Avaan tälle keskiviikolle toisen sivun tänne blogiini. Aamulla tein tuon lupaamani pienen yhteenvedon Nepalin matkasta ja nyt illalla lisäsin sinne vielä loppuun muutaman linkin videoihin matkaltamme ja myös muutaman kuvankin. Lisää kuvia sitten siellä olevan kuvalinkin alta.
Mutta tänään siis eduskunnassa iso juttuni oli tuo Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron pitäminen Afganistanin tilanteesta ja siellä jatkuvasta kansainvälisestä työstä ja kriisinhallinnasta. Tämä oli minulle tärkeä juttu ja arvostuksenkin osoitus saada pitää tärkeän ulkopoliittisen keskustelun ryhmäpuheenvuoro ja erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain puheeni kautta koko kokoomuksen eduskuntaryhmän tuen valmisteilla olevan Kriisinhallintaveteraaniohjelman valmiiksi saattamiseksi. Jostain syystä se edennyt luvattoman hitaasti ja nyt tämä meidän kanta toivottavasti tätä vauhdittaa ja myös se, että sain vastaavan kirjauksen yksimielisesti myös Puolustusvaliokunnan lausuntoon viime viikolla.
Kyse on siis siitä, että kriisinhallintatehtävät tulevat koko ajan vaativammiksi ja vaarallisemmiksikin ja silloin myös riski siihen, että haavoittuneita ja jopa kuolleita voi tulla Suomeenkin siniristilipun alla. Silloin pitää olla kunnossa tuki näiden naisten ja miesten lapsille ja perheille ja läheisille. Ja haavoittumistilanteissa meidän tulee kantaa täysi vastuu kuntouksesta niin fyysisissä kuin henkisissäkin haavoittumisissa. Tälle tiukalle kirjaukselle tänään siis myös koko kokoomuksen eduskuntaryhmän tuki. Toivottavasti pääministeripuolueen tuki nyt avittaa työn maaliin ja Suomeenkin ajanmukaisen ja tarvittavan Kriisinhallintaveteraani-ohjelman. Kannamme siis jatkossa huolen näistä nuorista naisista ja miehistä jotka maailmalle lähetämme. Tämä laki tulkoon olemaan lex Jylhä ystäväni Pekka Jylhän kunniaksi. Häntä ei Suomi ole hoitanut vaikka mies vakavalla tavalla Afganistanissa loukkaantui. Hänen ystävänsä kuoli samassa iskussa. Jos tapaisitte Pekan niin ymmärtäisitte mikä häpeä hänen ja muiden loukkaantuneiden hoitamatta jättäminen maallemme on.
Selonteon puheessa kävin läpi hieman Afganistani tilannetta. Afganistanhan on maa, joka on historiansa aikana joutunut kokemaan poikkeuksellisen kovia. 1800-luvulla siitä tuli Venäjän ja Ison-Britannian suurvaltapoliittisen kilpailun kohde; 1900-luvulla sitä repivät sisällissota, vallankaappaukset, Neuvostoliiton sotatoimet ja lopuksi ääri-islamistinen Taliban-liike.
Talibanin valtaannousun myötä Afganistanista tuli kansainvälisen terrorismin ja Al-Qaida-verkoston tukikohta. Ammattimaisen terrorismin kammottavin jälki nähtiin New Yorkin syyskuun 2001 terrori-iskuissa, joissa liki 3000 ihmistä sai surmansa ja yli 6000 haavoittui. Taliban-hallinnon suojissa kytenyt terrorismi osoittautui maailmanlaajuiseksi uhkaksi.
Afganistanin sodan tuloksena Taliban-hallinto kukistettiin ja maa demokratisoitiin. Uudistusten tie on ollut odotetun kivinen ja ongelmia Afganistanilla riittää edelleen, mutta lienee kiistatonta, että maan asiat ovat nyt paremmin kuin mitä ne olivat ennen Taliban-hallinnon kukistamista. Puhtaasta juomavedestä sai vuosituhannen alussa nauttia vain 20 prosenttia afganistanilaisista, nykyisin jo 60 prosenttia. Eliniänodote on noussut 2000-luvun alusta 16 vuodella, lapsikuolleisuus vähentynyt rajusti, koulua käyvien lasten määrä on yli kahdeksankertaistunut, tytöt ovat palanneet koulun penkille ja naisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin miehillä.
