Nato ei laajene, vaan demokraattiset valtiot haluavat liittyä Natoon – Pelkän Ruotsi-yhteistyön nimeen vannominen on vain haihattelua

Blogi, keskiviikkona 13.04.2022

Kolmekymmentä maata on tehnyt vapaaehtoisesti päätöksensä hakeutua puolustusliitto Naton jäseneksi. Uskon, että tämän kevään aikana Nato saa ainakin yhden ja toivottavasti kaksikin uutta jäsenhakemusta. Mutta tässäkin tilanteessa jokainen demokraattinen valtio tekee itse päätöksensä ja hakee Nato-jäsenyyttä. Nato ei siis mihinkään ole itse laajenemassa.

Tänään valtioneuvosto esittelee päivällä oman selontekonsa. Asiakirjalta ei kannata suuria odottaa sillä se on vain keskustelun ja Nato-prosessin avaus eduskunnan osalta. Selonteko ei esitä eikä edes ota kantaa siihen, että pitäisikö Suomen liittyä puolustusliittoon, vaan se vain avaa tämän demokraattisen asiankäsittelyn eduskunnan osalta. Muutaman seuraavan viikon aikana keskeisimmät ulko- ja turvallisuuspolitiikan valiokunnat käsittelevät selonteon ja tässä prosessissa pitäisi sitten kirkastua eduskunnan päätöksenteon osalta se, että päädymme Nato-hakemuksen jättämään. Mietinnön eduskuntakäsittelyn päätteeksi tekemä ulkoasiainvaliokunta tulee tekemään päätösehdotuksen, että Suomi jättää Naton jäsenhakemuksen.

Tämän jälkeen hakemus siirtyy Naton käsittelyyn, missä päätös syntyy nopeasti ja voimaan saatetaan kahdenvälisiä turvatakuita 30 jäsenvaltion hakemusten ratifioinnin ajaksi. Tämä ratifiointi vienee koko prosessista isoimman ajan, mutta oma arvioni on, että tässä tilanteessa tämänkin vaiheen osalta puhutaan vain kuukausista. Olen aiemmin aikataulua yrittänyt hahmotella niin, että meidän osalta Nato-hakemus on jätettynä ennen kuin puissa on lehdet ja olemme Naton jäsen ennen kuin lehdet taasen puista putoavat.

Lopputulema on se, että Nato-jäsenyys toisi Suomelle riittävimmän turvan.

Turvallisuusympäristömme muutos on ollut niin dramaattinen ja nopea, että muuta vaihtoehtoa ei käytännössä enää ole. Lisäksi Venäjän tilanne näyttää jatkuvan ongelmaisena pitkään eikä turvallisuustilanne tule normalisoitumaan pitkään aikaan ja Venäjän uhka jäänee Euroopassa uudeksi normaaliksi.

Hämmentyneenä olen seurannut kuitenkin osan kipuilua maamme turvallisuuskysymysten kanssa. Jonkunlainen haaveilu menneeseen näyttää olevan osan ajattelussa edelleen ohjaavana tekijä. Toisaalta ymmärrän tätä, sillä jos koko poliittisen uran on oman ajattelunsa rakentanut tällaisen varaan niin sen myöntäminen virheeksi voi hyvinkin olla vaikeaa. Tälle pitää antaa nyt aikaa.

Myös haihattelu sen suuntaan, että puolustusliitto Naton jäsenyydelle vaihtoehtona olisi SuRu-yhteistyön syventäminen on pelkkää asian hämmentämistä. Kaikki puolustuspolitiikkaa tuntevat ja asioita ymmärtävät tietävät, että yhteistyö Ruotsin kanssa ei millään tasolla tarjoaisi mitään vastaavaa kuin puolustusliitto Naton jäsenyys. Kaikki Ruotsin puolustuspolitiikkaa tuntevat tietävät, että Ruotsilla ei ole tarjottavana sellaista tukea ja apua liitonkaan kautta Suomelle, että siitä voitaisiin edes puhua samana vuonnakaan, kun Natosta. Ja kaikki Ruotsin historiaa tietävät ja tuntevat tietävät myös sen millaisia ratkaisuja Ruotsi on tehnyt turponsa kanssa viimeisen 30 vuoden aikana ja miten vaikeassa raossa maa on nyt tosiasiallisesti on. Jos siis itse olisin ruotsalainen, niin en hetkeäkään odottaisi miten Suomen Nato-prosessi etenee vaan olisin jo jättämässä omaa hakemustani pikakäsittelyyn Natolle. Tällaiset Suomi- Ruotsi -puolustusliittopuheet ovat kipuilua, jolle pitää antaa oma aikansa.

