Motocrossin nelinkertainen maailmanmestari Heikki Mikkola urheilun Hall of Fameen

Blogi, sunnuntaina 17.01.2021

Viimeksi kulunut vuosi on ollut erikoinen myös urheilun osalta. Covid-19 pandemia on haastanut rajusti niin huippu-urheilun ja kilpasarjatkin kuin myös kaiken jopa harrasteliikunnankin. Sarjat ovat olleet vuoronperään ja jopa yhtaikaa suljettuina, liikuntatilat säpissä ja jopa lasten ja nuorten harrastustoimintaa on rajoitettu rajusti. Eniten huolissani olenkin juuri lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun tilanteesta. Ne pitäisi nyt saada keinolla millä hyvänsä käyntiin uudelleen, sillä näiden sulkutoimien vaikutukset ovat toisaalla vielä nyt suojattuakin tavoitetta tai sen riskiä suurempia. Mutta se on nyt oman kirjoituksensa paikka ja itseasiassa joku päivä sitten siitä täällä enemmän kirjoitinkin Olympiakomitean ja lajiliittojen maamme hallitukselle lähetetyn vetoomuksen pohjalta.

Mutta päättynyt vuosi oli myös erikoinen huippu-urheilun näkökulmasta. Osa mestaruuksista jäi jakamatta ja monet sarjat olivat keskeytettyinä ja jäivät jopa kesken. Monelta urheilijalta meni myös elanto ja monen nuoren askelia kohti maamme tai jopa maailman huippua koeteltiin rajusti. Toivottavasti ei monen lopullisesti.

Viime torstaina myös Urheilugaala järjestettiin poikkeustoimin. Maskeja, turvavälejä, sisään vain hetkeksi jne. Vuoden 2020 Urheilijaksi kruunattiin miesten jalkapallomaajoukkueen ja Bundesliiga Bayer Leverkusenin maalivahti Lukas Hradecky. Nappivalinta ja onnea suuresti. Kuningaslajin parista on vuoden urheilija löytynyt pari kertaa aiemminkin. Vuonna 20o1 maamme parhaaksi urheilijaksi valittiin Sami Hyypiä ja vuonna 1995 itse kuningas Jari Litmanen.

Lämpimät onnittelut Lukakselle ja kaikille Urheilugaalan vuoden 2021 palkituille!

Mutta itselleni tämän gaalan sykähdyttävin hetki oli käsillä silloin, kun..

Heikki Mikkola ja se legendaarinen voitokas tyyli hypätä! Kuva: Juhani Länsiluoto

Heikki Mikkola kutsuttiin Urheilun Hall of Fameen

Loppilainen motorcrossin nelinkertainen maailmanmestari Heikki Mikkola sai lopulta kutsun Hall of Fameen eli maamme  urheilun kunniagalleriaan. Vuonna 1945 syntynyt Heikki Mikkola voitti menestyksekkäällä urallaan peräti neljä motocrossin maailmanmestaruutta. Ensimmäisen vuonna 1974 ja sen jälkeen vuosina 1976, 1977 ja 1978.  Vuoden 1976 mestaruus tuli 250-kuutioisissa ja kolme kuninkuusluokassa 500-kuutioisissa. Näin Heikistä tulikin ensimmäinen kuljettaja maailmassa, joka voitti maailmanmestaruudet sekä 250- että 500-kuutioisissa.

Neljän maailmanmestaruuden lisäksi Heikki ajoi urallaan lukuisia muita MM-mitaleja, MM-joukkuepronssia vuonna 1970, kahdeksan Suomen mestaruutta motocrossissa ja yhden moottorikelkkailun Suomen mestaruuden 350-kuutioissa. Vuonna 1977 Heikki oli toinen Vuoden urheilija -äänestyksessä Pertti Ukkolan napatessa tittelin.

Huikea ura, mestari ja legenda!

