Hiljainen enemmistö on antanut tukensa aidoille sotaa ja DAESH:sia pakoon lähteneille ihmisille. Kaikki ymmärtävät, että sotaa ja julmuuksia kohdanneita pitää auttaa. Minulla on lukuisia ystäviä jotka ovat tulleet Suomeen ja saaneet uuden hyvän kotimaan. He ovat aidosti kiitollisia maallemme ja uudelle kotimaalleen. Ja he ovat antaneet elämänsä rauhoituttua oman panoksensa tälle maallemme opiskelemalla, tekemällä työtä ja monella muulla tavalla. Minusta se on hienoa.
Mutta myönnän, että minua loukkasi kun luin lehdestä, että nyt Suomeen tulleille ei kelpaa edes suomalainen kouluruoka? Ja että asuntotilojen siisteys on aiheuttanut purnausta. Kyllä nyt pitää kysyä, että eikö aikuiset osaa itse siivota ja eikö ravintoarvoiltaan hyvä kouluruoan pitäisi kelpaa hädässä olevillekin?
Joku varmasti nyt tarjoaa minunkin niskaa rasistin viittaan. Jos tämän myötä olen rasisti niin sitten olen. Kyllä ruuasta pitäisi aina osata olla kiitollinen. Niin minulle jo lapsena opetettiin ja siksi itse kiitän ruuasta nykyisinkin joka ainoa kerta.
Toivon kuitenkin edelleen malttiaa ja ymmärtämystä. Syyrian tilanne on jatkunut pitkään kestämättömänä ja tavallisille isänmaataan puolustaville ei siellä ole joukkoja joihin liittyä. Maata hallitseva diktaattori al-Assad on armeijoineen omaan kansaansa vastaan, DAESH (l. ISIS, ISIL) terrorisoi tavallista kanssaa ja kapinallisia epäilyjen mukaan pommitetaan Venäjän toimesta. Siellä ei siis ole sijaa tavalliselle kotimaataan puolustavalle ennen kuin valta saadaan vaihtumaan. Syyriassa on kuollut jo noin neljännesmiljoona ihmistä.
Myös Irakissa tilanne on kestämätön. Shiiojen ja sunnien väkivaltaisuudet toisiaan kohtaan jatkuvat. Ja Irakin pohjoisosaa on vallannut DAESH. Terroristien hallinnassa on alueita pohjoisessa kurdien itsehallinnollisella alueella ja Mosulin kaupunki ja Anbarin maakunnasta iso osa. On ymmärrettävää, että näiltä alueilta on pakko paeta niin kauan kunnes sinne saadaan rauha.
Eritreasta paetaan diktaatuurista julmaa hallintoa ja myös Boko Haramin iskut Nigeriassa ajavat ihmisiä pakoon. Sudanissa ja Somaliassa myös väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet. Myös Afganistanissa al-Qaidan ja Talibanin väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet ja ajaneet jo noin 2,56 miljoonaa ihmistä pakoon. Heitä pitää auttaa. Ja samaan aikaan täytyy tehdä kaikki sen eteen, että näille alueille saadaan rauha ja vakaus. Se on lopulta vasta tämän tai näiden kriisien ratkaisu.
Itse olen valmis auttamaan, mutta odotan myös toisenlaista asennetta tänne tulevilta.
….
Tänään eduskunnassa tuttuun tapaan tiukka perjantai-päivä. Aamusta puolustusvaliokunnassa aloitimme sotilaseläkeasian läpikäymisen ja oma tavoitteeni on, että saamme tämän vielä eduskunnassa nyt korjattua. En ymmärrä miten tämä on voitu yhdessä näin sopia ensin työmarkkinajärjestön kanssa ja sitten vielä hallituksen pöydässä. Palaan aiheeseen kun saamme asian valmiiksi ja me siis käsittelemme tätä maanpuolustustuksen näkökulmasta emmekä siis ikäkysymyksenä yms. Tällä järjestelmällä aivan oma ja erityinen asema ja tehtävä ja nyt suunniteltu eläkeuudistus romuttaisi sen.
Puolustusvaliokunnan jälkeen vedin puheenjohtajana asunto- ja ympäristöjaoston kokouksen ensi vuoden budjettiin liittyen ja sitten vielä valtiovarainvaliokunnan kokous ennen täysistuntoa. Istunnossa tänään äänestettiin siitä, että ryhdymmekö tekemään työn tuottavuusloikkaa vai emme. Selkeä enemmistö kannatti, että jotain asialle pitää tehdä ja myös oppositiosta tukea tälle. Itseasiassa vain 53 kansanedustajaa vastusti suunniteltuja kilpailukykytoimia. Eli kyse siis siitä mistä tällä viikolla olen montakin kertaa puhunut ja kirjoittanutkin eli siitä, että olemme jääneet noin 15% muista vastaavista maista jälkeen työnyksikkökustannuksissa. Ja tämä siis rasittaa työelämää ja estää vientiä ja kasvua. Katsotaan nyt millaisen paketin saamme ja toivottavasti siitä hyvä yhteisymmärrys lopulta työmarkkinajärjestön kanssa.
….
Illalla vielä surunmurtamassa kotikunnassa kaunis iltahartaus ja hetki kirkossa. Tällaista ei voi ymmärtää enkä edes halua ymmärtää. Voimia tässä vain toivoo perheelle ja läheisille ja myös koulukavereille. Onneksi tällaisessa pienessä kunnassa yhteisöllisyys on vahvaa.