Rakkaat äitini ja isäni viettävät tänään 4.10.2020 50. hääpäiväänsä. Upea ja kunnioitettava rakkaustarina, joka on kestänyt niin myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onnea Äiti ja Isä. Ja kiitos.
Ilman tätä rakkaustarinaa ei minuakaan olisi enkä olisi myöskään saanut rakastamaan ja hyvää lapsuuden kotia. Kiitollisena sitä ja niitä muistelen.
Ensimmäinen kirje korinttilaisille antaa tuon ohjeen rakkauden merkitysestä meille. Ja samassa rakkautta käsittelevässä kirjeessä on todetaan myös…
”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”
Mummun ja Vaarin 50. Hääpäivän puuttu istutin juhlan hengen mukaan vierekkäin – lähekkäin.
Äiti ja Isä tapasivat aikanaan Riihimäki -rallissa tammikuulla. Kihloihin he menivät 31.12.1967 ja sitten naimisiin 50 vuotta sitten 4.10.1970.
Tänään joimme mummun ja vaarin hääpäivän kahvit ja söimme perheen kanssa juhlapäivällistä. Kävin myös istuttamassa Pekkalaan rakkaudesta muistuttamaan kaksi puuta. Mummulle Pitsipihlajan, mikä on alkujaan Hartolasta löytynyt tavallisen pihlajan geenimutaatio ja Vaarille viereen Valkomarjapihlajan. Lähekkäin.
…
Tänä viikonloppuna minulla oli siis kunnia toimia myös 71. Suomenpystykorvien Haukku -kilpailun suojelijana Hauholla.
Kiitos upeasta kilpailusta ja hyvistä järjestelyistä!
Onnea mestarihaukkuja Tuiskunevan Tispelle ja Juha Petteri Lehtonselle! Ja onnea myös SM2. Pettukangas Rokka ja Reino Korpela ja SM3 Aava ja Sami Havia
🇫🇮
