Opetusministerin ratkaisu syrjäytyvälle nuorelle: SAKKO

Blogi, keskiviikkona 14.05.2014

Hämmentyneenä luin tuoretta lausuntokierrokselle lähtenyttä esitystä oppivelvollisuusiän pidentämisestä. Oppivelvollisuusiän pidentäminen on nyt Opetus- ja kulttuuriministeriön ja opetusministeri Krista Kiurun ratkaisu syrjäytysmisvaarassa olevien nuorten tilanteeseen. He esittävät oppivelvollisuusiän venyttämistä vuodella 17 ikävuoteen. Ja kannustimena on sakko nuorelle ja vielä hänen vanhemmilleenkin, jos ei pakko kelpaa. Uskomaton esitys muka auttamaan nuoria jotka tarvitsisivat oikeasti henkilökohtaista tukea, opinto-ohjausta, erityisopetusta ja räätälöityjä opinpolkuja. Esimerkiksi paljon tehokkaampaa olisi lisätä voima varoja opinto-ohjaukseen jo yläkoulussa ja lisätä aloituspaikkoja ammatilliseen koulutukseen ja ammattistartteihin.

Itse en usko pakkoon tässäkään asiassa. Ei kannettu nuori koulussa pysy.

Ja olenkin tyytyväinen että niin OAJ kuin lukuivat opettajat ja muut alan ammattilaiset ovat esityksen jo tyrmänneet. Tähän varattu 15 miljoonaa euroa ei riitä asiaan missään tapauksessa ja siksi sekin raha kannattaa käyttää aidosti niihin nuoriin jotka apua eniten tarvitsevat.

Opetusministerin tulee siis kantaa vastuunta aidosti syrjäytymisvaarassa olevista nuorista ja lisätä toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja niin että jokaiselle nuorelle opiskelupaikka ensi syksynä ja tulevaisuudessa löytyy. Ja samaan aikaan pitää viedä eteenpäin kouluterveydenhoidon ja opinto-ohjauksen kehittämistä peruskoulussa ja toisellakin asteella. Näitä toimia nyt opetusministeri Krista Kiurulta pitää vaatia ja odottaa.

….

Keskustelua maamme työllisyydestä.

Tänään takana jo kolme valiokunnan kokousta ja myös ylimääräinen Kokoomuksen ryhmäkokouskin. Kävimme hieman yhdessä läpi askelmerkkejä kesän minihallitusneuvotteluihin ja niiden aikatauluihin. Katsotaan miten vahdinvaihto menee ja koska kesälaitumille pääsemme. Se on kuitenkin varmaa, että emme ainakaan normaaliin tapaan juhannuksesta, mutta ehkäpä heinäkuun alussa sitten.

Päivällä vieraanani kävi Hämeenlinnan HYK:n Tuomelan Koulun lapsia. Tammikuussa sovimme treffit kevätretkellä tänne eduskuntaan ja tänään sitten porukka vieraakseni tuli. Jonkun mielestä varmasti hehkuttelen näitä oppilaita ihan liiaksikin, mutta entisenä opettajana kyllä sitä helpolla huomaa missä luokassa asiat on kunnossa ja opettajillakin homma hanskassa. Tämä sakki taas sellainen ja aivan super hyvin käyttäytyviä koululaisia. Kehut siis äideille ja isillekin. Ja hauska oli huomata miten hyvin he muistivat niitä asioita mitä heille tammikuussa koululla kerroin ja miten paljon he halusivat nyt kuulla uutta eduskuntatalosta ja myös minun työstäni.

      Mutta nyt salissa alkaa keskustelu maamme työllisyystilanteesta pääministeri Jyrki Kataisen johdolla. On pakko myöntää, että maamme työttömyys on liian korkealla tasolla. Mutta se liittyy kiinteästi koko maailman ja ennen muuta Euroopan talouden alavireeseen. Mutta ennen muuta meidän  Suomen talouden tilanne on huono. Samaan aikaan heikentävästi vaikuttavat vientimaidemme suhdannetilanne, heikko kilpailukyky, rakennemuutos ja ikääntyminen.  Kun hallitusohjelmaa laadittiin aikanaan kesällä 2011, uskoimme ja uskottiin yleisesti talouden olevan jo kasvu-uralla ja toipumisen finanssikriisin jälkeisestä taantumasta alkaneen. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Ja siksi hallitus on tehnyt paljon uudistuksia ja rakenteellisia muutoksia tarttuakseen ongelmiin. Samalla oppositio on lähinnä vain pyrkinyt lyömään kapuloita rattaisiin.

