Risteilijätilauksen menettäminen Ranskaan oli suomalaiselle telakkateollisuudelle ja Varsinais-Suomelle ja koko Suomellekin merkittävä takaisku. Näin kävi, vaikka maamme hallitus oli valmis panostamaan laivatilaukseen veronmaksajien vastuuta ja rahaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Tappio kertoo globaalin kilpailun kovuudesta, jossa kilpailukykyisin ja osaavin vie voiton. Meillä oli laatua ja osaamista, mutta kilpailukykymme ei riittänyt. Mikäli haluamme pärjätä kilpajuoksussa, on katseet käännettävä ensisijaisesti kilpailukykymme vahvistamiseen. Osaamistahan meillä Suomessa onneksi on ja tämä on yksi kiistattomista vahvuuksistamme.
Laivatilauksen menettäminen aloitti kovan mediamylläkän, jossa mielipiteitä on lauottu kiinnittämättä paljoakaan huomiota niiden todenmukaisuuteen. Keskustelun tunnelataus on varsin ymmärrettävä, sillä pohjimmiltaan kysymys on suomalaisista työpaikoista.
Esillä on ollut muun muassa runsaasti väitteitä siitä, että valtion 50 miljoonan euron saamatta jäänyt laina olisi ratkaissut laivatilauksen kohtalon. Keskustelu on jo lähtökohdiltaan erikoinen, sillä normaalitilanteessa yrityksen, eli telakan omistaja korealainen STX, huolehtii yhtiöidensä pääomittamisesta. Pääomittaminen ei kuulu veronmaksajille. Suomen etu ei ole valtiontukien laajamittainen ohjaaminen yrityksille – tie olisi loputon ja kestämätön. Hyvinvointia luova kasvu voi perustua vain aidosti kannattavaan liiketoimintaan.
Suomalaisittain ajateltuna ikävää on se, ettei telakan korealainen omistaja ole investoinut Turkuun samalla tavoin kuin Ranskassa sijaitsevaan telakkaansa. Telakan omistaja ei ole siis huolehtinut telakkansa kilpailukyvystä. Kuten todettu, Turusta löytyy kansainvälisesti tarkasteltuna huippuluokan osaaminen ja upea alihankkijaverkosto, jonka työllä on varmasti arvoa ja kysyntää, kunhan vain normaalit yritystoiminnan lainalaisuudet pätisivät myös telakkapuolella. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että jos telakan korealainen omistaja olisi sitoutunut Turun telakan kilpailukyvyn kehittämiseen ja pitänyt taloutensa kunnossa, ranskalaisilla ei olisi ollut mahdollisuuksia tässä tarjouskilpailussa. Kaksi edellistä, Oasis-luokan risteilytilausta tulivat Turun telakalle. Valtion tuki oli tuolloinkin merkittävä, mutta nyt laivanrakentamisen saamiseksi Turkuun tarjottiin ennätyksellistä tukipakettia. Tilauksen saamatta jääminen ei siis ollut kiinni valtion toiminnasta.
Jo edellisellä hallituskaudella oli keskusteluissa esillä Suomen valtion osallistuminen STX:n telakan omistukseen. Pääministeri Matti Vanhanen ja silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen eivät tätä katsoneet järkeväksi ja mahdolliseksi. Asiassa ei siis edetty. Nyt jälkiviisaasti voi tottakai pohtia sitäkin, että olisiko tilanteemme erilainen, jos Suomi olisi silloin mukaan lähtenyt. Toisaalta jälkiviisaus on viisauden lajeista helpoin. Tässä lajissa on ihminen muuten viisaimmillaan.
Mutta nyt tärkeää on varmistua siitä, että kaikki EU-alueen telakat kilpailevat aidosti tasapuolisin kilpailuehdoin – ilman vääristäviä valtiontukia. Suomen hallitus onkin lähestynyt EU-komissiota tavoitteenaan varmistaa, että myös STX:n tapauksessa tasapuolisuus valtiontukien osalta toteutui EU-säädösten ja lainsäädännön mukaisesti. Mutta toisaalta pahaa pelkään, että kilpailu tulee tiukkenemaan entisestään, kun Kiina saa oman risteilijätelakkansa täyteen valmiuteen. Siinä pelissä ei välttämättä enää pädekään, sitten mitkään yhteiset pelisäännöt.
Toivottavasti tulevaisuus tuo uusia mahdollisuuksia sellaiseen meriteollisuuteen, missä suomalainen osaaminen olisi jo itsestään riittävä kilpailutekijä, eikä veronmaksajien tarvitsisi kantaa kohtuuttomasti yritystoiminnan riskiä.
Tappioista on myös otettava opiksi. Suomi on muun maailman mukana osa suurta talouden ja teollisuuden murrosta. Pelikirja on nyt uusi ja parhaat kortit jaetaan nopeasti. Kansallisen kilpailukykymme vahvistaminen edellyttää rohkeutta uudistua. Me suomalaiset olemme onnistuneet tässä urakassa aikaisemminkin. Uusia työpaikkoja emme luo Suomeen kinastelemalla tai katsomalla taaksepäin. Suomen teollisuus tarvitsee nyt työmarkkinaosapuolten ja hallituksen yhteistyötä ja eteenpäin vieviä ratkaisuja.
….
Tänään aamu alkoi hammaslääkärillä. ”Tässä makaan enkä muuta voi”. Mutta täytyy kyllä sanoa, että joku tässä maailmassa sentään muuttuu. Tänään aivan erinomaisen hyvää ja mukavaa palvelua Lopen Hammashoitolassa ja hellää huolenpitoa. Ja hienosti toimi ajanvaraukset ja ajanvarauksen automaatin takaisinsoitot ja muutkin. En ainakaan minä valita. Kiitos siis erinomaisesta palvelusta ja mukavasta hetkestä hammashoitolassa. En olisi uskonut, että koskaan näin totean.
Mutta onneksi sentään kaikki eivät tässä maailmassa muutu. Eilen kaupassa yksi pieni, ehkä juuri ja juuri kouluikäinen tyttö kertoi tomera äidilleen, että ”Se joka haukkuu, on ite sellainen miksi toista haukkuu”. Niinhän se on. Onneksi jotkut asiat eivät sentään koskaan muutu.
Nyt maanantain kunnanhallituksen asioiden pariin ja sitten hieman arjenjuhlankin valmisteluja. Huomenna luvassa kaunis perhejuhla ja ystävien juhla kun toinen lapsemme saa kasteen ja nimen.
…
Kello 21.52 ja päivä päätökseen. Huomenna sitten perhejuhlaa, mutta tänään monenlaista työasiaa. Ensin tuo kunnanhallituskasa läpi ja sitten pari puhelinpalaveria ja sen perään neuvotteluja tämän kauden tv-tuotannoista ja mahtuihan päivään vielä illalla Shellinkin parlamentti. Aikalailla monenlaista siis tähänkin perjantaihin ja muutama työasiakin pöydälle. Tiistainen alustukseni Senioreiden tapaamisessa innosti tänään yhteen puhelinkeskusteluun ja sen tulosta ja ajatuksia on syytä viedä heti alkuviikosta eteenpäin ja olihan se mukava saada myös ihan suoraa palautetta omasta puheestakin. Siitä aina oppii vaikka tänään pelkästään kehuja tulikin. Oppiihan niistäkin tai ainakin tietää, että näin on ehkä hyvä jatkaa tänäkin vuonna.
Mutta asioihin en sen syvemmälle tänään. Alkuviikosta palaan näihin muutamaan kysymykseen jotka tänään esille ja huomenna sitten hieman ristiäistunnelmia ehkä.