Mitä paketissa lukee.

Blogi, tiistaina 12.02.2013

Kohu Finduksen Lasagnen ympärillä on jälleen kerran nostanut huolta ruuan tuoteselosteista. Tammikuussa rutiini tarkastuksessa paljatui, että Findusin naudanlihalasagnessa onkin hevosenlihaa. Tuoteseloste ei siis vastannut sitä mitä paketissa luvattiin olevan. Julkisuudessa on kerrottu hevosenlihan olevan todennäköisesti peräisin Romaniasta.

Elintarviketurvallisuusviraston, Eviran, ylitarkastaja Britta Wiander totesi HS:ssä. että ”ulkomailta tuotavien einesten koostumusta voi olla vaikea varmistaa.” Ja jatkoi, että kuitenkin ”Valmistaja on vastuussa siitä, että tuote vastaa pakkausmerkintöjä, ja ostajan on voitava luottaa tietojen paikkansapitävyyteen”.

Ja nyt ei siis ole siitä, että ei haluttaisi kertoa esimerkiksi eineksen lihan olevan ulkomaalaista vaan siitä, että kerrotaan lihan olevan jotain aivan muuta kuin se on.

Kyse ei siis ole siitä, että hevosenliha ei olisi hyvää ja sitä ei pitäisi syödä, mutta oikeus ja kohtuus olisi saada tietää se mitä suuhunsa laittaa.

Voisiko tässäkin Findus-kohussa jälleen kerran muistella ja siteerata vanhaa ala-asteen opettajaani Matti Kytömäkeä joka aikanaan opetti meille pojan viikareille, että ”se joka kerran keksitään, sitä aina epäillään”.

Luottamusta on siis vaikea rakentaa uudestaan jos sen kerran menettää.

Toisaalta me suomalaiset haluamme onneksi yleensä syödä hyvää suomalaista ruokaa. Näin kertoo myös Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jonka tulokset julkaistiin 1.2.2013. Me haluamme jatkossakin syödä kotimaista, turvallista ja entistä ympäristöystävällisempää ruokaa. Haluamme myös, että ruokaa ostaessamme tai työpaikkaruokalassa syödessämme meillä on tieto siitä, mistä ruoka on peräisin siis ennen muuta mistä maasta, mutta myös mitä eläintä lautasella on. Olen alkuperämerkinnöistä puhunut aiemminkin, mutta tässä jälleen muistutus niiden tärkeydestä. Tässä muuten riittää edelleen työtä. Edelleen liian usein törmää kaupan hyllyjen välissä tuotteiseen, jotka ovat väreiltään ja jopa nimeltään suomalaisia, mutta niihin käytetty liha on tuotu jostain ulkomailta. Tuntuu vähän, että meitä huijataan.

Ruoan alkuperästä puheen ollen. Minäpä tunnen hyvin ainakin yhden suomalaisen maidontuottajan. Kummilehmäni Huippu Portaankorvan maitotilalla sai toisen vasikkansa tänä vuonna ja aloittelee nyt toista vuottaan lypsylehmän työssä. Tänä vuonna Huippu tuottaa meille suomalaisille  noin 10 000 kg maitoa, jonka me ostamme kaupasta suomalaisena Valion maitona, voina, jugurtteina ja juustoina. Aikamoinen määrä.

Kotimaisesta ruoasta puhuttaessa nostetaan usein huoltovarmuus yhdeksi tärkeäksi näkökulmaksi. Monet mieltävät tämän siten, että sotaan joutuessamme meillä riittää ruokaa. Se kuitenkin tarkoittaa paljon muutakin. Maapallon väkimäärän ruokkimiseksi tarvitaan yhä enemmän maataloustuotantoa ja jo tämä yksin on riittävä syy oman tuotantomme turvaamiseen. Jos nyt annamme peltojemme ja maatilojemme kuihtua, ei niiden henkiin herättäminen tulevaisuudessa ole ihan helppo juttu.

Ruoan tuottaminen on ennen kaikkea luonnon lakien armoilla. Tämä tosiasia ei ole muuttunut. Sen sijaan ilmaston muuttuminen muokkaa luonnon toimintaa tulevaisuudessa yhä enemmän. Tästä saatiin viitteitä jo viime syksynä, kun satoja heikensi äärimmäinen kuivuus Pohjois-Amerikassa ja rankkasateet Euroopassa. Haluammeko tällaisessa tilanteessa jättää vastuun ruoastamme muiden käsiin ja toivoa parasta? Minä en ainakaan.

Jos jotain positiivista täytyy säiden ääri-ilmiöistä hakea, se on tuottajahintojen nousu. Palkankorotusvaraa viljelijöillä nimittäin on. MTT:n laskelmien mukaan vuonna 2011 maatalouden kannattavuuskerroin oli 0,47. Se tarkoittaa sitä, että maanviljelijä sai 47 % tavoitellusta tulostaan. Jos verrataan maanviljelijää palkansaajaan, vastaava tuntipalkka olisi tällöin 2,6 euroa. Ylitöistä, ja ilta- ja viikonlopputöistä ei muuten makseta erillistä korvausta. Viime vuoden osalta tilanne näyttää hivenen paremmalta ennusteiden mukaan, mutta kasvaneet tuotantokustannukset tuppaavat syömään lisäansion. Tuolla kummimaatilalla vieraillessa se maatilan arki tulee aika nopeasti tutuksi. Siinä tehdään pitkää päivää sen eteen, että saisimme jatkossakin suomalaista ruokaa kotiemme pöytiin.