      Maamme nykyinen tilanne ei myöskään ole yhden hallituskauden aikana syntynyt ongelma, taustalla on pitkä kehitys useampien hallitusten ajalta, eikä hitaasti syntyneitä ongelmia ratkaista sormia napsauttamalla. Esimerkiksi kustannuskilpailukyky on rapautunut 2000-luvun alusta lähtien ja työmarkkinoiden rakenteet ovat olleet suhteellisen muuttumattomia vuosikymmeni. Mutta onneksi joitain positiivisia merkkejä kuitenkin ilmassa: Metsä Groupin suunnitelmat Äänekoskella, Stora Enson Varkaudessa ja Neste Oilin Porvoossa. Teollisuuden tilaukset ovat kasvaneet alkuvuonna.

      Suomen institutionaalinen, pitkän aikavälin kilpailukyky on erinomainen: Suomessa on paljon osaamista ja korkeasti koulutettua työvoimaa, hyvä infrastruktuuri, luotettava oikeusjärjestelmä ja vakaa toimintaympäristö, Suomella on paljon vahvuuksia. Ja nyt tehdyt yhteisöverokevennys, työllisyys- ja kasvusopimus ja sen osana maltillinen palkkaratkaisu, energiaveroleikkuri ja muut kustannuskilpailukykyä kannattelevat toimet sekä toimintaympäristöä kehittävät uudistukset kantavat pikkuhiljaa hedelmää, mutta joka tapauksessa edessä monien vuosien urakka. Meidän on siis jatkettava työtä.  Julkisilla instrumenteilla kammettava kasvua, jotta uutta kasvua saadaan aikaan, mutta työpaikat luodaan yksityisissä yrityksissä.

      Kokoomuksen ideoita kestävän talouskasvun vahvistamiseksi:

o   Työmarkkinoiden kehittäminen ja joustavuuden lisääminen (paikallinen sopiminen, koulutussopimus)

o   Haitallisen sääntelyn purkaminen, esimerkiksi työllistämisen esteiden purkaminen

o   Verouudistuksen jatkaminen työn ja yrittämisen verotuksesta kuluttamisen ja saastuttamisen verotukseen

o   Rakenteelliset uudistukset koulutuksessa, jotka parantavat koulutuksen ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia

o   Sosiaaliturvan uudistaminen osallistavaan suuntaan

Tässä joitain pointteja aiheeseen. Nyt saliin ja keskusteluun.

….

Kello 22.22 ja hetki jo kotona. Pitkä päivä tänään eduskunnassa ja tuo välikysymyskeskustelu venyi. Harmi, että nykyisin keskustelu käytännössä lopahtaa siihen parin tunnin debattiosuuteen. Nytkin illalla salissa istui muutama kansanedustaja ja puheista valtaosa oli tarkkaan kellotettuja paperista luettuja viiden minuutin monologeja. Muistan kuinka edesmennyt ystäväni Tommy Tabermann aikanaan joskus istuskellessamme totesi, että ”Timo, en ole sitten kouluaikojen kuullutkaan näin montaa ääneen luettua ainetta”. Sellaiseksi tuo on mennyt. Ja muutos ollut suuri nyt nykyisen puhemiehistön valtakaudella syystä tai toisesta. Vielä viime kaudelta muistan monta hyvää iltaa ja keskustelua ja debatointia myös myöhemminkin. Se olisi tärkeä osa hyvää parlamentarismiä.

Mutta se siitä. Huomenna sitten jatkamme ja aamusta yksi vierasryhmä ja sitten valiokunnissa jatkamme asiantuntijakuulemisia. Ja huomenna illalla sitten Juhani Peltosen kirjallisuusseuran Kevättapahtuma Lopella Kirjaston Fallesmannissa. Palaan aiheeseen huomenna täällä blogissani hieman laajemmin. Mutta tulkaahan illalla mukaan tapahtumaankin.

 

 

 

 

 

 

Kommentit