Naapuruussopimus Venäjän kanssa mennyttä – Kun toinen ei kunnioita edes sodankaan alkeellisimpiakaan sääntöjä.
Eilen 11.7.2022 tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta, kun silloisen maamme pääministerin Esko Ahon (kesk) yhdessä Venäjän varapääministeri Gennadi Burbulisin naapuruussopimus eli viralliselta nimeltään ”Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista” astui voimaan. 20.1.1992 allekirjoitettu Naapuruusopimus korvasi Suomen ja tuhoutuneen Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen. 11.7.1992 voimaan astunut sopimus oli alkuun voimassa kymmenen vuotta, mutta oli kirjattu jatkuvaksi sen jälkeen viisivuotisin kausin aina automaattisesti, jos ei jompikumpi sopimuksen osapuoli sitä vuotta aiemmin irtisanoisi. Helmikuun 24. päivän 2022 
jälkeen monet odottivat, että ennen uuden 5 vuoden kauden alkua sopimus olisi irtisanottu, mutta näin ei kuitenkaan pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus tehnyt ja eilen sopimuksen uusi puolivuosikymmeninen kausi astui voimaan.
Nyt pitääkin kysyä, että mikä tällaisen sopimuksen perusta on?
Minkä varaan nykyinen maamme hallitus sen jatkon näki, kun pian jo puolen vuoden ajan sopimuksen toinen osapuoli Venäjä on käynyt raakalaismaista hyökkäyssotaa Ukrainan kansaa vastaa? Venäjä on jopa tuonut julki tavoitteensa tuhota koko Ukrainan kansa. Ja samaan aikaan tavoitteidensa saavuttamiseksi Venäjä on sivuuttanut ja rikkonut kaikkia jopa sodankin sääntöjä pommittamalla siviilien koteja, päiväkoteja, kouluja jne. Raiskaamalla ja levittämällä kauhua ukrainalaisten keskuudessa. Aiheesta itse kirjoitin blogissani jo 25.3.2022 otsikolla: ”Mikä on oikein ja mikä väärin?” Venäjä rikkoo räikeästi jopa sodan sääntöjä. Tämän jälkeen toimet ovat saaneet vain brutaalimpia piirteitä ja siviilien verta on vuodatettu yhä lisää. Venäjä on pommittanut summamutikassa kokonaisia kaupunkeja maan tasalla ja estänyt monta kertaa myös siviilien pääsyn hyökkäyssotansa alta pois.
Suomen ja Venäjän välinen ns. uusi YYA-sopimus on myös ongelmainen pian koittavan maamme Nato-jäsenyydenkin kannalta. Esimerkiksi jo vuonna 2007 perustuslakiasiantuntjat professorit Ilkka Saraviita ja Lauri Hannikainen arvioivat Ylellä, että ”nämä turvallisuuspykälät yhä säätelevät Suomen ja Venäjän suhdetta tavalla, joka voisi vaikeuttaa Nato-jäsenyyden hakemista”. Sopimuksen problematiikka on siis ollut hyvin tiedossa. Kyse on siis lähinnä ollut sopimuksen kirjauksista ns. kriisitilanteissa. Tätä kokonaisuutta käsitellään sopimuksen 4. artiklassa.
”
4 artikla
Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.
Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.”
Tänään 12.7.2022 aihetta käsiteltiin myös Ilta-Sanomissa ja toimittaja Johannes Kotkavirran jutussa mainittiin miten ”viimeksi toukokuussa sotahistorian dosentti Markku Salomaa kirjoitti Suomen Kuvalehdessä naapuruussopimuksen olevan ristiriidassa Naton perussopimuksen määräysten kanssa ja vaati Suomea mitätöimään sopimuksen Nato-ratkaisun yhteydessä”. Nyt pitääkin kysyä, että miksi sopimusta ei irtisanottu ennen uuden viisivuotisen sopimuskauden alkua?
Johannes Kotkavirran jutussa asiantuntijat pohtivat myös sitä, että mikä ”käytännön merkitystä sopimuksen jaloilla lupauksilla sitten on tilanteessa, jossa Venäjä on rikkonut lupauksensa ja kansainväliset sopimuksensa hyökkäämällä Ukrainaan ja pommittamalla maan siviilejä?” Erittäin hyvä kysymys.
Ja IS:ssa tähän vuosia Suomen Moskovan-suurlähettiläänä toiminut konkaridiplomaatti René Nyberg vastaa, että ”Ei mitään”. Kannattaa lukaista tuo Kotkavirran IS-uutinen kokonaan myös täältä.
Uutisessa Nyberg vertaa tilannetta syyskuuhun 1990. Tuolloin silloinen maamme presidentti Mauno Koivisto irrotti maamme tietyistä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista. Tämä tapahtumasarja tunnetaan ns. Operaatio Paxina. Aihetta olen itse pitänyt esillä kevään aikana aiemminkin ja esittänyt vastaavaa operaatiota mm. Ahvenanmaan kummallisuuden Venäjän konsulaatin osalta jne. Itseasiassa koko Ahvenanmaan demilitarisointi perustuu vuonna 1921 tehtyyn kansainväliseen sopimukseen ja eriskummallinen Venäjän konsulaatti siellä myöhemmin vuonna 1940, jo tuhoutuneen Neuvostoliiton kanssa, tehtyyn sopimukseen.
Tosiasiat pitäisi nyt tunnustaa ja haudata Venäjän itse tappamat sopimukset.