Kansallinen Veteraanipäivä.
Päivä, jolla muistamme poikkeusoloja vietetään tänä päivänä poikkeusolojen aikana. Ei näitä aikoja sentään verrata toisiinsa voi, mutta onhan tämä näkymätön pirulainenkin todella paha vihollinen.
Hiljainen päivä. Ei juhlallisuuksia.
Tein yksinäisen miehen hiljaisen Kunniakierroksen kuitenkin. Viisi valkoista isoa ruusua ja kierros Veteraanipuiston kiveltä, Poliisipapan Juho Heinosen haudalle, sotaveteraani ja sotainvalidi vaarini Paavo Heikkilän haudalle, Sankarihautausmaalle ja Sankariristille ja viimeinen ruusu Vapaussodan muistomerkille. Kiitollisena. Hiljainen vaellus.
Kansallista veteraanipäivä on maassamme vietetty jo lapsuudestani lähtien vuodesta 1987. Veteraanipäivää vietetään juhlapäivänä sotaveteraanien kunniaksi. 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä on yleinen liputuspäivä ja ensimmäisen kerran sitä vietettiin ensimmäisen Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Päivä ei ole voitonjuhla, vaan sillä on kaatuneiden muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
Tänä vuonna puhelimeni kuorissa on ollut Vaarini Paavo Heikkilä ja legendaarinen Simä Häyhä. Kiitos uniikeista kuorista Lastulle. Kiitos ja Kunnia.
27. huhtikuuta 1945 oli maamme viimeinen päivä sodassa. Lapin sota ja samalla maamme raskas osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945 – päivänä, joka on jäi historiaan Suomen puolustusvoimien viimeisenä sotapäiväksi. Toivottavasti ikuisesti viimeisenä.
Tämän vuoden 2020 alussa veteraaneja oli keskuudessamme enää 7836. Miehiä veteraaneista on 3852 ja naisten osuus on 3984. Vuosi sitten määrä oli 10 326, vielä kymmenen vuotta sitten määrä oli yli viisinkertainen. Viimeinen iltahuuto on kutsunut monia tänäkin keväänä. Joka päivä viimeiseen iltahuutoon vastaa keskimäärin peräti seitsemän sotiemme sankaria. Vuodessa määrä vähenee noin 2500 veteraanilla.
Veteraanien keski-ikä on miesten kohdalla jo 94,9 vuotta, naisilla 90. Nuorimmat veteraaneista ovat 85-vuotiaita, vanhin on puolestaan peräti 108. 100 vuoden ylittäneitä on veteraaneissa kaikkiaan 319 ja tänä vuonna rajapyykin tulee ylittämään 259 kunniakansalaista.
Rakkaassa kotikunnassani Lopella veteraaneja on elossa enää neljä miestä ja seitsemän naista. Askel lyhenee. Rivi harvenee. Monessa kunnassa ei ole enää ainuttakaan kunniakansalaista elossa. Mutta muistot jäävät elämään ja niistä meidän tulee pitää huolta. Lupaus kuuluu, että ”himmetä ei muistot saa”.
Syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta tuntien.
