Luokkaretkiaikaan entisen opettajan sydän muistaa.

Blogi, tiistaina 13.05.2014

Tänään minulla kävi eduskunnassa vieraanani jälleen kaksi ihanaa entistä kolleegani luokkineen. Ensin Anita Rintala toi opettajakavereidensa kanssa luokkansa Riihimäen Eteläiseltä Koululta vierailulle aamulla ja sitten päivällä lounastauon käytin Jutta-Riina Karhusen Helsingin Vuosaaren Koulun 3-luokkalaisten kanssa. Anita aikanaan oli vielä koulunkäyntiavustajana kun itse opettajan uraani aloitin ja samaan aikaan Juttis työkaverinani Lopen Kirkonkylän koululla. Kumpaakin arvostin jo silloin valtavasti ja nyt jälleen oli hieno huomata miten opettajuus ja opettajan persoona ja tapa toimia ja tehdä näkyy myös heidän oppilaissaan. Totta kai me opettajat tiedämme sen, että tärkeintä on perhe ja koti, mutta kyllä se koulu sitten auttaa ja tukee tässä arvokkaassa kasvatustyössäkin opetuksen rinnalla. Näistäkin lapsista joista kummatkin olivat kolmosia näkyi se niin riihimäkeläisistä kuin vuosaarelaisistakin. Kivoja lapsia ja aivan mahtavat hetket heidän kanssaan. Tällaiset luokkaretki hetket saavat entisen opettajan sydämen ihan innostumaan.

Ja totta kai ne kivasti rytmittivät tätä äärimmäisen kiireistä eduskuntapäivää. Aamusta ensin hämäläisen ruuan parissa Hämeen Kansanedustajien viikkokokouksessa. Samaan aikaan saimme myös varmistuksen Valion jätti-investoinnille Riihimäelle. Viime viikon risteysneuvottelut siis vieneet asiaa eteenpäin ja alueemme merkitys koko Etelä-Suomen maitotankkina tulee kasvamaan. Ruoka-asioista sitten ympäristövaliokuntaan ja viimeistelemään luonnonsuojelulain uudistusta. Laki vaatii nyt perustuslain takia korjauksia ja niitä me nyt väännämme. Toivottavasti saamme kevätkauden aikana urakan valmiiksi. Ja iltapäivällä sitten vielä parituntinen kokous ulkoasiainvaliokunnan kanssa. Tänään listalla mm. tämän ja ensi vuoden kv-harjoituksia. Lounaalle ei siis tänään jäänyt rakoa, mutta kahvi ja banaani syötiin ja kohta taas mennään. Täysistunto odottaa.

….

Kello 22.18 ja nyt jo takana täysistunto ja myös illan MTV3:n Eurovaalien Puheenjohtajatenttikin. En ymmärrä, että osa demareista on mollannut kovalla kädellä uuden puheenjohtajansa Antti Rinteen esiintymistä. Minusta ainakin tänään Rinne oli hyvä ja perusvarma. Vastasi kun kysyttiin. Eikä sortunut ulkoa opetettuihin Aivan aluksi -tyyppisiin vastauksiin. Olen varma, että tällainen aito ja maaläheinen tapa puhua ja vastata asioihin on parempi kuin jonkun ulkopuolisen opettama.

Illan tentti oli kaikin puolin hyvä ja mielenkiintoinen. Kaksi kokenutta politiikantoimittajaa Timo Haapala ja Jussi Kärki johdattelivat keskustelua hyvin ja antoivat puheenjohtajille tilaa vastata ja perustella. Tunnelma keskustelussa oli muutenkin hyvä ja välitön. Asiasisällöissä ylivoimaisesti parhaiten pärjäsivät pääministeri Jyrki Katainen ja puolustusministeri Carl Haglund. Luonnollisesti kun aiheina oli ulko- ja turvallisuuspolitiikkakin. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini oli minusta kuin varjo entisestä ja jäi äijänä pahan kerran Rinteen varjoon. Mutta ehkä kuitenkin heikoimmille jätettiin keskustan Juha Sipilä. Tiukka keskustelu asiasisällöistä ja yksityiskohdista ei selkeästikään ollut aluetta missä Sipilä olisi yksin viihtynyt. Ja se näkyi.

Aika-ajoin mentiin hieman Eurovaaleista ulos ja kotimaankin politiikkaan. Mutta ehkä hämmentävintä oli se, että yksikään puheenjohtaja ei nähnyt mitään tarvetta asennoitumismuutokseen vaikka Venäjä ensi kertaa toisen maailman sodan on lähtenyt siirtelemään itsenäisten valtioiden rajoja väkivalloin. On erikoista, että tällainen toimintatapojen muutos jota ei edes kylmän sodan aikana nähty ja koettu ohitetaan nyt olan kohauksella. Minusta tilanne on vakava ja huolestuttava ja se pitäisi niin myös ottaa.

Ja kyllä toki sekin hämmentää, että Natosta ei edes haluta keskustella. Nyt ei ole oikea aika keskustella kun Ukrainan tilanne on tällainen. Ja ennen sitä ei ollut oikea aika keskustella kun ei ollut mitään tilannetta päällä. Minusta Suomen turvallisuudesta on syytä keskustella aina ja näyttää siltä, että Nato-kannatus nousee kovaa vauhtia myös Vihreissä. Useampi entinen tiukka Naton vastustaja on jo kääntänyt takkinsa. Ja myös keskustasta ja SDP:stä on kuulunut ääniä tähänkin suuntaan. Sitä ihmettelen, että osalle kelpaa liittoutuminen ja sotilasliitto Ruotsin kanssa, mutta ei Naton kanssa. Eli jos liittoutumattomuudesta luovutaan ja liitytään sotilasliittoon niin minusta silloin kannattaa liittyä sellaiseen josta on oikeasti apua ja turvaa. Mutta se päätös tehtävä kansanäänestyksen kautta niin kuin Kokoomus on aina linjannut.

 

Kommentit