Huolestuneena olen seurannut keskustelua missä sanavarastoon on jopa jälleen kaivettu sana: Jakovara. Muistan kuinka sitä viljeltiin vuosina 2003-2007 aina vaalikeskusteluihin asti. Puolueiden puheenjohtajat yksi toisensa jälkeen kertoivat mihin he ohjaisivat tämän muka ylimääräisen rahan. Samaan aikaan olisi ollut oikea hetki lyhentää aiemmin otettua valtionvelkaa ns. pahanpäivän varalle mikä sitten tulikin nopeammin ja yllättävämmin kuin ehkä kukaan osasi arvata. Jakovaara siis yllätti jakovarasta puhuneet. Vanha velka jäi lähes lyhentämättä ja vajaassa kymmenessä vuodessa valtion velka on noussut 54 mrd:sta yli 110 mrd ja julkinen velka on kasvanut 80 miljardia euroa. Vielä vuonna 2006 budjetti oli nimittäin ylijäämäinen ja nyt 2017 edelleen rajujenkin säästötoimien jälkeen miljarditolkulla alijäämäinen. Valtion talousarvioesitys kuluvalle vuodelle 2017 oli 5,5 miljardia euroa alijäämäinen ja tämä katetaan siis lisävelanotolla. Tämän vuoden lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 111 miljardia euroa, mikä on noin 51 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Toivottavasti aivan tätä kaikkea ei tarvitsisi nyt enää nostaa.
Noususuhdanne on siis vahvistunut ja talouskasvu on ollut tänä vuonna odotettuakin vahvempaa. Tärkeää on sekin, että nyt talouskasvu lepää laajempien hartioiden varassa kuin alussa jolloin se oli yksinomaan kotimaisen kysyntään nojaavaa. Nyt nimittäin vientikin on saatu pikku hiljaa vetämään. Valtiovarainministeriö nostikin kesäkuussa tämän vuoden talouden kasvuennusteen 2,4 prosenttiin. Tätäkin parempia lukuja on muutamat taloutta seuraavat tahot antaneet.
Suomen Pankin mukaan on kuitenkin ilmeinen vaara, että talouskasvu nimittäin hiipuu ensi ja myös sitä seuraavana vuonna. Nyt pitääkin osata toimia taiten ja oikein, että kasvu ei taitu vaan vahvistuisi.
Aikanaan Valtiovarainministeri Iiro Viinasen johdolla ”sakset” painettiin kiinni ja talous tasapainoon. Nyt sakset ovat edelleen avoinna ja menot selkeästi tuloja suuremmat. Eli talouskasvusta huolimatta maamme edelleen velkaantuu ja julkinen velka kasvaa tämän vuosikymmenen loppuun mennessä 66,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Suhdannetilanteen paraneminen ei siis yksin riitä kohentamaan julkisen talouden tasapainoa. Väestön ikääntymisen haaste ei ole kadonnut ja myös työmarkkinamme ovat tähän päivään varsin jäykät ja vaikka työttömyyskin on nyt kääntynyt laskuun niin korkea rakenteellinen työttömyys kiusaa maatamme vielä pitkään. Ja varmaa on sekin, että matala korkokantakaan ei tule jatkumaan loputtomiin. Jos korot nousisivat esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2020 mennessä niin siitä koituisi 500 miljoonan euron lisälasku. Tämä on vielä varsin todennäköinen ja maltillinenkin arvio.
Käänne on onneksi tapahtunut ja suunta on nyt oikea, mutta sitä ei nyt pidä pilata irtopisteiden keräilyllä eikä lupauksilla mihin oikeasti meillä ei ole varaa. Ne panokset mitä meillä on nyt syksyn budjettiriihessä käytettävissä pitää kohdistaa niin, että ne vahvistanut työllisyyttä ja talouskasvua. Tavoitteena pitää olla velkaantumisen pysäyttäminen ja se vaatii valtion talouden kääntämistä ylijäämäiseksi. Kuilu on edelleen 4,5-5 miljardin luokkaa.
Valtiovarainministeri Petteri Orpo totesi juuri syksyn alkajaisiksi, että ”tarvitsemme edelleen muun muassa kannustavampaa sosiaaliturvaa, työmarkkinoiden päivittämistä tähän päivään sekä panostamista osaamiseen ja koulutukseen”. Olen tästä täysin samaa mieltä ja nyt hanskat pitää pitää käsissä ja jatkaa työtä maamme pelastamiseksi.
Timo Heinonen
kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan jäsen