Mutta samaan aikaan pitää muistaa ja ymmärtää, että ei Nato-jäsenyytemme tule mihinkään poistamaan kahdenvälisenkään puolustusyhteistyön tarvetta. Tulemme jatkamaan yhteistyön syventämistä kahdenvälisten kumppanuuksien kautta. Tässä palapelissä SuRu-yhteistyö Ruotsin kanssa tulee totta kai olemaan tärkeässä roolissa ja vielä tärkeämmässä, kun Ruotsi myös Nato-ratkaisunsa tekee. Olen päivä päivältä vakuuttuneempi, että Ruotsin sosialidemokraatit ja pääministeri Magdalena Andersson eivät tule pidättelemään maata syksyn parlamenttivaaleihin asti vaan Ruotsi tehnee Nato-ratkaisunsa meidän tapaan kevään aikana. Andersson ei voi tällaisessa tilanteessa antaa tilanteen länsinaapurissa edetä niin, että moderaattien eli Ruotsin Kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson joutuisi ja saisi maata viedä vaaleihin Nato-ovea auki pidellen. Toisaalta tällaisessa tilanteessa Ruotsi olisi pitkään ainokaisena demareiden päätöksentekolukon vankina se tulisi näkymään syksyn parlamenttivaaleissa rajulla tavalla. Olen siis varma, että Andersson jättää Ruotsin Nato-hakemuksen meidän kanssa rintarinnan.

Olen myös varma, että Suomenkin pääministeri Sanna Marin (sd.) tulee SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa sanomaan historialliset sanat ja linjaamaan, että Suomen sosialidemokraatit kannattavat Nato-jäsenyyttä. Marin on valmis johdattamaan maamme pääministerinä puolustusliitto Naton jäseneksi yhdessä tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja maamme eduskunnan kanssa.

Tämän jälkeen puolustusyhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa etenee vielä aiempaakin nopeammin. Ja myös kahdenväliset suhteet mm. Iso-Britannian, Ranskan ja uskoisin, että myös muutamien muidenkin Euroopan maiden kanssa. Kahdenvälinen puolustusyhteistyö ei siis tule minnekään Nato-jäsenyyden kautta katoamaan vaan siltä poistuu vain esteitä ja viimeisetkin rajoitteet.

Venäjän Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainassa näyttää jatkuvan päivä päivältä julmempana. Julmuuksia paljastuu myös koko ajan alueilta, mistä venäläisjoukot ovat vetäytyneet. Ukrainan kestävyys on ollut terästäkin lujempaa, mutta tätä kestävyyttä Nato:n, EU:n ja myös Suomen tulee edelleen vahvistaa. Puolustusmateriaalin viemiselle ei EU:n pitäisi enää laittaa minkäänlaisia esteitä. Vetoakin maamme hallitukseen ja pääministeri Sanna Mariniin, että vielä ennen pääsiäistä maamme tekisi seuraavan päätöksen aseavusta Ukrainalle. Ja samalla pitää tietenkin tehdä tilaukset omien varastojen täydentämiseksi niin asein kuin mm. suojavarustein. Tästä muuten kirjoitan myös tuolla Kynästä -sivuni puolella. Siellä siis tähänkin aiheeseen liittyviä kolumnejani ja viikonlopun aikana on julki tulossa ainakin kaksi lisää eli Etelä-Suomen Sanomissa ja Hämeen Sanomissa.

Pohdin tässä kerran illalla, että…

Miettikääpä mitä olisi tapahtunut vuonna 1917, jos Pehr Evind Svinhufvud olisi ollut sillä kannalla, että ”nyt ei ole oikea aika julistautua itsenäiseksi, kun on kriisi päällä”.

….

Turvalllisuusselonteko julki

Selonteossa todetaan oleellinen: Nato-jäsenyyden myötä Suomi olisi osa yhteistä puolustusta ja turvatakuiden piirissä. Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus kasvaisi.

Turvallisuusselonteko antaa myös rehellisen, suoran ja avoimen – suorasanaisenkin – kuvauksen Venäjän valmiudesta toimia naapurimaitaan kohtaan myös täysimittaisella sodalla.

Kiitos, että tosiasiat tunnustetaan.

Ulkoministeri Pekka Haavisto tiedotustilaisuudessa: ”Venäjän hyökkäys vaarantaa koko Euroopan turvallisuuden ja vakauden. Maa on osoittanut, ettei se kunnioita naapuriensa koskemattomuutta.”

🇫🇮

 

 

Kommentit