Minulle suomalainen ruoka on meidän kaikkien yhteinen juttu

Blogi, perjantaina 12.04.2013

Entinen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila hyökkäsi erikoisella tavalla minua vastaan yleisönosastokirjoituksissan tällä viikolla Hämeen lehdissä, kun olen vaatinut suomalaiselle ruualle parempaa asemaa kaupoissa, ruokapöydissä ja ravintoloissa. Niin kuin te blogini seuraajat olette huomanneet, minulle suomalainen ruoka on sellainen arvo jota olen halunnut vaalia vuosikausia ja tehdä sen eteen myös työtä. Siksi olen vaatinut ja jättänyt myös maamme hallitukselle esityksen, että ruuan alkuperämerkinnät tulisivat jatkossa pakollisiksi kaikkeen ruokaan ja myös ravintoloihin.

Hämmästelen Anttilan hyökkäystä, kun hänellä itsellään olisi ollut edelliset neljä vuotta maatalousministerinä aikaa ja mahdollisuudet laittaa kuntoon suomalaisen ruuan tilanne. Häneltä ei kuitenkaan tullut esimerkiksi esitystä ruuan alkuperämerkinnöistä?

Haluan oikaista Anttilann kirjoituksissaan levittämän väärän tiedon. Kevään 2013 kehysriihessä maatalouden säästöjä ei lisätty vaikka Anttila kirjoituksessaan niin väittää.

Ja pitää muistaa, että tähän astisista kansallisten tukien leikkauksista on valtaosa seurausta edellisen ministerin, siis Anttilan itsensä, neuvottelemasta 141 ratkaisusta, joka vie tukitasoa sika- ja siipikarjapuolella Etelässä alaspäin ja sitä kautta alentaa myös vastaavia pohjoisen alueen tukia. Jos olen oikein ymmärtänyt Anttilan maatalousministerikauden jälkeen maamme sikatalous oli huonommassa kunnossa mies muistiin? Mutta itse uskon ja tiedänkin, että Sirkka-Liisa Anttila teki ministerinä ollessaan parhaansa enkä häntä siksi syytä sikataloutemme vaikeasta tilasta vaikka muutos onkin tapahtunut hänen ministerikautensa aikana.

Minä nimittäin haluan katsoa mieluumminkin tulevaisuuteen. Itse uskon, että suomalainen ruuantuotanto turvataan parhaiten meidän suomalaisten omilla toimin. Maatalouden kannattavuus ei voi rakentua vain tukien varaan, mutta niitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessakin. Markkinoilta saatavilla tuloilla ja kustannuksilla on keskeinen vaikutus kannattavuuteen. Itse uskon, että suomalaisella hyvällä ja puhtaalla ruualla sekä luomu- ja lähiruoalla voi olla mahdollisuus paitsi kuluttajien ja tuottajien yhä tiiviimpään vuorovaikutukseen, mutta myös kannattavuuden lisäämiseen alkutuotannossa uusien asiakasryhmien ja jakelukanavien kautta.

Yksi keino alkutuotannon tuotteiden markkinointikanavien hallintaan ja alkutuotannon kannattavuuden lisäämiseen on omalla tilalla tapahtuva omien tuotteiden jatkojalostus ja myynti. Vuoden 2012 alusta elintarvikelainsäädäntöä on muutettu niin, että suoramyynti ja toimittaminen paikalliseen myyntiin ml. vähittäiskauppa on helpottunut. Toimintaa on tällä hetkellä vain alle 500 monialaisella tilalla samaan aikaan, kun kuluttajien kiinnostus paikallisruokaan on kasvanut. Potentiaalia paikallisen jalostustuotannon lisäämiseen tilatasolla siis on. Lyhyiden jakelukanavien edistäminen on nähtävä osana maatilojen kokonaisvaltaista kehittämistä.

Nykyinen maatalousministeri Jari Koskinen on kerännyt kiitosta MTK:ta myöten. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kiitteli EU-neuvottelujen tulosta joissa Mattilan mukaan ”Suomi säilytti suhteellisen asemansa ja jopa pikkuisen paransi sitä.” Koskinen on todennut, että ”nyt on vasta 1. erä pelattu. Seuraavaksi pitää saada cap-uudistus pakettiin ja sitten katsotaan kansallisten tukien kokonaisuus”.