Harmitti, kun tällä kertaa emme päässeet itse Urheilugaalaan paikalle. Olisi ollut upea saada nousta ylös pöydästä ja antaa Heikille paikan päällä aplodit seisaallaan. Kunnioittaa ja kiittää miehen upeaa urheilu-uraa, mutta myös elämäntyötä. Sen kunnioituksen haluan täällä nyt Heikille myös osoittaa.

Heikki Mikkolan upea neljä maailmanmestaruutta sisällään pitänyt ura sai yhden upean kunnianosoituksen, kun kutsu Urheilun Hall of Fameen tapahtui nyt vuoden 2021 tammikuussa.

Ja tämä kuva niin mainio esittelyvideolta napattuna. Heikki treenaa ja taustalla puoliso Kaija ja olisiko sylissä sitten poika Antti? Mestaruudet vaativat koko perheen sitoutumista ja panosta.

Tuolla Facebookissa jo Loppi-ryhmässä Heikkiä juhlimme ja onnittelimme ja siellä nostin esille ajatuksen, että kutsuisimme Heikin Lopen torille johonkin kesän torstain Kesätoreista. Saataisiin Lopen ensimmäinen Uno-pokaali torille Heikin kanssa. Tai itseasiassa Heikki taitaa joka tapauksessa torilla taas ollakin, kun sitä Lopen uutta perunaa alkaa saada. Mutta tehtäisiin pieni juhla Heikille – Tavataan torilla -hengessä. Eikös niin?

Ja onhan Lopella pohdittu myös Heikin uran kunnioittamista muutenkin. Olen itsekin esittänyt mm. kadun tai meillä tien nimeämistä Heikki Mikkolan -tieksi. Sopivaa kohdetta ei vielä löytynyt, sillä vanhojen teiden nimiä emme ole halunneet lähteä muuttamaan ja toisaalta tie olisi hienoa saada jonkin asuinalueen sijaan keskeiselle paikalle. Yhtenä olen mielessäni pyöritellyt toivottavasti mahdollisimman pian rakenteille lähtevän Lopen liikuntahallin aluetta. Voisiko sen yhteydessä tai sinne kääntyvä tie olla Heikki Mikkolan -tie. Esimerkiksi.

Patsastakin tai kiveä, mestaruuslaattaa, monet ovat kyselleet. Sellaisista täytyy jutella Heikin kanssa itse. Heikin tuntien en ihan varma ole, että innostuuko itse. Mutta jutellaan.

Mutta isot onnittelut vielä Heikille täälläkin! Ja iso kiitos myös upeasta yrittäjäurasta urheilu-uran jälkeen Lopella maatalouden ja tilamyynnin ja suoramyynnin parissa. Taitaa muuten nykyisin Heikin pojan Antin ja miniän Annen pyörityksessä oleva Mikkolan Suoramyynti olla yksi maamme vanhimmista suoramyynneistä? Senkin siis aloitti Heikki yhdessä koko urankin vierellä tukeneen Kaijansa kanssa.

Aktiiviuransa Heikki Mikkola lopetti siis kauden 1979 jälkeen, ja toimi sen jälkeen maanviljelijänä täällä meillä Lopella eteläisessä Hämeessä. Taitaa Heikki mennä tänäänkin laduille tai ulkoilemaan ainakin. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Viime torstain 14.1.2021 Urheilugaalassa Suomen urheilun kunniagalleriaan nimettiin siis kaiken kaikkiaan kolme urheilijaa. Heikki Mikkolan lisäksi kilpapurjehtija Peter Tallberg ja keilaaja Mika Koivuniemi. Onnea myös Peterille ja Mikalle!

Nyt pakkanen kivasti laskenut. Lunta on paljon ja näin ollen talvea siis piisaa. Vapaapäivä pitkästä aikaa ja taidan minäkin vetää toppahousut jalkaan lähteä talviliikunnan pariin.

Mukava päivä takana. Aamusta ensin lenkille ja illalla vielä sitten Viertolan hyppyrimäen kautta koulukeskuksen luistelukentälle. Kiva talvipäivä ja pakkanen hieman antoi myös periksi niin mikäs siinä oli ulkoillessa.

