Miehelle ehdollista ja sakot useista hyväksikäytöistä
Heinäkuussa Yle: Opettaja sai ehdollista lasten
hyväksikäytöstä – tuomiossa kaksi lieventävää seikkaa
Ehdollista lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, teini oli
asunnossa viisi päivää
Opettajaopiskelijalle ehdollista lapsen hyväksikäytöstä
Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja
seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdollista
13-vuotiaan hyväksikäytöstä ehdollista – ei
”kokonaisuutena törkeä teko”
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdollista vankeutta
Tässä muutamia otsikoita netistä.
”En koskaan saa tietää, miltä tuntuu olla lapsi, josta pidetään huolta”.
Pienelle tai suuremmallekin lapselle jopa nuorelle tehty seksuaalinen väkivalta vaikuttaa tavalla tai toisella läpi uhrin koko elämän.
Tuoreimmat tiedot kertovat, että rikosilmoitukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat lisääntyneet. Muutos on jopa merkittävä. Kolmen viime vuoden aikana – vuodesta 2009 vuoteen 2012 – ilmoitusten määrä on kasvanut lähes 50 prosenttia.
Kun vielä vuonna 2009 ilmoituksia tehtiin vajaa 1100 niin viime vuonna määrä oli vajaa 1600. Kuitenkin samaan aikaan vuosittain hyväksikäytöstä on tuomittu käräjäoikeuksissa vain reilu 250 rikollista, 266-289 ihmistä.Onko lasten seksuaalinen hyväksikäyttö sitten lisääntynyt – sitä ei nämä tilastot kuitenkaan paljasta – ei vahvista tai ei kumo. Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Heikki Sariola mukaan rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla olisi viranomaistoiminnan tehostuminen ja asenteiden muuttuminen. Toivotaan, että tästä on kyse. Hyvä niin.
Miksi sitten niin harva ilmoitus johtaa tuomioon? Osa syynä varmasti näytön saamisen vaikeus. Tekijää ei osassa tapauksia koskaan löydetä. Mutta valitettavasti osa ilmoituksista on myös aina perättömiä.
Erityistason seksuaaliterapeutti Maaret Kallio kiteyttänyt seksuaalisen hyväksikäytön näin: ”Seksuaalinen kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö ja väkivalta voivat olla esimerkiksi katsomaan pakottamista, kuuntelemaan pakottamista, koskettamista vastentahtoisesti, seksuaalista painosta tai nöyryyttämistä, pakottamista suu- tai käsiseksiin tekevänä tai vastaanottavana osapuolena sekä pakottamista yhdyntään. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi voi joutua kuka tahansa; lapsi, aikuinen, vanhus, mies, nainen, tyttö tai poika.”
Kallio kirjoittaa: ”Usein seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut kokee tapahtumista syyllisyyttä ja häpeää, mikä estää kertomasta asiasta ulkopuolisille tai hakemasta itselleen apua. Seksuaalinen hyväksikäyttö etenee usein pienin askelin, jolloin sen tunnistaminen hyväksikäytön edetessä ja aikana on vaikeampaa.
Jälkikäteen hyväksikäytön päätyttyä moni uhreista kokeekin osasyyllisyyttä ja pelkää syyttä, että on itse aiheuttanut tai osallistunut tapahtumiin tietoisesti. Seksuaalisten hyväksikäytön kokemusten käsitteleminen vaatii uhrilta paljon, minkä vuoksi niitä pyritään usein väkisin torjumaan ja unohtamaan siinä onnistumatta.”
”Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta rikkovat jokaisen ehdotonta itsemääräämisoikeutta omaan seksuaalisuuteen ja omaan kehoon. Toisen seksuaalisuuden hyväksikäyttäminen viiltää erityisen syvältä ihmisyyttä, luottamuksen ja turvallisuuden tunteita sekä herkkää seksuaalisuutta.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina vakavasti otettava rikos, jota ei tule koskaan vähätellä tai syyllistää uhria. Alaikäiseen kohdistunut seksuaalisen väkivallan teko on sekä rikosasia että lastensuojelullinen asia, josta on aina ilmoitettava lastensuojeluviranomaisille. Sekä lastensuojelua että poliisia voi konsultoida myös nimettömästi.”