MTT Taloustutkimuksen laatiman maatalouden kokonaislaskennan mukainen maataloustulo oli vuonna 2012 huomattavasti korkeammalla tasolla kuin vuonna 2009. Sama voidaan havaita myös MTT:n tilakohtaisista taloustuloksista. Näin ainakaan vuonna 2012 ei maatalouteen kohdentuneiden leikkausten voida katsoa vaarantaneen suomalaista ruuantuotantoa.

EU-tasolla maataloustuotteiden laatupolitiikkaa koskeva uudistus saatiin valmiiksi vuoden 2012 lopulla. Siihen liittyvään laatujärjestelmiä koskevaan, vuoden 2013 alusta voimaan tulleeseen asetukseen sisältyy määräys, minkä mukaisesti komission on vuoden sisällä toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle selvitys mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen uuden paikallistuotantoa ja suoramyyntiä koskevan merkintäjärjestelmän perustamisesta. Merkintäjärjestelmän tavoitteena on auttaa tuottajia pitämään tuotteitaan kaupan paikallisesti. Suomessa on jo aloitettu oman tilan tuote -järjestelmän valmistelua ja käynnistyessään se luo näkyvyyttä ja varmasi myös lisäkannattavuutta tiloille.

EU:ssa tuottajien asemaa pyritään parantamaan tuottaja- ja toimialaorganisaatioilla. Ne voisivat sopia hyvin myös lähiruokaketjussa toimiville yrityksille. Niiden kautta pystytään verkostoitumaan, luomaan markkinavoimaa ja riittäviä toimitusvolyymejä. Alan toimijoiden kannattaa selvittää tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden mahdollisuuksia ja itse aktivoitua organisoitumisasteen nostamisessa.

Ruokaketjun keskeinen kehittämistavoite on yritystoiminnan kilpailukykyisyys. Keinoja tähän ovat muun muassa osaamisen lisääminen, yhteistyö sekä verkostoituminen toimijoiden välillä, innovaatioiden hyödyntäminen, tuottavuuden parantaminen ja tuotannon monipuolistaminen. Myös investoinnit, jalostusasteen nosto, oikean asiakaskohderyhmän löytäminen ja kustannustehokkuuden parantaminen ovat kilpailukyvyn avaimia. Yritysten omien investointien lisäksi kasvua haetaan muun muassa yhteisinvestoinneilla esimerkiksi koetoimintaan tai työprosesseihin, logistisiin rajapintoihin tai uusien asiakasryhmien aikaansaantiin. Rahoitus näihin toimenpidekokonaisuuksiin ohjautuu erityisesti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta.

Itse uskon, että viljelijöiden on hyvin piankin muodostettava riittävän vahvoja yhteenliittymiä, joiden tuotevalikoima on monipuolinen vastatakseen lähiruoan kasvavaan kysyntään niin yksityis- kuin julkisen sektorin asiakkaiden suhteen.

Lopuksi…

Maamme hallitus on sen sijaan iltakoulussaan linjannut tänä vuonna, että se sitoutuu edistämään luomu- ja lähiruoan osuuden lisäämistä kaikilla hallinnonaloilla. Tavoitteena, että 20% viljelyalasta on luomutuotannossa vuoteen 2020 mennessä. Hallitus antaa luomu- ja lähiruoan kehittämisestä valtioneuvoston tarkemmat linjaukset myöhemmin keväällä 2013 sekä luomu- että lähiruoan kehittämisestä valmistellaan oma ohjelma, valtioneuvostoon keväällä 2013.

Elintarviketalous Suomessa on tulevaisuuden kasvuala.

Nyt kuitenkin ympäristövaliokunnan kokoukseen. Perjantai-päivä eduskunnassa tototun lyhyt ja hieman tässä jo odotankin iltaa ja Seminaarinmäen Mieslaulajien Levynjulkistamiskeikkaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Hienoa päästä mukaan.

Kello 22.24 ja Hämeenlinnan Verkatehtaalta kotiin. Semmareiden levynjulkistamiskeikka oli upea. Täysi sali Verkatehtaalla ja lähes 2,5 tunnin ilotulitus upeaa mieskuorolaulua ja ei sitä ihan perinteisintä. Seminaarinmäen Mieslaulajat ovat tehneet upeaa juttua jo pitkään ja täytyy sanoa, että levy levyltä vain homma paranee. Tänään voisi sanoa, että konsertti oli jo pieni spektaakkeli. 

