Tänään jatkamme strategiaseminaarissa kotikuntani Lopen tulevaisuuden suunnittelua. Katse on vuodessa 2030, mutta totta kai sinne tietä tasoitetaan joka vuosi ja joka vuosi tehtävillä valinnoilla. Näitäkin valintoja pohdimme nyt isommalla porukalla. Mukana siis uudet valtuutettumme ja virkamiesjohtomme ja myös muutakin kuntamme henkilökuntaa. Väestä noin kolmasosa tekemässä ensimmäistä kuntastarategiaa ja osa toista ja taidan itse olla jo meidän sakissa tässä konkari. Onkohan tämä minulle jo viides – ainakin viides – kuntastrategian suurempi työ ns. tyhjältä pöydältä ja sen päälle sitten jokavuotiset päivitykset 16 vuoden ajalta. On siinä kotikunnan ja samalla seutukuntamme myös maakuntammekin tulevaisuutta siis tullut pohdittua. Ja lisäksi maakuntasuunnitelmia ja muita. Mutta nämä tärkeitä asiakirjoja ohjaamaan arjen päätöksentekoa niin lautakunnissa, mutta myös työpaikoilla.
Siksi kysynkin nyt teiltä, niin loppilaisilta kuin vapaa-ajanloppilaisiltakin ja miksi en ihan minkä tahansa kunnan kuntalaiselta, millaisessa kunnassa sinä haluat asua? Millaisia palveluita odotat omalta kotikunnaltasi? Miten kotikuntaa pitäisi kehittää? Muuttaa tai mihin panostaa? Onko jotain mitä teemme turhaan?
Mielelläni otan ajatuksia vastaan vaikkapa ihan sähköpostiini timo.heinonen (a) eduskunta.fi. Luottamuksellisestikin voi kommenttia ja ideoita heittää.
…
Kello 18.45 ja seminaaripäivä takana. Todellakin tuhti ohjelma ja paljon asiaa olimme tähän päivään saaneet mahtumaan ja olen varma, että yhtä paljon jäi vielä ajateltavaa ja pohdittavaakin. Mutta sen tämä porukka jälleen osoitti, että yhteistyö toimii hyvin ja asioita tehdään yhdessä ja palveluita ajatellen.
Kiitos palautteesta liittyen aamun kysymyksiini ja pohdintoihin. Laitoin muutaman asian jatko selvittelyyn ja muutaman vinkin myös eteenpäin. Ja kopin itsekin otin useammastakin kommentista. Hyvä.
…
Normaali nuori.
En voinut olla kiinnittämättä huomiota Iltalehden uutiseen, jossa Alppilan koulutapauksen nuoren lakimies kuvasi tapauksen koululaisosapuolta, että hän on ”aivan normaali”. En nyt ota kantaa tähän tapaukseen sen enempää kuin totean sen, että minusta sellainen käytös mitä nettiinkin levitetyssä videossa nähdään ei ainakaan ole minusta ”ihan normaalikäytöstä”. Vai onko sittenkin? Onko todella niin, että sellaista kielenkäyttöä aikuista kohtaan ja opettajaa kohtaan pidetään ihan normaalina käytöksenä? Toimiiko sillätavalla tänä päivänä suomalaisen yhteiskunnan ”ihan tavallinen nuori”?
Jos näin on ja jos tätä pidetään ihan normaalina ja tavallisena niin olen enemmän kuin huolissani. Jonkinlaista ryhtiliikettä tässä tarvitaan ihan koko suomalaisessa yhteiskunnassa jos tällainen käytös on tämän päivän ihan tavallisen nuoren ihan tavallista käytöstä.
Itse en halua uskoa niin, että ihan tavalliset tämän päivän nuoret tällä tavalla aikuisia kohtaan tai toisiakaan kohtaan käyttäytyy. Ja onneksi suuri osa ei näin myöskään käyttäydy. Mutta itse haluan kitkeä tällaisen käytöksen pois tämän päivän ”ihan tavallisesta käytöksestä”.
Kollegani ja entinen opetusministeri Sari Sarkomaa teki minusta kiitoksen ja kannatuksen arvoisen esityksen viikonloppuna siitä, että maamme kouluihin tehtäisiin nyt yhteinen koulurauhasopimus. Sopimus ottaisi mukaan niin oppilaat kuin koulunkinväen, mutta ennen muuta myös lasten ja nuorten vanhemmat. Luotaisiin siis yhdessä oman koulun ja asuinalueen käyttäymis- ja pelisäännöt. Siis säännöt siihen ”ihan normaalien nuorten normaaliin käytökseen”.
Sari totesi, että nyt on ”nähtävä se tosiasia, että ilman vanhempien nykyistä vahvempaa panosta emme onnistu kitkemään kurittomuutta kouluista. Nyt on kipeä tarve vanhempien kasvatuksen ryhtiliikkeelle.” Entisenä opettajana ja nykyisenä vanhempana allekirjoitan tämän ja olen valmis myös allekirjoittamaan koulurauhasopimuksenkin.
Meillä on eduskuntaan tulossa nyt vielä toukokuun aikana koulujen työrauhaa nykyistä paremmin turvaavia lakiehdotuksia. Tarkoitus on mm. laittaa kaikki koulut tekemään omaan kouluun opetussuunnitelman yhteyteen erityinen suunnitelma koulun kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön ohjeistamisesta.
Sari esitti tähän kokonaisuuteen kirjattavaksi, että suunnitelmaa tekemään pitää ottaa myös ”oppilaat ja vanhemmat.”
Ja muuten ei taaskaan ihan turhaa olisi pohtia itse kunkin niitä arjen ihan tavallisia asioita.