Nepal valloitti sydämen – Liikenteessä jokainen kohtaaminen on neuvottelu.

Blogi, keskiviikkona 26.11.2014

Ulkoministeriön Kehitysyhteistyön koulutusohjelma oli antoisa kokonaisuus. Suomessa pidetyt koulutukset ja sen päälle vajaan viikon kenttämatka avarsivat silmiä jälleen uudella tavalla ja uuteenkin. Kenttämatka Nepaliin oli minulle ensimmäinen vierailu Himalajan vuorten juurella. Ja täytyy myöntää, että maa jätti sydämeen jäljen niin nepalilaisten kuin henkeä salpaavien maisemienkin osalta.

Matkan aikana tutustuimme Suomen kehitysyhteistyöhankkeisiin Nepalissa. Aiheesta kirjoitin blogiini tämän kuun alussa ja sieltä löytyy tarkempi kuvaus siitä kuinka paljon rhaa ja mitä kaikkea maassa on tehty. En niitä nyt siis tässä enää uudelleen lähde läpikäymään. Totean vain sen, että Pokharan alueella pääsimme näkemään kohteita kaikkiin kolmeen eri sektoriin liittyen millä kehitysyhteitä maassa teemme. Yksi vierailu oli kouluihin ja täytyy todeta, että tällä alueella on maassa tehty paljon. Itseasiassa lähes kaikki lapset käyvät tänään koulua ja sen on paljon maassa missä vajaa 10 vuotta sitten oli sisällissota ja maassa missä liikkuminen on hyvinkin hankalaa. Koulujen ulkopuolelle tänä päivänä jäävät edelleen kuitenkin mm. pääasiassa kehitysvammaiset lapset ja myös jotkut korkeimmilla ja vaikeakulkuisimmilla vuorilla asuvat lapset.

Kouluvierailu Pokharassa oli ihastuttava. Upeita ja innokkaita koululaisia ja heillä valtava halu oppia ja tehdä. Koulut panostavat paljon mm. englannin kieleen ja tämä onkin tärkeää maassa missä vuosittain käy yli miljoona ulkomaalaista turistia trekkaamassa eri vuorilla. Matematiikka ja äidinkieli myös vahvasti mukana. Toinen koulu missä kävin sijaitsi maaseudulla vaikeakulkuisen tien takana. Tunnelma sielläkin samanlainen vaikka olosuhteet paljon paljon vaatimattomammat.

Tämän toisen koulun yhteydessä pääsin tutustumaan metsäprojektiin. Vuoren alarinteiltä on metsää paljon hakattu ja ennen muuta polttopuuksi. Nyt kehitysyhteistyömme hankkeen kautta metsiä opetetaan uudistamaan, mutta myös laajentamaan metsäbn kestävää käyttöä muuhunkin kuin polttopuuksi. Maassa nimittäin kasvaa mm. sellaisiakin puita kuin jakarandaa minkä arvo on puissa mittaamaton. Metsäprojekti oli hyvinkin kokonaisvaltainen ja minusta erinomaisella tavalla eri näkökulmia ja vaikutusalueita yhdistävä.

Ja kolmas kohde sitten oli vesiprojekti missä Suomi tukee maaseudun kylien puhtaaveden saantia. Pienillä hankkeilla on saatu paljon aikaan. Kylä missä vierailimme oli saanut Suomen kehitysyhteistyö rahaa noin 14 000 euroa ja sillä kylässä oli juokseva vesi aurinkoenergialla ja myös wc:t. Minusta aikalailla järkevää toimintaa ja kun vielä kerron, että kylänväki itse oli merkittävältä osalta osallistuneet hankkeeseen kaivuu yms. työt tehden.

Nämä kolme hanketta ja kenttävierailujen lisäksi niiden hallintoon yms. tutustuminen kyllä avarsi silmiä kummasti. Pienellä rahalla tehdään paljon kun se kohdennetaan oikein ja työtä valvotaan oikein. Tämäntyyppistä kehitysyhteistyömme pitääkin olla. Emme siis vie vettä vaan teemme ja opetamme tekemään kaivoja. Emme anna ruokaa vaan opetetamme tekemään ja viljelemään jne.

Nepalista mieleen jäivät kyllä päällimmäisenä huikeat lumihuippuiset vuoret. Niitä oli mahtava ihastella Buddha Airin koneen ikkunasta kun lensimme maan pääkaupungista Kathmandusta Pokharaan ja takaisin. Matka ei ollut piktä. Lentäen se vei 20 minuuttia, mutta autolla matkaan olisi kulunut 6-7 tuntia. Se kertoo maan vuoristoisuudesta ja hyvinkin alkeellisesta tieverkosta. Liikenteessä oli valtaisa ruuhka. Meno oli maalaispojalle hurjaa. Pojalle jolle Lopen neljän ruuhka on tarkoittanut sitä, että kirkonristeyksessä on yhtä aikaa neljä autoa. Kathmandussa autoja, mopoja, traktoreita, traktorimopoja ja lehmiä oli kadut täynnä. Kaikilla kiire ja kaikki menivät sieltä mistä vain mahtui. Pelti ei kolissut kun jokainen kohtaaminen oli neuvottelu. Menenkö minä vai menetkö sinä. Torvet soivat.

Nepalista jäi mieleen myös hyvä ruoka ja ystävälliset ihmiset. Ja hieno suomalaisjoukko eri kansalaisjärjestöjen töissä. Heistäkin valtaosa hyvinkin alkeellisissa asuinoloissa tehden työtä suurella sydämellä. Arvostan.

Ja pelko siitä, että koska maailman vaarallisimmalle maanjäristysalueelle iskee maanjäristys niin että keskus on Kathmandussa. Se olisi Haitia ja muita sykempää kerrottavaa. Maa olisi ilman lentokenttää ja luvattomat talot ja luvattoman korkeiksi rakennetut talot luhistuneina. Jumala tältä maata suojelkoot.

Matkailukohteeksi suosittelen kyllä Nepalia nämä riskit tiedostaen. Se on upea kohde aikuisille ja nuorille. Trekkaus eli vaellus vuorille Annapurnan esimerkiksi 3300 metrin korkeudessa olevalle perusleirille on varmasti kokemus. Sen itsekin voisin vielä haluta kokea.

Pala sydäntäni jäi Nepaliin.

Tässä suuri määrä kuvia matkaltani: NEPAL

Ja myös pari videota matkalta: Koulussa, Liikennettä ja Vuoret BuddhaAirin kyydistä.

Kommentit