Usein tulee ajatelleeksi sitä, että olenko kaiken tämän ansainnut mitä elämältä olen saanut?
Kiitollisen nöyränä ja onnellisena olen ottanut vastaan kaksi ihanaa lasta. Tuntuvat helpolla itsestään selvyyksiltä, mutta eivät sitä todellakaan ole. Niin kuin olen usein todennut nämä kaksi lasta ovat minun tärkein luottamustehtäväni ja siinä ei poissaoloja sallita. Vastuunkantoa, välittämistä ja tukemista.
Eilenkin eräs ystäväni kysyi, että tuleeko lapset vielä syliin. No, tulevat ja isän syli on aina avoin eikä sitä syliä sulje vuodet eivätkä metrit tai kilot. Kultaa mahtuu syliin reilumminkin. Ja kertoi tämä kysyjä itsekin isänsä kainaloon vielä 21-vuotiaanakin tunkevan. Niin pitääkin ja syli on hyvä paikka.
Olen siis eniten kiitollinen perheestäni, puolisostasi Sadusta ja lapsista, omista vanhemmistani ja siitä, että olemme saaneet olla terveitä. Olenko terve vielä huomenna sitä en tiedä. Ja elämän rajallisuus on ollut mielessä tänäkin vuonna, kun sitä ystäväpiirissä on koeteltu. Mutta niin kuin toinen ystäväni Maarit Feldt-Ranta kiteytti: ”Jonain päivänä kuolen, mutta kaikkina muina sitä ennen elän”.
Mutta usein mietin myös sitä, että olenko kaiken sen ansainnut mitä olen saanut töissäni kokea. Opettajana, TV-toimittajana, urheiluselostajana ja nyt poliitikkona. Olen rakastanut kaikkia töitäni ja lähtenyt joka aamu mielelläni töihin ja hymyillen vaikeidenkin asioiden myllerryksessä.
Aikanaan politiikkaan lähdin, kun Kesijärven Erkki pyysi, kun kotikunnassani olin nuorisoaktiivi. Paaranluolaa, monia tapahtumia Loppijärvi Happeningistä Marski selviytymisseikkailuun ja Sikajuhlista LHL:ään oli syntynyt ideoistani ja tekemisestäni ja totta kai sitä kautta tunnettuuttakin oli tullut. Taisin olla vähän erilainen nuori. Mutta valtakunnan politiikkaan ei enää näin ponnistettukaan. Se vaati paljon tukea ja apua. Oli sellaista uskottavuutta tuovaa tukea kuin Iiro Viinasen vahva tuki tai edellisen ehdokkaamme Hannele Yrjö-Koskisen tuki jne. Oli vahvaa tekemisen tukea jopa entisestä Iiron tukiryhmästä lähtien Riihimaan Ramusta Kumelan Pekkaan ja Halisen Irmeliin. Ja sitten uutta minun tapaani tehdä tukea. Tässä neljät vaalit kanssani tehnyt Riku Bitter oli isossa roolissa ja on joka kerta ja muutamat muut. Yllättäen edesmennyt Rusin Antti oli tässä alussa isossa roolissa, Järvisen Juha, Ylipekan Mikle, Laukkasen Jarmo, Hatakan Jarno, Pyhälammin Eeva jne. Tekijöitä on ollut matkan varrella paljon erilaisissa isommissa ja pienemmissä tehtävissä. Osa yhdet vaalit ja valtaosa matkaani mukana kulkien vaaleista vaaleihin. Olen heille ja teille jokaiselle joka hetki kiitollinen ja tuestanne myös hieman hämmentynyt.
Yksi sellainen joka on ollut erittäin isossa roolissa eikä vain vaaleissa on ollut Seppälän Tiina. Tiinaan aikanaan hevostallilla tutustuin. Tai oikeastaan Tinttiin ekan kerran opettajana tutustuin. Mutta tallilta hänen tekemisensä kiinnitti huomioni ja ystävyys alkoi. Kun sitten 2007 itseninikin yllättäen nousin eduskuntaan niin Tiinasta tuli ensimmäinen avustajani. Hän oli vetänyt vaaleissa jo nuorisokampanjaani. Kun mietin miten uuteen maailmaan hyppään niin Tiina oli siinä oivallinen valinta avustajaksi. En halunnut kenenkään sanelevan vanhasta opista, että näin ja näin tehdään vaan halusin itse opetella ja tehdä omalla tavallani. Asetin maalin kauemmaksi ja en lähtenyt pikamatkalle vaan maratonille. Tässä työssä Tiina oli oikea käteni ja vasenkin. Pitkään Tintti eduskunnassa olikin töissä ja oli myös aikansa pitkäaikaisin kokoomuksen avustaja.