Loppilaisen nuoren Susa Lehtisen Loppi-ryhmässä esille nostama latukonejuttu on kerännyt valtavasti keskustelua. Aikanaan tätä jo esitti myös mm. Tatu Pulkkinen ja nyt sitten Susan avauksen ja keskustelujen jälkeen asiaa kuntaan päin vei Nousiaisen Santeri. Kiitos siis Susalle, Tatulle ja Santerille ja kaikille jo nyt asian parissa ”töitä” tehneille. Kunnassa asiaa jo selvitellään ja katsotaan sitten millaiseen lopputulokseen tullaan.

Oksasen Kari ja Pertti ovat tehneet erinomaisen hyvää työtä Iso-Korkeen laduilla tänä ja jo kymmeninä vuosina ennen tätäkin. Nytkin ladut jälleen hyvässä kunnossa, mutta toki valtavan työn ja urakan jälkeen. Pelkällä kelkalla ja perässä aina erikseen vedettävillä eri työvälineille kilometrejä tulee valtavasti ja myös työtuntejakin. Pieni näppärä latukone tekisi kaiken tämän yhdellä kierroksella. Ja aika pienelle huomiolle on jäänyt myös se, että mm. Isokorkeella on aina talven jatkuessa kiusana sitten kuusenneulaset mitkä nekin saadaan latukoneen kanssa rouhittua aina latupohjan sekaan pois haittaamasta menoa. Ja vielä yksi iso juttu on tämä hiihtokauden pituus. Latukoneella tehdyt ja ylläpidetyt ladut kestävät myös kevätaurinkoa paljon pidempään ja paremmin eli monta isoa juttua.

Santeri tuossa soittelikin ja kertoi saaneensa myös paljon hyvää palautetta latukonehankkeesta. Koneita on hankittu eri puolille Etelä-Suomea viime aikoinakin. Santeri kertoi, että mm. Lammilla olisi nyt joku kone ja myös Janakkala osti loppuvuodesta kuntaan uuden latukoneen. Loppi-ryhmässä osa halusi syystä tai toisesta hieman antaa väärää kuvaa tällaisen koneen hankinnasta. Nyt näyttää osa levittävän kovaa vauhtia 200 000 euron hintaa. No, ei sellaista konetta kukaan ole esittänyt eikä edes Janakkalan uuden latukoneen 120 000 euron hintaista. Nyt puhutaan siis muutamien kymppitonnien hankinnasta, kun ostettaisiin kevyempää ja myös jo jonkun käytettyäkin laitetta. Myös keskusteluun on nostettu kelkan perässäkin vedettävät modernit latukoneet ja muut.

Eli katsotaan rauhassa mitä kunnassa selvittelyssä saavat selville. Minusta tärkeää olisi hankkia sellainen latukone, joka tapauksessa, että sitä voitaisiin koulukeskuksen lisäksi myös kuljettaa Läyliäisiin ja Launosiin ja ajaa tarvittaessa ja säiden ja jäidenkin salliessa latuja muuallekin kylille ja jäillekin. Itse uskon, että tällainen hankinta olisi ihan järkevä satsaus kuntohiihtäjille ja myös kunnan vetovoimankin lisäämiseksi. Hyvät ladut olisivat monelle kuntalaiselle tärkeä juttu. Ja niiden lisäksi meillä on upeita latuja myös mm. metsälatuna Samolla Lopen Samoojien toimesta ja myös hyvä latubaana Räyskälä Lentokentällä. Ja eilen keskusteluun Janica Kindt nosti myös tarpeen ladulle missä saisi korjatkin treenata. Kyse ei siis koirien ulkoiluttamisesta vaan hiihtämisestä ja treenaamisesta koirien kanssa ladulla. Janica mainion videon myös nettiin aiheesta jakoi. Lupasi olla kuntaan yhteydessä jos tällaiseenkin hienoon toimintaan löytyisi latua Lopelta?

Kommentit