Uuden ajan alkua Afganistanissa on Suomikin osaltaan ollut rakentamassa osallistumalla Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. Nato-operaatiossa Suomi on päässyt edistämään omia painopistealueitaan, kuten ihmisoikeuksia, naisten asemaa ja kokonaisvaltaista kriisinhallintaa. Sen ohella Suomi on voinut kehittää omaa sotilaallista suorituskykyään esimerkiksi tiedustelun, erikoisjoukkotoiminnan ja johtajakoulutuksen osalta.
Totesin tänään siis, että Kokoomus pitää myös välttämättömänä, että kriisinhallintatehtävien vaatimustason ja vaarallisuuden noustessa tehtävissä fyysisesti tai psyykkisesti loukkaantuneista kannetaan kuntoutusvastuu, ja että valmistelussa oleva kansallinen kriisinhallintaveteraaniohjelma saatetaan valmiiksi nyt.
Kun vastuu Afganistanin turvallisuudesta nyt siirtyy Nato-johtoiselta ISAF-joukolta maan omille turvallisuusjoukoille, on tärkeää varmistaa, että positiivinen kehitys myös jatkuu. Viime päivien uutiset kertovat turvallisuustilanteen voivan muodostua ajoittain jopa haasteellisemmaksi. ISIL:n kaltainen hirmuhallinto ei ole jättänyt Afganistania. Korruptio ja lisääntyvä huumeviljely kukoistavat edelleen.
Afganistania ei saa jättää yksin ja kansainvälistä tukea. Demokratiaan siirtymisen myötä avoin poliittinen keskustelu, suuri määrä suhteellisen vapaita tiedotusvälineitä ja kehittyvät hallinnolliset rakenteet ovat saaneet jalansijan Afganistanissa, mutta demokraattisten käytäntöjen ja ihmisoikeuksien vakiintumiseen on vielä pitkä matka.
Demokratia ei ole vain hallitusmuoto, vaan myös ajattelutapa. Demokratiassa ihmiset kokevat itsensä kansalaisiksi eivätkä alamaisiksi. Mitä enemmän tasa-arvo ja demokratia vakiintuvat Afganistaniin, sitä vakaammalle pohjalle myönteinen kehitys rakentuu.
Kuluneen vuoden aikana turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut nopeasti myös Euroopassa. Krimin niemimaa on vallattu, Itä-Ukrainassa kytee suuren ja avoimen sodan näkymä, ilmatilaloukkauksista tullut arkipäivää ja havaintoja vieraan vallan merenalaisesta sotilaallisesta toiminnasta Itämerellä tehty. Oman puolustusvalmiutemme kehittämisen lisäksi tämä kaikki korostaa tarvetta tiivistää Suomen kansainvälistä yhteistyötä turvallisuusasioissa.
Se, että valmiusvuoromme EU:n taisteluosastoissa osuu juuri seuraavan vuoden ensimmäiselle puoliskolle, sopii ajankohtaisiin turvallisuushaasteisiin erinomaisen hyvin. Pohjoismaiseen taisteluosastoon kuuluvat Suomen lisäksi Norja, Viro, Liettua, Latvia, Irlanti ja osaston johtovaltiona toimiva Ruotsi. Taisteluosaston kokonaisvahvuus on noin 2500 sotilasta, josta noin 1900 on ruotsalaisia.
Vuoden 2015 pohjoismainen taisteluosasto on suorituskyvyiltään kattava. Suomen osasto muodostuu maavoimien helikopteriosastosta ja tarvittavista tukielementeistä sekä taisteluosaston esikuntaan sijoitetuista esikuntaupseereista. Henkilöstön kokonaisvahvuus on 68 suomalaissotilasta. Pohjoismaisen taisteluosaston puitteissa järjestetyt harjoitukset tukevat Suomen puolustuskykyä ja lujittavat eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Valmiusvuoroon osallistuminen ei ole pelkkä tekninen asia, vaan merkitsee myös selkeää poliittisen tahtotilan ilmaisua. Tähän päivään mennessä taisteluosastoa ei ole vielä kertaakaan käytetty, mutta valmius siihenkin on olemassa.