Mutta tänä päivänä Tiina on edelleen tärkein sparraajani. Hänelle usein soitan ja kysyn, että menikö joku hyvin ja mitä kentältä kuuluu ja ”miltä Heinonen näyttää”. Tiina on tullut kunnallispolitiikassa tärkeäksi ja keskeiseksi tekijäksi Lopella ja siinä monessa leaderiksi. Ja ennen muuta Tiina on tänäpäivänä minulle läheinen ystävä – luottoystävä. Ja kun loppukesästä en Tiinan valmistujaisiin päässyt ulkomaanmatkan takia enkä samalla juhlimaan pian 300-vuotiaan Pelto-Seppälän tilan siirtymistä Tiinalle ja hänen veljelleen niin tänään nostimme maljan yhdessä ja paransimme myös hieman maailmaa.
Kiitollinen tänäänkin. Ja iso kiitos Tiina sinulle!
Mutta mahtuihan tähän päivään muutenkin aikamoinen kattaus. Valtion Liikuntaneuvosto käsitteli liikuntapaikkarakentamista, oliko Veikkaus-ryhmää, Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia, ryhmäkokousta, työvaliokuntaa, kyselytuntia jne. Antoisia jokainen tavallaan. Osa toki raskaitakin. Mutta hymyssä suin niihinkin.
Meidän alueelle VLN esittää varausta rahoitussuunnitelmaan ensi vuodelle valtiontukea Orimattilan uima- ja urheilutalolle, Lahden jäähallin oheisharjoittelutiloille, Kauniaisten Urheilupuiston laajentamiseen, Arena Center Oy:lle Kaarelan Liikuntakeskukselle ja Forssan kaupungin liikuntahalli. Nyt esitys etenee urheiluministerille ja lopullinen päätös tehdään sitten vasta ensi keväänä. Kaiken kaikkiaan nyt varauksia 17 hankkeelle koko maahan ensi vuodelle.
Tänään myös vietettiin Maailman diabetespäivää. Se on yli puolen miljoonan suomalaisen erityinen päivä Diabetestyyppejä on tällä hetkellä tunnistettu jo puolenkymmentä. Diabeteksen päämuodot ovat: tyypin 1 diabetes (n. 53 000 henkilöllä Suomessa), tyypin 2 diabetes (n. 400 000 henkilöllä Suomessa) ja raskausdiabetes (n. 20 prosentilla raskaana olevista). Diabetes on siis mittaluokaltaan järkälemäinen, kun diabeetikoita on maassamme lähes puoli miljoonaa ja diabeetikoiden sairaanhoidon kokonaiskustannukset olivat vuonna 2011 noin 1,5 miljardia euroa, mikä on noin 9 % terveydenhuoltomenoista. Valtaosa kustannuksista syntyy ehkäistävissä olevista lisäsairauksista mm. silmissä, munuaisissa, hermostossa, sydämessä ja verisuonissa.
Huomionarvoista päivän viesteissä oli minulle sekin, että ”Mikäli puolet diabeteksen lisäsairauksista jäisi ilmaantumatta, saavutettaisiin yli puolen miljardin euron vuosittaiset säästöt sairaanhoitokustannuksissa. Lisäsairauksia ehkäistään hyvällä verensokerin tasapainolla.”
Mutta lopulta kuitenkin diabeetikko itse tekee suurimman työn hoitotavoitteidensa saavuttamiseksi. On tärkeää, että hän saa siihen parhaan mahdollisen tuen: hoidonohjauksen, hoitotarvikkeet ja lääkkeet. Tätä pitää meidän yhteiskuntanakin tukea.
Nyt kello jo paljon ja aika kiittää tästäkin päivästä.