Oli potkut oikein tai väärin, niin yksi asia on varma.

Blogi, tiistaina 09.04.2013

Helsingin kaupungin opetusvirasto tekemä ratkaisu erottaa Alppilan yläkoulussa työskennellyt opetta, joka oli poistanut oppilaan ruokalasta voimakeinoin on aiheuttanut aikamoisen vilkasta keskustelua.

Opetusvirasto perusteli potkuja sillä, että opettajan menettely hänen poistaessaan oppilaan ruokalasta ei ollut puolustettavaa eikä asianmukaista. Kaupungin virkamiesten mukaan ”opettaja vaaransi oppilaan oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön”.

Opettaja poisti oppilaansa käytännössä samasta syystä, mutta hänen mukaansa ”vaaran” kohteena oli muut oppilaat. Opettaja totesi, että ”tämä oppilas aiheutti vaaraa ja yleistä turvattomuutta. Koitin välttää kaikkea väkivaltaa, mutta oppilas roikkui hämähäkkimiehen lailla ovenkarmeissa”.

Opettaja on kertonut myös julkisuudessa, että potkujen oikea syy olisikin aiemmat erimielisyydet rehtorin kanssa.

Itse katsoin tapahtuneen viime sekunneista kuvatun videon eilen. Olen lukenut mitä lehdet kirjoittavat ja mitä asiasta on julkisuudessa kerrottu. On mahdoton sanoa tuon videon ja julkisuudessa olleiden asioiden valossa onko potkuihin perusteita. En ole myöskään lainkaan varma, että opettaja toimi ainakaan videon valossa tilanteessa minusta opettajan vaatimalla tavalla. Menettikö hän kuitenkin malttinsa tilanteessa? Tosin pitkän ja hyökkäävän kielenkäytön ja käytöksen jälkeen, mutta menettikö kuitenkin?

En ota siis kantaa nyt itse potkuihin. Opettajan ammattijärjestö OAJ ja opettaja itsekin ovat kertoneet vievänsä asian jatkokäsittelyyn. Myös koulun rehtori on tehnyt tapauksesta poliisille rikosilmoituksen. Asia siis tullaan varmasti selvittämään ja käsittelemään kummastakin näkökulmasta ja minusta se tärkeää niin koululaisen, opettajan kuin kaikkien muidenkin oikeusturvan kannalta.

Mutta sen tapaus osoittaa, että kouluihin tarvitaan lisää voimavaroja ja lisää keinoja puuttua erilaiseen häiriökäyttäytymiseen. Itse entisenä opettajana saa runsaasti palautetta niin opettajilta kuin vanhemmiltakin.
Valitettavasti aika usein palautteessa kerrotaan, että kouluissa kunnat ja vielä useammin kaupungit pitävät sellaisia lapsia ja nuoria joiden paikka olisi ongelmaisuuden takia jossain muualla. Muutamat erittäin vaikeat tapaukset vaarantavat siis päivä toisensa jälkeen koko koulun turvallisuuden. Muutama viikko sitten sain entiseltä opettajaopiskelijakaveriltani, nykyiseltä opettajalta viestin: (12.3.2013) ”Moi! Miten kansanedustaja, luokanopettaja Timo kommentoisi ala-asteella lsääntynyttä väkivaltaa joka kohdistuu opettajiin? Meillä oli tänään neljäs opettaja uhrina tämän vuoden aikana! Lasten hoitoonpääsyä pitäisi jotenkin jouduttaa!!” ”Kollega on tänään saanut turpaansa oppilaaltaan jolle on vuoden yrittänyt saada apua. Nyt istuu hammaspäivystyksessä. On jo jonottanut työterveyteen.” Ja tekijät siis näissä tapauksissa 9-12 -vuotiaita nuoria tai lapsia ja tapaukset sattuneet Lahdessa. Kuulemma tapauksista ei rikosilmoituksia tehdä ”Ohje on että työterveyteen, vahinkoilmoitus ja joku lomake täytetään.”

Tämä kuvaa tilannetta ympäri Suomen. Eduskuntaan on nyt juuri tulossa käsittelyyn paketti jossa lisätään opettajille keinoja ja mahdollisuuksia puuttua häiriökäyttäytymiseen. Uusi opetusministeri Jukka Gustafssonin valmistelema lakiesitys tuo opettajille lisää keinoja koulun työrauhan ylläpitämiseen. Muutoksia esitetään mm. jälki-istuntoihin. Jälki-istunto voisi siis pitää sisällään myös joitain kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Ihan omana koulumuistona muistan sen miten jo edesmennyt ja arvostamani koulunjohtaja Matti Kytömäki aikanaan kutsui perjantaisin häiriköt ns. tunarin tarinoille. Suuresta paperirullasta hän veti paperia tarvittavan metrimäärän ja se sitten piti täyttää sillä mitä tunnilla oli turhaan ja häiriten höpissyt. Itsekin kerran kutsun tarinoille sain. Silloin johtaja unohti perjantain tunarilaiset ja pääsimme pälkähästä kantamalla vain molemmat kaksi nippua Lopen Lehtiä puukoulun suojiin. Aika velikultia olimme. Mutta se toimi silloin (laittomastiko?) en tiedä enkä kyseenalaista, mutta kannatan jatkossa. Myös omien sotkujen siivoaminen on minusta ihan luonteva rangaistus jos sellaiseen koululainen syyllistyy yms. Itse toivon, että lakiin kirjataan myös se, että tällainen rangaistus voisi pitää sisällään myös jotain ns. yleishyödyllisiä tehtäviä. Tällaisia voisi olla koulun pienet askareet, jotka sopivat oppilaan ikään ja kehitystasoon.

