Kesälomaretken kolmas päivä meni Turun Linnassa. Edellisestä vierailusta olikin kulunut aikaa jo vuosia. Koululaisena muistan luokkaretkellä linnassa olleeni ja kerran myös opettajanakin ja kenties kerran kaksi joskus muulloinkin, mutta tänäänkin. Lapsiperheellekin Turun Linna tarjoaa upean kokonaisuuden. Vaikka luonnollisesti osassa linnaa olikin tuttuja ”Ei saa koskea” -kylttejä niin nyt myös monta salia oli tehty nimenomaan koskemista ja itse kokemista varten. Ja mikä hienointa juurikin lapsille. Kolme ja viisivuotiaat kun saivat päälleensä ihan oikeita ritarin haarniskoja ja käteensä miekkoja ja pienet tytöt prinsessa mekkoja ja sellaista niin mistä muusta prinsessojen ja prinssien päivän voisi paremmin tehdäkään. Ja Kuvaaminen kielletty -taulutkin oli poistettu ja muistoksi aikamoinen määrä kuvia hurjista ritareista ja pikku prinsseistä.
Turun Linnassa totta kai valtavan upeat perinteisemmätkin näyttelyt myös meille isommille historian ystäville ja nekin näyttelyt tehty juuri niin kuin 2010-luvulla pitääkin. Saleissa ääntä, liikkuvaa kuvaa, valoa ja tehosteita ja oikein vanhojen esineiden rinnalla tarinoita ja tunnelmaa.
Paikkaa siis todellakin voi suositella myös lapsiperheen kohteeksi ja upeat salit ja kahviot ja ravintolat taipuvat moneen muuhunkin. Ja onhan niissä saleissa vuosisatojen aikana monenlaista tapahtunutkin ja kivisillä muureilla olisi varmasti paljon sellaisia tarinoita kerrottava mistä me tämän päivän ihmiset emme mitään tiedä. Mutta olen varma, että mielikuvitus ainakin tänä ilta meidän perheen sängyissä virittää monta seikkailua ja tarinaa. Ja toivottavasti jättää taas kipinää hieman historiaakin.
Itse aloitin tänä vuonna myös yhden hienon museomme hallituksessa. Suomen Metsästysmuseo valitsi kokouksessaan minut hallitukseensa. Kutsu oli historian ja myös metsästyksen ystävänä mieluinen. Kannustankin teistä kaikkia myös piipahtamaan Riihimäellä Metsästysmuseossammekin ja samalla vaikka naapurissa Suomen Lasimuseossa. Upeita kohteita molemmat ja hienot kesänäyttelyt jälleen.
Itseasiassa tästä kolmen kohteen mainostamisen jälkeen voinkin vielä puffata myös uutta maamme museoiden yhteistä Museokorttia. Museokortti on siis tänä vuonna käyttöön otettu lähes 200 suomalaisen museon yhteislippu. Museokortti maksaa 54 euroa ja on voimassa vuoden ensimmäisestä museovierailusta alkaen. Ja siis ovet aukeaa kortilla 200 kertaa. Siis vaikkapa 200 eri museoon tai 200 kertaa siihen omaan suosikki museoon. Ihan kuinka itse haluaa. Museokortilla siis pääsee vaikkapa Kiasmaan, Ateneumiin, Amos Andersonin taidemuseo, Didrichsenin taidemuseoon, Taidehalliin, Gallen-Kallelan museoon, Helsingin kaupunginmuseoon jne. Tässä vain muutamia pääkaupunkiseudulta lisää mainitakseni ja kaikki Museokortti-museot on kartalla täällä. Eli eteläisin museo on Hangossa ja pohjoisin saamelaismuseo Siida Inarissa ja siinä välillä 198 muuta museota.
Museokortti on siis mainio ostos jos käy vuodessa jo muutamankin kerran museossa. Ja erinomainen se on myös lahjaideana vaikkapa rippikoululaisille tai ammattiinkin valmistuvalle. Museokortin voi ostaa täältä.
PS. Mitä muuta saisit alle 15 sentillä päivässä?
Toivotaan, että Museokortti lyö itsensä läpi Suomessa esimerkkimaansa Hollannin tapaan. Hollannissa HS:n mukaan ”Museumkaart-kortti maksaa 54,9 euroa, ja sillä pääsee 400 museoon. Kortin on ostanut noin 900 000 kävijää, ja Hollannissa arvioidaan, että sen ansiosta museoissa käytiin vuonna 2012 jopa 3,4 miljoonaa enemmän kuin muuten. Museumkaartin ansiosta museoiden arvioidaan kasvattaneen lipputulojaan yhteensä 14 miljoonalla eurolla. Lisäksi kävijät käyttivät rahaa museokaupoissa ja -kahviloissa.” Ja samassa jutussa Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kertoi, että ”Suomen viisi miljoonaa asukasta käy museoissa vuosittain viisi miljoonaa kertaa, kun Ruotsissa 9 miljoonaa asukasta käy museoissa 18 miljoonaa kertaa vuodessa.”
Mennään siis museoon ja opitaan menneestä.
Iso kiitos tästä kesäretkestä. Paljon saimme nähdä ja kokea. Turun seutu antoi parastaa.