Näin siis seksuaaliterapeutti Maaret Kaltio vakavaa aihetta käsittelee.
Surullista on sekin, että moni pelon tai muun takia vaikenee seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ja myöhemmin kun ehkä olisi rohkeutta ja jaksamista asiaa viedä eteenpäin asia jää, koska rikos on vanhentunut. Siis murha josta on jäänyt henkiin on rikoksena vanhentunut.
Myös tieto saatavasta tuesta on usein vajavaista vaikka aiheen parissa tehdään usealla taholla hyvää työtä. Tässä pitää antaa kaikki tuki ja apu uhrille ja tieto siitä, että heillä on oikeus maksuttomaan tukihenkilöön ja oikeudenkäyntiavustajaan. Heidän siis tarvitse kohdata traumaattisia muistoja ja tapahtumia yksin. Arki on myös näyttänyt sen, että erityisesti nuoret miettivät jopa sitä, että oikeuskäsittely aiheuttaisi heidän vanhemmilleen oikeudenkäyntikustannuksia.
Haluan tässä samassa nostaa esille jälleen kerran myös seksuaalirikollisten tuomiot.
Vuonna 2011 annetuissa raiskaustuomioista vain vähän yli puolessa tekijä sai ehdottoman vankeusrangaistuksen, loput selvisivät ehdollisella.
Ja kyllä pysähdyttävä tosia on sekin, että esimerkiksi 2007—2009 seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittiin käräjäoikeuksissa vankeuteen harvemmin kuin petoksesta tai väärennöksestä.
Keväällä HS kirjoitti tapauksesta, jossa rikollinen kyllä tuomittiin kymmenen vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen. Mutta rangaistuksen pituuteen vaikutti se, että hän oli ehdonalaisessa vapaudessa, ehdonalaisessa vapaudessa, vastaavista teoista, kun rikokset alkoivat. Kyseinen henkilö oli HS:n mukaan tuomittu vastaavista teoista Helsingin hovioikeudessa vuonna 2007 kolmen vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Ehdonalaiseen vapauteen hän pääsi huhtikuussa 2008. Ja uusi rikoksensa ehdonalaisen aikana. Rikoskokonaisuudessa oli 40 asianomistajaa, jotka olivat tekoaikana 13–17-vuotiaita.
Käräjäoikeuden mukaan tuomittu syyllistyi lukuisiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja törkeisiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. Mies tuomittiin myös lukuisissa tapauksissa seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tai sen yrittämisestä. Lisäksi hänet tuomittiin raiskauksesta ja lapsipornokuvien hallussapidosta ja yhdessä tapauksessa myös levittämisestä.
Rikoslaki kiristyi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta vuonna 2011.
Elokuussa Oikeusministeriö kertoi, että seksuaalirikoksista langetettavia rangaistuksia tiukennetaan.
”Lainsäädäntöä muutettaisiin niin, että nykyinen sukupuoliyhteyteen pakottaminen olisi aina raiskaus. Näitä tapauksia pidettäisiin raiskauksen lievempänä muotona, jolloin enimmäisrangaistukseksi tulisi neljä vuotta vankeutta. Sukupuoliyhteyteen pakottamisessa maksimirangaistus on nykyisin kolme vuotta vankeutta. Jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa, sitä ei voi pitää enää lievänä tekona, ja rangaistus olisi ankarampi. Maksimirangaistus raiskauksesta on kuusi vuotta vankeutta. Esityksen mukaan alle 18-vuotiaaseen kohdistuva raiskaus olisi aina törkeä. Törkeästä raiskauksesta maksimirangaistus on nykyisin kymmenen vuotta vankeutta. Se pysyisi ennallaan myös uudistuneessa lainsäädännössä. Lakiuudistus tekisi myös seksuaalisesta häirinnästä rangaistavan teon. Seksuaaliseksi häirinnäksi määritellään toiseen henkilöön kohdistuva koskettelu tai siihen rinnastettava teko, joka loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Teosta langetettaisiin sakkorangaistus. Samalla kaikki seksuaalirikokset, lukuun ottamatta aikuiseen kohdistuvaa seksuaalista häirintää, tulisivat virallisen syytteen alaisiksi”.
Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttö -termin korvaamista rikosnimikkeellä lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaus.
Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Heikki Sariola, totesi, ettö uusi rikosnimike, lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaus, ilmaisisi täsmällisesti, mistä rikoksessa on kyse. Siinä loukataan nimenomaan seksuaalista koskemattomuutta, toteaa.
Sariola totesi, että ” Rikoksen tunnusmerkistöstä poistettiin muutama vuosi sitten seksuaalisen kiihottumisen tai tyydytyksen tavoittelun vaatimus. Nimike lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaus olisi sopusoinnussa myös tämän lakimuutoksen kanssa. Painopiste tulee siirtää tekijästä siihen, mitä teko on sen kohteen kannalta, eli koskemattomuuden loukkaukseen. Hyväksikäyttö-termi keskittyy tekijään.”
Lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaus -termi myös kuvastaa keskusliiton käsityksen mukaan hyväksikäyttöä paremmin lapsiin kohdistuvien tekojen loukkaavuutta. Samalla se soveltuisi hyvin kuvaamaan myös ilman kosketusta tapahtuvia tekoja. Ilmaus noudattaisi johdonmukaisesti myös perustuslain 7 pykälässä käytetyn ilmauksen koskemattomuuden suoja logiikkaa.
Ja toivon, että myös selvitetään samalla mahdollisuus laajentaa vapautuvien vankien vaarallisuusarvioita.
…
Kello 19.19 ja juuri lakialoitteemme käsittelypäätökseen salissa. Aloitteemme keräsi runsaasti kiitosta ja huomiota ja hyvän ja laajan keskustelunkin osakseen. Nyt se etenee lakivaliokuntaan ja yli 100 kansanedustajan tukemana sen kuuluu aikanaan tulla myös takaisin istuntoon mietinnön kautta lopullisesti päätettäväksi. Puheenvuoroja käytin useita ja ne löytyvät huomenna aamulla Eduskuntatyö-sivun kautta puheita osion takaa. Mielelläni otan vastaan kaiken palautteen ja kommentit.
Tässä vielä linkki aloitteeseemme: Laki rikoslain 8 luvun 1 §:n muuttamisesta.
Mutta mahtuihan päivää paljon muutakin. Pari valiokunnan kokousta ja myös viikon sisällä jo toinen vierailu Mäntyniemeen Tasavallan presidentin vieraaksi. Viime perjantaina olimme aamukahvikeskustelussa ulkoasiainvaliokunnan kanssa ja tänään sitten päivällä keskusteluissa puolustusvaliokunnan kanssa. Tänään siis keskustelun painopiste puolustuspolitiikassa ja hyvin vahvasti myös PV:n vuoden 2015 jälkeisen rahoituksen kysymyksissä. Itse toivon, että jo ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja voidaan yhdessä kaikkien puolueiden kanssa tehdä sopimus määrärahojen turvaamisesta. Tällainen asia ei saa vaaliasia vaan koko maan puolustaminen on yhteinen asia. Jos ratkaisua ei löydy on edessä jostain perusperiaatteesta luopuminen eli koko maan puolustamisesta, yleisestä asevelvollisuudesta tai liittoutumattomuudesta. Ja näistä kaksi jälkimmäistä ei edes varojamme säästäisi.
Nyt takana jo kyselytunti ja pitkä ja laaja keskustelu täysistunnossakin. Huomenna jatketaan.