Uusi laki tuo myös opettajalle oikeuden epäillystä syystä tarkistaa koululaisen reppu poistaakseen oppilaalta opetusta häiritseviä välineitä. Lain olisi esityksen läpi mennessä määrä tulla voimaan jo ensi syksynä. Annan täyden tukeni opetusministeri Jukka Gistafssonille tässä työssä ja haluan myös kiittää häntä siitä, että hän on ottanut koulujen kasvavat häiriöongelmat tosissaan ja vakavasti.

Itse olisin valmis vieläkin tehostamaan opettajien oikeutta turvata jokaiselle koululaiselle turvallinen kouluarki. Toivon, että eduskunnassa sivistysvaliokunta vielä täydentää jo hyvää lakia entistä paremmaksi. Olen valmis itse antamaan rehtorille oikeuden evätä opetus koululaiselta kolmeksi päiväksi turvatoimena. Tämä toimenpide olisi tärkeä nyt jo monen arkitilanteenkin osoittamana eikä se myöskään vaarantaisi perusopetuksen oppilaan oikeusturvaa tai oppivelvollisuuden toteutumista. Tällä voitaisiin turvata ääritilanteissa koulupäivien turvallisuus ja työrauha niin koulun muille oppilaille ja opettajille. Itseasiassa tämä sama oikeus on jo nyt käytössä ammattikouluissa ja arki näyttää, että se on tarpeen tuoda myös peruskouluun. Valitettavasti.

OAJ on esittänyt lisäksi, että lakiin kirjaittaisiin myös selkeästi, ettei oppija saa käyttäytyä häiritsevästi eikä epäasiallisesti niin, että hän aiheuttaa muiden turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa. Itseasiassa tämä vastaava lupaus tai kirjaus tai vaade on säädetty jo aikuisille työturvallisuuslaissa. Koulun arki näyttää, että se on tarpeen tuoda myös peruskouluun. Valitettavasti.

Toivon myös sitä, että uudessa laissa kirjattaisiin myös lakiin se, että sangaistusten suorittaminen olisi jatkossa osa oppivelvollisuutta. Oppilas siis saisi jatkossa lukuvuositodistuksen vasta kun esim. jälki-istunnot on suoritettu.

Toisaalta lakia nyt eduskunnassa hiottaessa on minusta syytä huolella pohtia koulumatkat. On tärkeää, että koulumatkojen kiusaamiseen ja muuhun esimerkiksi kaupoissa tapahtuvaan häiriköintiin puututaan. Mutta voiko se olla vain koulun ja opettajan vastuulla? Minusta päävastuu pitää jatkossakin olla perheillä ja kodilla ja poliisilla. Minusta OAJ:n esitys siitä, että lakia muutettaisiin tältä osin niin, että jatkossa ”opetuksen järjestäjällä olisi velvollisuus ilmoittaa tietoonsa saama koulumatkalla tapahtunut häirintä, kiusaaminen ja väkivalta asianosaisten koteihin” olisi oikea. Pitää kuitenkin muistaa, että vastuuta emmem voi sysätä opettajille joskus jopa tunnin tai kahdenkin koulumatkasta ja kyllä se vastuu pitää jatkossakin kuulua kodeille. Mutta on perusteltua ja tärkeää, että koululla ja opettajalla on jatkossa ihan lakiin kirjattu velvollisuus ilmoittaa kotiin jos saa tietoonsa kiusaamista.

Ja edelleen toivon, että sivistysvaliokunta ottaa nyt samalla käsittelyyn lakialoitteeni koulukiusaamisen kriminalisoimiseksi. Lähes viikottain saamme julki uusia uutisia kiusaamisesta. Ja tiedän, että kiusaaminen on edelleen monissa maamme kouluissa arkipäivää. Siihen pitää olla keinot puuttua riittävillä keinoilla ja siinä viimesijaisena on rikosilmoituksen tekeminen koulukiusaamisesta. Mutta sitä ennen pitää kaikki muut keinot käyttää. Totta kai.

Mutta tärkeintä on, että kunnat ja kaupungit nyt osoittavat kouluille riittävästi resursseja. Se tarkoittaa riittäviä panostuksia perusopetukseen ja riittävän pieniin opetusryhmiin. Mutta myös sitä, että esityisopetusta saa kun sitä tarvitsee, pääsee psykologille tai muualle kun tarve sitä vaatii ja viime sijaisena keinona kunta osoittaa ongelmaiselle lapselle tai nuorelle paikan jossa hän saa apua ja hoitoa eikä vaaranna toisten eikä itsensä turvallisuutta.