Nyt joku mutisee, että mites ne suuret maataloustukiaiset. Maataloustuet on laskettu mukaan tuohon edellä mainittuun. Mikäli tukia ei olisi, tippuisi palkka vielä noin 40 %. Aika kova palkanalennus, sanoisin. Tai oikeastaan tilanne saattaisi olla se, että ruoka kallistuisi 40 %. Maataloustukijärjestelmä on siis rakennettu pitämään eurooppalaisen ruoan hinta kohtuullisena kuluttajille. Tämä on asia, joka usein keskustelussa unohdetaan.

Tämä asia on nyt ajankohtainen, sillä Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta tehdään paraikaa. Peruslähtökohta on se, että jaettavaa kakkua pitäisi pienentää, mutta kaikki haluavat yhtä ison palan kuin aiemminkin. Tässä on jo haastetta kerrakseen. Suomen kannalta tärkein tavoite neuvotteluissa on muistuttaa muita Suomen erityispiirteistä ja tarpeista. Huolehtia siitä, että meillä on kotimaista ruokaa jatkossakin. Ei mikään pieni tehtävä, mutta maatalousministerimme Jari Koskinen esikuntineen, suomalaiset mepit ja eri järjestöt tekevät varmasti kaikkensa tämän tavoitteen eteen. 

Yksi tärkeä osa  maatalouspolitiikan uudistusta on ympäristö. Tästä kantavat myös suomalaiset kuluttajat huolta juuri julkaistun kyselyn mukaan. Onneksi Suomessa on ympäristötukijärjestelmän avulla saatu jo paljon hyvää aikaan ja olemme jo valmiiksi paremmassa tilanteessa kuin monet eurooppalaiset kumppanimme. Tekemistä tällä saralla varmasti on suomalaisillakin tiloilla, ja hyvä jos järkeviä keinoja löytyy.

Maanviljelijöiden ja muidenkin kannalta uudistuksella on myös tärkeä tavoite, byrokratian vähentäminen. Toistaiseksi ei kovin hyvältä näytä, valitettavasti. Tämä tavoite on muuten ollut kaikissa uudistuksissa mukana koko yhteisen maatalouspolitiikan historian ajan. Ehkä vielä joku päivä. 

Yksittäisen ihmisen ja suomalaisen kuluttajan vaikutusmahdollisuus Euroopan laajuiseen uudistukseen on rajallinen ja sitä se on myös yksittäisellä kansanedustajalla. Uudistus vaatii kompromisseja. Täytyy kuitenkin muistaa se maatalouspolitiikan perusasia, että kuluttajalla on suurin valta. Se tarkoittaa meistä ihan jokaista.

Ostamalla suomalaista ruokaa tuemme maanviljelijöitämme ja kaikkia elintarvikeketjun työntekijöitä. Huolehdimme huoltovarmuudesta ja varaudumme ilmastonmuutokseen. Mitä paremmin suomalaisilla maatiloilla menee, sitä enemmän he voivat panostaa meille kuluttajillekin tärkeisiin asioihin, kuten eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön ja toiminnan kehittämiseen. Tämä on kaikkien etu. Käytetään meille annettua valtaa.

Toivotaan, että hyvän suomalaisen ruuan tuotanto turvataan tulevaisuudessakin. EU:n rahoitusta nyt leikataan, mutta se lovi pitää paikata kansallisilla ratkaisuilla. Ja toisaalta sitä aivan parasta ruokaa saa ihan läheltä. Viime tuossa pari viikkoa sitten kävin kummimaatilallani hakemassa kummilehmäni Huipun ternimaitoa. Uunijuustoa ja lettusia ja parhaat sämpylätkin syntyivät siitä. Ja samoihin aikoihin lautasellani oli myös Joutsin Helgen tekemään Loppijärven kylmäsavustettua haukea. Myönnän mielelläni, että se oli erinomaista. Parasta ruokaa. Hyvää Suomesta. Hyvää läheltä.

….

Tänään tiistaina olen jo istunut pari tuntia Valtion Liikuntaneuvostossa ja sen jälkeen valiokuntienkin kokouksia ja vielä edessäkin kokouksia. Hetki sitten kävin nopeasti piipahtamassa istuntosalin lehtereillä. Viitisenkymmentä Senioria Hämeenlinnasta oli tänään vieraanani. Harmi, että heillä oli minunlailla kiire, mutta sovimme jo uudet treffit ja silloin paremmalla ajalla ja Hämeenlinnaan.

Nyt lounaalle ja työt jatkuvat.

….

Kello 20.17.

Minusta eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman uusi viritys kolmen hengen keskustelusta istunnossa oli kokeilu ja toivottavasti jääkin sellaiseksi. En ymmärrä, että tällaisessa maassa missä puoleita on useita niin osa rajataan keskustelun ulkopuolelle. Tällaiset kolmen keskustelut sopivat televisioon ja radioon, mutta minusta eduskunnassa pitää ääneen päästä kaikkien eri puolueiden ja saada näin erilaiset painotukset kuuluviin.

Keskustelusta ei suurta muutakaan antia saatu. Pääministeri Jyrki Katainen hoiti kaksikon Timo Soini ja Juha Sipilä hyökkäykset maltilla ja asiavastauksilla. Sipilä oli puheissaan tänäänkin asiallinen ja maltillinen ja rakentavakin ja keräsikin runsaasti kiitosta yli puoluerajojen. Hänenlaisia poliitikkoja maamme tarvitsee ja myös oppositioon. Ainoa vaihtoehto ei voi olla ero EU:sta ja Eurosta ja Sipilällä ei näin olekaan.

Laskiaistiistai nyt takana ja huomenna töissä jatketaan. Aamusta julkistamme tuoreen raporttimme miten suomalaista lukiota tulisi uudistaa ja remontoida. Palaan siihen huomenna.

 

 

Kommentit