Eilen illalla sain suru-uutisen. Sukulaismies, Antti, oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kotikunnassani kaikki varmasti tiesivät hänet. Vahva urheilumies niin Lopen Laakassa, Lopen Lätkässä ja monessa muussakin. Ja ennen muuta urheilumies henkeen ja vereen. ”Taissonit” ja ”Jonsson” jäivät varmasti mieliin. Hän seurasi kaikkea urheilua ja tiesi paljon. Je teki myös valtavan työn siskonpoikansa urheilu-uran eteen – puheet ”Jonssonista” jäi minulle lähtemättömästi pikkupoikana mieleen.
Itse opin tuntemaan Antin tiestysti isäni serkkuna ja ystävänä. Mutta myös urheilun kautta niin Lopen Laakan yleisurheilujutuista lapsena, Laakan pesäpallosta hieman isompana poikana ja myös Lopen Lätkän toiminnasta. Voi hyvin sanoa, että Antti oli siellä missä tapahtui ja missä tehtiin. Ja haastetta Antti heitti aina peliin ja vetojakin. Eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa kun Antti voitti 20 vuotta nuoremmat pojat pikapyrähdyksessä. Matkaksi ei otettu 100 metriä, mutta 60 metriä oli sopiva ja haaste otettiin vastaan ihan koska vaan. Tai kymmenottelussa hän oli kova luu paljon nuorempiakin vastaan. Tai olisihan hän aikanaan nyrkkeilykehäänkin paikallisen ravintolan omassa boxing nightissa noussut. Onneksi se jäi kokematta. Aika velikulta.
Pesäpalloaikoina Antti oli vahvasti mukana. Hänen kaksi poikaansa oli joukkueen lahjakkaimmasta päästä ja Antti vaikutti mukana. Lehtolan suvun monipuolinen urheiluosaaminen ja lahjakkuus näkyi niin Antissa kuin pojissa ja nyt myös lastenlapsissa. Ja myös siskojen pojissa ja siskoissakin.
Jollain erikoisella tavalla hän kosketti minua. Huomasin sen eilen illalla kun viestin ja tiedon kuolemasta sain. Kyynel tuli silmään. Useampaan otteeseenkin. Antti oli persoona isolla p:llä. Hän ei jättänyt ketään varmastikaan kylmäksi. Herätti tunteita varmasti myös vastaan.
Lopulta se nopea kroppa hidastui ja sanoi sopimuksensa irti. Mutta muistot elävät ja ei Lopen urheiluelämästä voi tulevaisuudessakaan puhua mainitsematta Anttia.
Antin läheisimme osanottoni täälläkin. Muistot elävät, mutta ennätykset on tehty rikottavaksi.
…
Kello 15.57 ja kohta kyselytunnille. Tänään päivällä mielenkiintoinen koulutus Veikkauksella ja nyt takana jo työvaliokunta ja ryhmäkokouskin. Ryhmässä päälimmäisenä keskustelussa tänään EU. Sen tilanne ja tulevaisuus. Mutta nyt kyselytunnille. Ja illalla puhumaan saliin vielä suomalaisen ruuan alkuperämerkinnöistä. Tavoitteenani saada merkinnöistä pakollisia niin kauppoihin kuin ravintoloihinkin.
