Huolestuneena olen seurannut Helsinki-Tampere –moottoritien (Valtatie3) riista-aitojen rapistumista. Wikipedia kertoo, että ensimmäinen kahdeksan kilometrin osuus Helsinki–Hämeenlinna-moottoritiestä valmistui Kehä III:n ja Klaukkalan liittymien välille vuonna 1988. Hyvinkään ja Riihimäen välinen osuus valmistui vuonna 1990 ja Klaukkalan liittymän ja Nurmijärven välinen osuus seuraavana vuonna. Puuttuvat osuudet Nurmijärven ja Hyvinkään sekä Riihimäen ja Hämeenlinnan välillä valmistuivat vuonna 1992. Moottoritie valmistui Hämeenlinnasta Kalvolan Iittalaan saakka vuonna 1996 ja viimeinen osuus Kuljuun vuonna 2000.
Itse ajan päivittäin Helsinkiin Riihimäeltä. Ja nyt kesällä usein auto vie myös Hämeenlinnan suuntaan eli kohti pohjoistakin. Juuri tällä Riihimäki-Hämeenlinna-välillä on huomioni kiinnittynyt todella heikkokuntoiseen hirviaitaan. Esimerkiksi Tervakoski-Virala ramppien välissä viimeisen viikon aikana, itseasiassa kolmessa päivässä, on ollut neljä peura ja kauris kolaria. Siis eläimet ovat olleet riista-aitojen sisällä.
Ja viimeisen vuoden aikana ollut hirviäkin aitojen sisällä. Aita on siis tehty tälle osuudelle yli 20 vuotta sitten vuonna 1992. Puiset tolpat ovat mädäntyneet ja routa on niitä käännellyt ja kaatuneet puutkin rikkoneet ja painaneet aitaa. Aidasta onkin kehittynyt nyt mieluumminkin katiska.
Alueen maanomistajat ja metsästäjät ovat valittaaneet tiehallintoon jo useiden vuosien ajan. He ovat jopa kertoneet tarkat ongelmakohdat ja osa maanomistajista jopa lupautunut osallistumaan kustannuksiin. Ei kuitenkaan rahallinen apu eikä talkooapukaan ole auttanut. Vuosi vuodelta riista-aita on huonommassa kunnossa ja kukaan ei ainakaan Tiehallinnossa välitä.
Pitääkin kysyä kuinka paljon eläimiä pitää kuolla, vai odotetaanko ihmishenkeä?
Tämä oli siis aihe jonka tänään lupasin nostaa esille täällä blogissani. Aiheeseen on syytä tarttua ja lupaan viedä sitä eteenpäin. Nykyiset reikäiset ja kalleellaan olevat riista-aidat eivät oikeasti luo turvallisuutta kuin valitettavasti mielissämme vaan itseasiassa pahentavat sitä. Ja se onkin pahin mahdollinen tilanne kun moottoritiellä luotetaan, että hirviä ja peuroja ei eteen hyppää. Nyt kuitenkin Janakkalan alueella erityisesti hyppää. Olkaahan varovaisia. Todellakin varovaisia.
Tästä varovaisena olosta tuli mieleen toinen. Meillä Suomessa ei ole olemassa varsinaista merkkiä jolla voisimme varottaa toisia autoilijoita esimerkiksi hirvieläimistä. Tästä aiheesta keskustelin yhden loppilaisen metsästäjän kanssa viime viikolla. Idea syntyi… voisiko eläimistä tiellä varoittaa esimerkiksi kolmella nopealla valojen vilkauksella? Usein nimittäin pitkien vilautus menee aivan hukkaan ja vastauksena vain vastaantulijan kiukkuinen pitkien vilkautus merkiksi, että ”enhän minä pitkillä vastaan ajanut”. Ja vaara on sen jälkeen entistäkin suurempi. Mutta kolme nopeaa vilkausta voisi olla merkki eläimistä tiellä?
Ajellaan siis varovaisesti kesäpäivinäkin ja erityisesti valoisina kesäöinä ja aamuina. Ja ollaan tarkkaavaisia.
….
Kello 22.00 ja juuri saunasta tupaan. Tänään teimme iltaretken Adam ja Eva Storkin jalanjäljissä. Mökkimme lähellä nimittäin on mäki nimeltä Torkki tai Torkinmäki sekä sen juurella Torkinsuo. Torkkihan viittaa haikaraan, mutta nimi ei olekaan tullut suoraan linnulta vaan mieheltä nimeltä Adam, Aatami, Stork. Torkin Torpassa tai maatuvassa on asunut aikanaan Storkin perhe. Olivat siis ns. itsellinen perhe. Tyttären Tiltun isä Aatami on merkitty syntyneeksi Hauholla ja äiti Eeva Janakkalassa. Tiltu vanhemmat ovat siis ”Aatami ja Eeva”. Adam on sotilas, siitä todennäköisesti tuo Stork-nimi hänelle ja heille ja myöhemmin myös alueen paikoille. Heidän Janakkalan vihkikirjassa on tämän Aatamin harvinaisen tarkka sotilastehtävänimike. Aikanaan oli nimittäin tapana antaa sotilaille eläinkunnasta nk. ”sotilasnimiä”.
Tänään kävimme etsimässä tuota Torkin torppaa vanhan venäläisen Senaatin kartan avulla. Vuoden 1874 kartassa torppa näkyy ja paikkakin sen avulla löytyi. Itseasiassa hyvin läheltä aluetta tai paikkaa mistä jokin vuosi sitten myös löydettiin vanha, muistaakseni kivikautinen, asuinpaikkakin. Torpasta ei enää jälkeä löytynyt ei nurkkakivia eikä muutakaan. Vain vanhan, nyt isoa puuta kasvavan metsän alla, pellon sarkaojat.
Torkinmäeltä laskeuduimme sitten Torkinsuolle ja sieltä hieman erikoisemmalle Lopen kohteelle. Kuka myöntää tietäneensä jotain tätä ennen Papin Kanavasta?
Tässä muuten aika hauska yhtälö tuohon Papin Kanavaakin. Oheinen Senaatin kartta on vuodelta 1874 ja kartassa ei kanavaa näy. Ei pidäkään näkyä sillä se rakennettiin muutamaa vuotta myöhemmin.
Lopen kirkkoherra August Saxelin (kirkkoherrana 1877 – 1890) kaivatti kanavan Loppijärvellä Kuljunlahdelta Saukonnokan läpi veneojan jolla hän pääsi oikaisemaan paremmille kalavesille Itusaaren ja Isosaaren alueelle. Kanava siis rakennettu 1877-1890 välillä ja nyt enää muisto maastossa ja kesällä lähes kuiva. Kartoissa kanava näkyy edelleen.
Tietääkö joku jotain enemmän tästä Papin Kanavasta? Ajettelin, että aiheesta olisi hauska saada lisää tietoa ja kirjoittaa vaikka Lopen Lehteen tai Lopen Jouluun?
…
Mutta tänäänkin töitäkin päivään mahtui. Muutaman lehtijutun parissa ja yksi haastattelukin. Ja sitten Riihimäellä asioita hoitamassa. Mutta viikonloppu on sitten vapaata. Kuninkuusraveja jännitetään vaikkakin nyt ilman Lopen Hurja-Eroa ja sunnuntaina sitten Lopen Yrittäjien Rompe- ja Toripäivää.