Molemmissa tänään käsiteltävissä olleissa selonteoissa on viimekädessä kyse arvoista. Suomi on osa läntistä arvoyhteisöä, ja se näkyy myös harjoittamassamme turvallisuusyhteistyössä. Olemme sitoutuneet demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, joiden turvaamiseksi ja edistämiseksi teemme yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka jakavat kanssamme nämä arvot. Näiden arvojen edistäminen sekä lähialueillamme että kauempana on myös mitä suurimmassa määrin kansallinen etumme. Turvallisuusympäristöämme puolustetaan riippumatta valtiollisista rajoistamme.
Tällaisten aiheiden parissa siis tänään. Mutta mahtui päivään myös ympäristövaliokunnan kokous ja yksi yritystapaaminen ja myös mukana hetki eduskunnan lehtereillä Kiipulan Erityisammattioppilaitoksen nuorten kanssa. Mukava porukka ja tiukkoja ja vaikeitakin kysymyksiä.
…
Politiikan Värisuora tänään Hämeenlinnassa.
Tänään illalla sitten vielä ajelimme eduskunnan Afganistan keskustelun jälkeen Tarja Filatovin ja Ainokaisa Pekosen kanssa eduskunnasta Hämeenlinnaan. Tämän viikon ensimmäinen Politiikan Värisuora oli maanantaina yli 50 hengen voimin Forssassa ja tänään illalla sitten reilu parikymmentä keskustelijaa oli pöydässä Hämeenlinnan Cafe IlMondossa Reskalla. Kyselytunti-idealla siis mentiin tänäänkin Politiikan Värisuorien hengen mukaan ja aika iso osa tänään keskustelusta meni Sote-ratkaisun parissa. Itse en kovin innostunut tästä mallista ole missä päätösvalta karkaa kunnista kauaksi ja pahaa pelkään, että myös lähipalvelut. Malli tullee vielä törmäämään myös perustulaillisiin ongelmiin kun kuntaperusteinen malli romutetaan. Kunnille jää siis vain laskun maksamisen velvollisuus, mutta ei aitoa mahdollisuutta vaikuttaa palveluihin eli siihen mitä on ja missä on. Ja minusta on nyt tärkeää katsoa huolella onko puolueiden sopima aluejako järkevä koko maan kannalta ja turvaako se palvelut kaikkialla. Ja meidän tullee nyt vielä pohtia Hämeessä onko vaalipiirimme jakautuminen kahtia järkevää sote-palveluiden näkökulmasta. Kannattaa selvittää vielä sekin vaihtoehto, että Kanta-Hämekin voisi suuntautua pohjoiselle Uudellemaalle. Mennään siis rauhassa eteenpäin ja katsotaan kaatuuko tämä hallintohimmeli vielä lopulta perustuslaillisiin ongelmiin.
Hämeenlinnassa myös keskustelussa omaishoito ja myös eläkeratkaisu ja muutama muukin keskustelun aihe. Mukava ilta ja sovimme jo nyt, että alkuvuodesta jatkamme. Politiikan Värisuora siis jatkaa matkaa ja katsotaan mitkä kunnat ja kaupungit silloin laitetaan paikoiksi. Ideoita ja toiveita voit esittää.
…
Nyt kello jo 21.40 ja ajattelin hetken katsella Ylen Vaalien välissä -puheenjohtajatenttiä. Mielenkiintoista nähdä millainen keskustelusta muotoutuu. Tänään jo eduskunnassa nähtiin aika katuva keskustapuolue. Siellä nimittäin Juha Sipilä oli komentanut omat joukkonsa ruotuun maatalousasiassa. Vielä eilen osa keskustalaisista oli suunnittelemassa epäluottamuslause-esitystä maatalousministeri Petteri Orpolle perjantain istuntoon. Tänään sitten istunnossa Orpon ympärillä pyöri kaikki keskuslaiset maatalouspuolen toimijat ja kiittelivät miestä. Ja hyvinhän Orpo taas eilen maataloustukiasian ratkaisi ja näyttää siltä, että maitoasiankin hän vääntää maaliin. Maatalousministereissä on siis eroja.