Nyt takana jo Hämeen Kansanedustajien kuukausipalaveri. Tänään kävimme läpi sote-asiaa Hämeen näkökulmasta ja hieman koko maankin kannalta. Takana myös ympäristövaliokunta ja nyt hetki aikaa omassa työhuoneessa. Töitä nimittäin riittää.

Päivällä piipahdin Sinituotteet hienossa lanseeraustilaisuudessa. Tällä kertaa ei esitelty uutta moppia tai pesusientä vaan upea kirja kouluratsastaja Emma Kanervasta ja hänen Sini Spirit -hevosestaan. Aikanaan Emman ja Sinituotteen Brotheruksen perheen yhteistyö alkoi kun ratsastuskoulun Riitta Holopainen varovasti etsi nuorelle lahjakkaalle ratsastajalle matkasponssia ponin kanssa PM-kilpailuihin. Monica Brotherus vastasi löytäneensä sponsorin ja näin alkoi Brotheruksien ja Emma yhteistyö joka on nyt jo tasoittanut ratsastajan tien ensimmäisiin Olympialaisiinsa Lontooseen ja matka jatkuu nyt kohti seuraavia kisoja. Kyse on suomalaisen perheyrityksen täysivaltaisesta sponsoroinnista eli firma maksaa kaiken ammattilaisen matkassa. Aivan äärimmäisen upeaa työtä ja toivon todella, että tällaisia yrityksiä löytyy lisääkin. Vastaavia juttuja on lahtelaisen Kempin ja nastolaisen Valtteri Bottaksen yhteistyö kohti F1:siä ja nyt itse kuninkuussarjassa. Ja onhan niitä muutamia muitakin. Mutta toki saisi olla lisääkin. Tähän itse asiassa on tähdännyt myös minun tekemä esitys yritysten urheilutuen verovapaudesta. Uskoisin, että lahjoittajia löytyisi lisää moneenkin lajiin ja monen suomalaisen nuoren tietä tasoittamaan. Aihetta tulen viemään eteenpäin.

Olympiastadionin Urheilumuseolla pidetystä tilaisuudesta sitten takaisin eduskuntaan missä tänään niin ryhmässä kuin salissa käytiin keskustelu kehyspäätöksestä. Vaikka julkisuudesta on voinut saada kuvan, että mitään ei ole tehty ja mitään ei ole päätetty niin täytyy kyllä todeta, että kuuden puolueen hallituksen ratkaisu oli rohkea niin kasvun kuin työpaikkojenkin suhteen. Ja myös tärkeä valtion talouden tasapainottamiseksi. Tänään Ylen radiossa totesin, että on rehellistä myötää viinaslaisittain, että nyt on tehty vaikeita ja ikäviäkin ratkaisuja ja ”lama” näkyy jokaisen suomalaisen arjessa. Ja että näitä ratkaisuja ei ole mukava tehdä, mutta jos emme niitä tee niin ei meitä tulevaisuudessakaan kiitetä. Presidentti Niinistön sanoin, nyt on vain pakko tehdä. Ja itse olen varma, että vastuunkantajia kiitellään tämänkin talouskriisin jälkeen.

Illalla vielä jatkoi hevosteeman ympärillä. Kävin puhumassa Hippoliksen tilaisuudessa Riihimäen HAMK:lla. Hieman puhuin liikuntapaikkarakentamisesta ja valtion tuista liikuntarakentamisessa, hevosenlannan polton nyt uusista mahdollisuuksista ja myös avasin keskustelun josko Riihimäen seudulle esimerkiksi Kormun kartanon tai Santamäen Kartanon alueelle voisi rakentua uusi Hevoskylä. Hieman siis uusiakin avauksia ja myös vanhan puolustamista. Minusta on erittäin tärkeää turvata Riihimäen raviradan toiminta tulevaisuudessakin ja mieluumminkin kehittää paikkaa niin ravi- kuin ratsastuskin keskuksena ja myös jalkapallon ja muun urheilun paikkana. Olen varma, että 10-20 vuoden päästä paikka on aivan toisenlaisessa arvossa ja sitä arvostetaan kaikkien mielissä. Jos vaihtoehtona on muutama kerrostalo alueelle. Niin se vaan menee.

Niin ja tänään sitten jätin myös eduskunnalle esityksen, että hallitus säätäisi kansallisesti lain, että kaikessa kaupan ruuassa ja tuotepakkauksissa, mutta myös ravintoloiden ruokalistoissa tulisi jatkossa olla näkyvissä ruuan ja raaka-aineiden alkuperämaat. Ja samalla jätin eduskunnan kansliatoimikunnalle esityksen, että eduskunnassa otetaan alkuperämerkinnät ruokalassa käyttöön heti ja seuraavassa ruokalakilpailutuksessa siirrytään pääsääntönä suomalaiseen lähiruokaa ja miksei kasvavassa määrin luomuunkin. Nyt siis lupaus lunastettu jonka maaliskuun Vain suomalaista ruokaa -kampanjani jälkeen tein. 
 

 

Kommentit