lounaan johdosta.