Olympiastadionin remontin piti alunperin maksaa 209 miljoonaa euroa. Valtio sitoutui alunperin osallistumaan Helsingin kaupungin omistaman stadionin remonttiin remontinkustannuksista puolella, mutta ”kuitenkin enintään 104,5 miljoonaalla eurolla”. Sopimuksessa oli siis selvä kattosumma – siis oli. Matkan varrella sopimusta päivitettäessä tuo enintään -ehto kuitenkin putosi tai pudotettiin pois. Kuka sen teki ja miksi on edelleen selvittämättä? Se kuitenkin tarkoitti, että yhden lauseen poistaminen sopimuksesta avasi Helsingin kaupungille avoimen piikin remontoida omistamaansa stadionia valtion rahoin ilman kattosummaa. Nyt, kun stadion vihdoin saatiin valmiiksi niin loppusumma on todellakin noussut paljon stadion torniakin korkeammaksi. Tarkkaa summaa ei vielä ole kerrottu, mutta joka tapauksessa hinta on yli 300 miljoonaa – joidenkin arvioiden mukaan jopa 350 miljoonaa euroa.
Itseasiassa itse olin alunperin laittamassa stadikan remonttia eteenpäin. Nostimme asian esille Valtion Liikuntaneuvostossa ja pidimme sitä esillä niin, että vuoden 1952 olympialaisten stadionin remontti saatiin mukaan silloiseen hallitusohjelmaan. Silloin vallitsi laaja yhteisymmärrys siitä, että ikoninen Olympiastadion pitää ja myös tulee remontoida säilymään tuleville sukupolville. 209 miljoonan euron enimmäisbudjettia pidettiin kohtuullisena ja ennen muuta sitä, että valtion tuki hankkeelle voi olla kaikissa tilanteissa enintään 104,5 miljoonaa euroa. Se katsottiin järkeväksi summaksi perusparantaa vanha stadion ja korjata se myös vastaamaan 2020-luvun urheilun ja 
tapahtumienkin tarpeita. Hankkeesta päätettiin vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa ja homma lähti liikkeelle vuotta myöhemmin 2012.
Mitä sitten matkalla varrella tapahtui niin toivottavasti joskus vielä selvitetään. Hanke nimittäin kasvoi sellaiseksi, että Helsingin kaupunki rakennetti Stadionin alle paljon sellaista muuta omaa liikunta yms. tilaa mitä ei itse remontti millään tavalla edellyttänyt. Valtio kuitenkin maksoi tästäkin kaikesta ”päivitetyn sopimuksen” eli ilman loppulaskun ylärajaa tehdyn sopimuksen myötä puolet. Hulluksi tilanteen teki se, että 350 miljoonan euron hinnalla olisi tehty paljon järkevämpääkin niin Olympiastadionille kuin aidosti 2020-luvun urheilustadionillekin.
Tekijä: Tuntematon. Ajankohta: 1938. Helsinkikuvia.fi Helsingin Kaupunginmuseo
Esimerkiksi Stadium Database kertoo miten jalkapalloseura Juventuksen 41 000 -paikkainen Juventus Stadium rakennettiin noin 122 miljoonalla eurolla. Espanjassa tehtiin vuonna 2013 Bilbaoon 53 000 katsojaa vetävä Athleticin kotistadion San Mames 211 miljoonalla eurolla. Siis kutakuinkin sillä summalla mitä alunperin meidänkin Olympiastadionin arvioitiin peruskorjattuna maksavan. Toki San Mames oli aito ja täysin uusi ilman historiallisia rajoitteita rakennettu stadion. Raskan Lilleen tehtiin Stade Pierre-Mauroy jalkapallon EM-kisoja varten. 50 000 katsojan stadion hotelli- ja ravintolakokonaisuuksineen maskoi 324 miljoonaa euroa.
Olympiastadion. Tekijä: Bonin Volker von, Ajankohta: 1952 Helsinkikuvia.fi Helsingin Kaupunginmuseo
Summasummarum. Järkevintä olisi siis ollut rakentaa kokonaan uusi aidosti moderni stadion ilman yhtään museoviraston edellyttämään kompromissiä esimerkiksi kehäradan ja kehäteiden varteen. Jos se olisi tehty esimerkiksi Bilbaon kustannuksilla niin olisi saatu yli 50 000 katsojan moderni stadion 211 miljoonalla. Ja tämän päälle olisi nykyinen vuonna 1938 alunperin rakennettu Olympiastadion voitu remontoida aikaa kestäväksi ilman massiivisia maanalaisia laajennuksia ja vajaaksi jääneitä yleisökatteita. Vanhasta Olympiastadionista olisi siis voitu tehdä kohtuullisella remontoinnilla toimiva stadion pienemmille yleisurheilutapahtumille, mutta myös konserteille ja tapahtumille. Kokonaisuutena hintalappu olisi siis jäänyt nykyistä stadion remonttihintalappua pienemmäksi ja meillä olisi ollut aidosti moderni uusi urheilustadion ja sen rinnalla toinen upea historiallinen peruskorjattu stadion.
Mutta näin ei tehty ja se siitä. Vaikka edelleenkin toivon, että tapahtumaketju ja sopimukset perattaisiin huolella läpi. Pelastaa ja remontoida stadion joka tapauksessa siis piti. Se nyt vielä alleviivattokaan lopputulemmaksi. Mutta sitten katse tähän hetkeen.
Uudistunut Olympiastadion otettiin tänään käyttöön
11. joulukuuta 1927 perustettiin Helsinkiin Stadion säätiö. Tavoitteena oli rakentaa stadion mikä voisi toimia aina olympialaisten keskuksena. Arkkitehtuurikilpailu voittivat arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti ja työnimeltään ”1500” niminen stadion edusti puhdaslinjaista funktionalismia. Olympiastadion rakennustyöt alkoivat vuonna 1934 ja se valmistui vuonna 1938. Talvisota esti kuitenkin vuoden 1940 olympialaisten järjestämisen, mutta sodan jälkeen stadion sai arvoisensa ”kasteen” Olympiastadioksi toimittuaan vuoden 1952 kesäolympialaisten keskuksena.
Olympiatulta kantoivat Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen ja kisat avasi virallisesti Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. Stadionilla kisattiin yleisurheilun lisäksi kenttäratsastuksen olympiamitaleista, mutta myös jalkapallon loppuottelu pelattiin siellä.
Vuosikymmenten aikana Olympiastadion on ehtinyt isännöidä monenlaista yleisurheilun MM-kisoista jalkapallon maaotteluihin ja ratsastuksen suurtapahtumista erilaisiin juhliin ja konserteihin. Itsekin olen saanut olla monessa mukana vuoden 1983 MM-kisoista lähtien. Ikimuistoisia hetkiä monia. Sain ajaa stadionilla valjakolla kisaa, esitellä siellä maamme uudet liikuntapaikkarakentamisen suuntaviivat ja nauttia kulttuurikummini Cheekin alias Jare Tiihosen ainutlaatuisesta Stadion keikasta. Siinä vain jotain mainitakseni.
Tänään sitten oli upea kyllä saada kävellä jälleen stadionin kentällä. Se maksoi paljon – minusta liikaakin – mutta nyt se on tehty ja toivottavasti se tulee kovaan käyttöön. Paljon yleisurheilua, paljon pelejä ja toivottavasti sitten jo tammikuussa myös uusi Helsinki Ski Weeks.
Kiitos siis vielä kerran upeasta avajaispäivästä ja juhlatilaisuudesta. Oli hienoa saada olla mukana. Ja lupaan tulla jatkossakin.