Ja mikä upeinta entiset OKL:n (Jyväskylän) opiskelijat nykyiset opettajat olivat vahvasti myös ajassa, kun ”Opettaja on homo” kappaleella kuoro otti vahvasti kantaa Alppilan opettaja-kohuun. Vanha biisi oli saanut Alppilan tapauksesta uusia juttuja ja kamerakännykät kuvasivat kun oppilaat pyörittivät omaa showtaan.

Yksi tunnelmaisimpia hetkiä oli minulle myös entisenä OKL:läisenä (Hämeenlinnan) bongarin twisti. Ei voinut välttyä muistoilta Martti Raenkunnaksen linturetkiltä. Upeita muistoja jotka jättivät jälkensä ja vaikuttavat edelleen.  

Ja hieman tuossa hymyillen muistelin omia opiskeluaikojakin. Yhden hyvän ystävän kanssa olisimme varmasti perustaneet oman Semmarit-kuoromme jos hyvä orastava uramme ei olisi tyssännyt Piparkakkutalon alakerrassa opiskelijajuhlissa palautteeseen, että ”täällä ei tänään ole karaokea”. Sellaisia muistoja. 

Harmi, että Hämeenlinnan OKL ajettiin alas. Sillä olisi ollut ehdottomasti paikka opettajankoulutuksessa jatkossakin ja pahaa pelkään, että Tampereen Yliopisto ei itse pääse lähellekään sitä suosiota ja tasoa jota HOKL nautti opettajaksimielevien keskuudessa. Kerta toisensa jälkeen oppilaitos oli halutuin ja laadussaakin paras. Nyt se on vain muisto meidän entisten opettajaopiskelijoiden muistoissa.

Päivä tänään eduskunnassa vauhdilla. Lyhyt istunto missä tiukahko debatti poliittisten nuorisojärjestöjen valtiontuista. Nopeasti oli perussuomalaisten mieli muuttunut. Vielä viime kaudella ei puolue puhunut sanaakaan, että nämäkin rahat tulisi jakaa kansanedustajien määrän mukaan. Nyt sitten mekkala oli kova vaikka oikeasti Perussuomalaisten Nuorten ohjelmassa oli viime vuonna yhteensä vain kolme valtakunnallista tilaisuutta ja niissä yhteensä 100 kävijää. Ja samaan aikaan kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kuitenkin nosti PS-nuorten tukea enemmän kuin kenenkään muun. Tuki nousi edellisvuodesta peräti yli 30 prosenttia. Ja samaan aikaan oikeastaan kaikkien muiden tukia pienennettiin. Ja toisaalta oli perussuomalaisilta unohtunut sekin, että heidän nuorten kohdalla aiempina vuosina on katsottu läpi sormien yhtä keskeistä kriteeriä. Tukea ei pitäisi myöntää lainkaan alle 1000 jäsen järjestöille. Perussuomalaisten nuoria tämä raja ei ole koskenut, mutta montaa muuta koskee. Miksiköhän? No se siitä. Minusta tärkeintä, että pelisäännöt on kaikille samat ja tuki jaetaan toiminnan ja jäsenmäärän mukaan. Jos halutaan siirtyä eduskunnan voimasuhteisiin perustuvaan jakoon niin sekin minulle käy, mutta silloin ei uusia nuorisojärjestöjä kyllä tuen piiriin pääsisikään sitten oikeastaan millään. Olisiko se reilua.

Huomenna sitten aamusta linnunpönttötalkoisiin. Olemme Lopen kunnan kanssa mukana Erälopen ja Etelä-Hämeen Lintutieteellisen yhdistyksen perinteisillä Pönttöpäivillä. Tällä kertaa haluamme saada uusia koteja myös kuntamme puistoihin ja lähimetsiinkin. Mukana talkoissa myös Pirjetan Partion väkeä. Hieno päivä siis tulossa ja tule sinäkin mukaan tekemään vaikkapa omaan pihaan yksi tinttien koti. Erälopella talkoot alkavat aamusta ja kestävät aina kello 13 asti ja samalla myös kaupalla on mahdollisuus tehdä löytöjä myös talvivaatteiden alesta ja muistakin. Nähdään. 

Kommentit