Opetushenkilöstön lomautukset tulee estää

Kynästä, maanantaina 29.03.2010

Lomautukset ovat nousseet useissa kunnissa viimeisen vuoden aikana laajempaan keskusteluun. Monet kunnat joutuivatkin turvautumaan lomautuksiin myös lapsia koskevien palveluiden mm. varhaiskasvatuksen ja sivistystoimen kohdalla. Valitettavasti. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä sainkin lukuisia yhteydenottoja kunnista niin lasten vanhemmilta, opettajilta kuin myös kuntapäättäjiltä näistä ratkaisuista.

Sivistysvaliokunta pyysikin viime vuoden lopulla opetusministeriöltä selvityksen opettajien lomautusten vaikutuksista perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen. Voin kertoa, että selvitys on surullista luettavaa. Sen mukaan opettajien lomautuksista tehtiin syksyllä 2009 päätös 17 kunnassa ja tämän jälkeen päätöksiä on tullut vain lisää. Selvityksen mukaan lomautusten vaikutukset opetukseen vaihtelevat suuresti kunnittain, mistä voi tehdä johtopäätöksen, että lomautuksista voi aiheutua myös erilaisia seurauksia.
Osassa kuntia lomautukset ovat varsin selkeästi olleet ristiriidassa mm. perusopetuslain kanssa. Perusopetuslakihan vaatii ja velvoittaa sen 30 §:ssä kuntaa takaamaan oppilaalle oikeuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen jokaisena koulupäivänä ja 29 §:ssä oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön jokaisena koulupäivänä. Näitä oikeuksia on loukattu lukuisissa tapauksissa. Lisäksi osassa kunnista lomautukset on hoidettu esimerkiksi lomauttamalla opetushenkilöstö täydennyskoulutuspäivien ajaksi opetuspäivien sijaan. Näidenkin järkevyyden voi vähintääkin kyseenalaistaa, kun tiedämme että laadukas opetus nojaa nimenomaan korkeaan ja ajanmukaiseen opettajien ammattitaitoon.

Saamamme selvityksen ja asiantuntijakuulemisen jälkeen pidimmekin sivistysvaliokunnassa nyt välttämättömänä, että opetusministeriö selvittää keinot, joilla opettajien lomautukset ja sijaiskiellot voitaisiin estää. Olen itse mm. tehnyt esityksen, että opetushenkilöstön lomautukset tulisi kieltää lailla. Tähän ei ole löytynyt kuitenkaan ratkaisua ja nyt pidän itse tärkeänä, että asia vielä kerran tutkitaan. Toisaalta oman hankaluutensa asiaan tekee sekin, että myös ikäihmisten palveluihin kohdistuvat lomautukset ovat usein yhtä paheksuttavia. Mutta me nyt haluamme sivistyksen, opetuksen ja kasvun valiokuntana nimenomaan selvityttää vielä kerran lomautusten kieltämisen mahdollisuuden.

Kun tiedämme tuon edellä olevan, niin pohdimme myös laajassa keskustelussamme sitäkin vaihtoehtoa, jos lomautuksia ei voida kieltää. Tätä silmällä pitäen esitimme opetusministeriölle myös vaatimuksen ryhtyä toimiin lomautusten valvonnan uudistamiseksi. On aivan välttämätöntä siirtyä nykyisestä jälkikäteisestä, pahimmillaan vain valituksiin perustuvasta, valvonnasta etukäteisvalvontaan. Opetusministeriön tuleekin nyt luoda järjestelmä, jossa lomautuksiin päätyvä kunta joutuu etukäteen kertomaan miksi lomautetaan ja ennen muuta miten lomautukset toteutetaan.

Sivistysvaliokunnan yksimielisen kannan mukaisesti viranomaisille tulee luoda mahdollisuus käytännössä siis etukäteen valvoa, ettei perusopetuslain takaama oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja oikeus turvalliseen oppimisympäristöön mahdollisten lomautusten aikanakaan vaarannu. Mahdollisten lomautusten vaikutusten minimoimiseksi niiden seuraukset on siis arvioitava etukäteen. Jos selvitys ei antaisi takuuta siitä, että perusopetuslain vaatimukset täyttyvät myös lomautusten aikaan, niin tällöin ne tulisi estää etukäteen. Nykyisen jälkivalvonnan aikaan lomautusten aiheuttamat vahingothan ovat jo tapahtuneet.

Lomautukset johtavat usein siis lomautusaikaa huomattavasti pidempiaikaisiin häiriöihin koulutyössä ja erityisesti ne vaikuttavat niiden oppilaiden ja opiskelijoiden opiskeluun, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän ohjausta ja muuta huomiota. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opetustarjonnan vähentyminen voi vaikeuttaa opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista ja jatko-opintoihin pyrkimistä.

Itse asiassa kukaan ei tiedä mitkä oikeasti ovat lomautuksien säästöt. Kyllä ne ovat aina nimenomaan hyvin lyhytnäköisiä toimenpiteitä, joiden lasku on usein jälkikäteen monin kerroin kuviteltua säästöä suurempi mm. lasten ja nuorten pahoinvointina. Koulutuspalvelut ovat moniin muihin palveluihin verrattuna varsin tarkkaan säänneltyjä ja niissä tehdyt leikkaukset voivat näkyä kielteisinä ilmiöinä tulevaisuudessa ja lisätä myös muiden sektoreiden, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Näin uskallan todeta ja siksi toivon, että vaikeinakin aikoina me kuntapäättäjät tekisimme arvovalintoja ja säästäisimme mm. pienet lapset ja nuoret tällaisilta toimenpiteiltä. He eivät sitä ansaitse. Heidän syynsä ei tämä vaikea taloustilanne ainakaan ole ja pidän todella hyvänä ja tärkeänä, että tähänkin asiaan nyt puututaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Panostus, vaikeinakin aikoina, koulutukseen on investointi tulevaisuuteen, niin yksittäisen oppilaan ja opiskelijan kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Timo Heinonen
kansanedustaja
sivistysvaliokunnan jäsen
KM,luokanopettaja

Kommentit