…
Kello 20.34 ja jo jokin aika sitten täysistunto päätökseen. Kahdestaan SDP:n Tytti Tuppuraisensa kanssa viimeisen asian aikaan salissa, mutta sekin tuli käsiteltyä. Kyselytunnilla en päässyt tänäänkään ääneen. Esittämäni kysymys ja huoli nuorisotakuun ontumisesta kuitenkin valikoitui meidän pääkysymykseksi ja sen esitti ryhmämme varapuheenjohtaja Lenita Toivakka. Meillä kokoomuksessa on suurta huolta siitä, että nuorisotakuu ja koulutustakuu ei näytä nyt kuitenkaan toimivan. Nuorisotyöttömyys on vain pahentunut ja aika moni nuori on ilman opiskelupaikkaa ja työpaikkaa. Tässä vaadimmekin nyt asiaa hoitavilta ministereiltä Lauri Ihalaiselta ja Paavo Arhinmäeltä toimia. Tilannetta ei saa katsoa sivusta ja lisätoimenpiteitä tarvitaan. Itse olisin vielä halunnut nostaa keskusteluun myös ammattillisen koulutuksen toisen asteen aloituspaikat. Olisiko nyt kuitenkin vielä syytä kertaalleen pohtia aloituspaikkaleikkauksia. Näyttää nimittäin siltä, että edelleen leikkauksia on tulossa sellaisillekin alueille missä opiskelijoita riittäisi. Asia on siis syytä vielä kertaalleen katsoa suurennuslasilla läpi. Itse alleviivasin työvaliokunnassamme, että nuorisotakuu ja koulutustakuu ovat sellaisia lupauksia nuorille joita ei tällä maalla ole varaa pettää.
Kyselytunnilla kannettiin myös huolta pienemmistä valtionteistä ja niiden kunnosta. Itse olen aihetta esillä pitänyt jo vuosia ja tuntuu siltä, että hallituksesta riippumatta pikkutiet joutuvat koko ajan kovemmille. Nyt tilanne on jo sellainen, että vanhoja asfalttiteitä kuoritaan takaisin soralle kun teiden rungot eivät enää kestä ja asfaltointiin ei ole muka varaa. Itse en ymmärrä miksi esimerkiksi jo viime kaudella keskustankin pitäessä liikenneministerin salkkua ei tätä asiaa ryhdytty hoitamaan kuntoon. Nyt taloustilanne on aivan toisenlainen ja entistä tiukempi. Mutta siitä huolimatta minusta tällaisiin tulevaisuusinvestointeihin pitäisi yrittää löytää lisää rahaa. Tiet ja liikenneinfra kaikenkaikkiaan on nimittäin sellainen verisuonisto joka pitää tämän maan elävänä jos mikä.
Istunnossa tänään sitten erittäin hyvä keskustelu ruuan alkuperämerkinnöistä. Itse tein asiasta jokin aika sitten jo esityksen maamme hallitukselle ja tänään esitykseni sai tukea reilusti yli 100 kansanedustajan lakialoitteesta. Itsekin tuon yli puoluerajojen menevän aloitteen allekirjoitin ja toivon, että se osaltaan vauhdittaa asian eteenpäin saamista. Tavoitteeni siis se, että kaikessa ruuassa olisi jatkossa pakollista kertoa ruoan ja sen raaka-aineiden alkuperä ja itse ulottaisin sen myös ravintolaruokiin.
Samassa keskustelussa huhuilin myös puhemiesneuvoston suuntaan. Jätin nimittäin myös esityksen, että eduskunta siirtyisi kuin esimerkkiä näyttäen suomalaiseen ruokaan. Esitykseni on nyt puhemies Eero Heinäluoman pöydällä ja saa nähdä koska se etenee käsittelyyn. Onhan se kertakaikkisen hullua, että tänäänkin salissa puhuimme pitkään suomalaisesta ruuasta ja ruuantuotannon turvaamisesta ja samaan aikaan eduskunnassa syödään lähes 100 prosenttisesti ulkomaista ruokaa. Loppuhan siihen pitää saada tai siis muutos.
Keskustelussa illalla oli vielä kansanedustaja Markku Mäntymaan lakialoite joka mahdollistaisi taksinajamisen myös yli 70-vuotiaille. Nythän lääkärin lausunnon kautta yli 70 vuotias voi ajaa rekkaa, kuorma-autoa ja linja-autoakin, mutta ei taksia. Itse annoin esitykselle tuen sillä erityisesti maaseudulla on vaikea löytää uusia taksiyrittäjiä kun kyytejä ei ole kuin viikonloppuisin ja ehkä loma- ja mökkiaikaan. Tällaisissa paikoissa joku kokenut taksikuski voisi ihan hyvin helpottaa tilannetta jos ja kun kunto sen periksi antaa.