Metsäsertifikaatti valttina maailmanmarkkinoilla tulevaisuudessakin
Metsien sertifiointi on Suomessa vapaaehtoista, mutta tästä huolimatta sen kannatus on korkea. Metsänomistajat sekä raaka-aineen ostajat pitävät sertifioituja metsiä luotettavina kestävän puun lähteinä. Metsäsertifioinnin suosiota selittää myös osaltaan se, että metsähoitoyhdistykset ovat tarjonneet jäsenilleen laadunvalvontajärjestelmän ryhmäsertifioinnin muodossa ja edun on saanut automaattisesti käyttöön jäsenyyden myötä ilman ylimääräisiä kustannuksia. Järjestelmällä on haluttu varmistaa kestävä metsien hoito sekä käyttö ja siitä valmistettavien tuotteiden, kuten paperin, alkuperän todentaminen. Sen ansiosta olemme voineet esimerkiksi seurata puuraaka-aineen matkaa tuotteiden arvoketjussa hakkuilta kaupanhyllylle. Ja tämähän on juuri sitä läpinäkyvyyttä, jota sekä kuluttajat, että tuottajat ovat halunneet määrätietoisesti lisätä.
Sertifikaatti perustuu kestävyyskriteereihin, joilla turvaamme metsäluonnon monimuotoisuuden, ekologisesti tärkeiden metsäalueiden suojelun, mutta myös metsien taloudellisen kannattavuuden. Kriteerit puoltavat paljon samoja asioita, joita olemme halunneet nostaa esille metsälain uudistuksessakin. Päällimmäisenä tarkoituksena on turvata asemamme maailman puutuotemarkkinoilla. Haluamme tulevaisuudessakin kuulua ensiluokkaisen puuntuottaja maiden kärkijoukkoon. Sertifioimalla metsänsä turvaa metsänomistaja myös selustastansa tulevaisuuden varalle. Sertifioidulle puulle on kysyntää paikallisilla markkinoilla ja maailmanlaajuisesti sertifioidusta puutavarasta on jo pulaa. Ja mitä suurempi joukko metsänsä sertifioi, niin sitä suurempi hyöty siitä on mahdollista saada.
Suomessa on tällä hetkellä käynnissä useita metsätalouteen liittyviä uudistuksia, merkittävimpänä uudistuksena sertifikaattijärjestelmää koskien voidaan pitää metsänhoitoyhdistyslain muuttumista. Metsänhoitoyhdistyslain muuttuessa siten, että niin sanotut pakkojäsenyydet poistuvat, muuttuu tilanne myös sertifikaattien osalta. Tulevaisuudessa metsänomistaja saa itse päättää mihin yhdistykseen kuuluu, vai kuuluuko ollenkaan. Metsänhoitoyhdistyslain muuttuminen ja sen perustan uudelleen rakentaminen on ollut odotettu uudistus, jota lämpimästi itsekin kannatan. Mutta uudistuksessa on myös kääntöpuolensa. Jäsenyyden pakon poistuessa voi käydä niin, että metsänomistajat jäsenyydestään luopuessaan luopuvat myös tahattomasti sekä huomaamatta sertifikaattijärjestelmästä. Todennäköisesti osa metsänhoitoyhdistyksen jäsenistä ei edes tarkalleen tiedä, mitä kaikkea jäsenyys tarjoaa. Varsinkin nykymaailmassa, jossa metsät ovat yhä useammin perittyjä eivätkä enää näyttele näille metsänomistajille välttämättä merkittävä tulonlähdettä, voi asioihin perehtyminen jäädä. Näissä tilanteissa, ja uuden lain astuessa voimaan olisikin tärkeää, että kaikki metsänomistajat ymmärtäisivät metsien sertifioinnin tärkeyden. Se on loppujen lopuksi kustannuksiltaan alhainen, kun vertaa metsästä saataviin tuottoihin ja siihen turvaan, minkä se antaa ailahteleville maailmanmarkkinoille.
Meillä on käytössä kaksi sertifiointijärjestelmää, PEFC sekä FSC. Pääsääntöisesti järjestelmissä ei ole suurta eroa, mutta painotukset FSC:ssä suuntautuvat enemmän luontoarvojen säilyttämiseen, kun taas PEFC:ssä standardit nojautuvat sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Näistä PEFC on merkittävästi suurempi ja noin 95 % talouskäytössä olevista metsistämme on tämän sertifikaatin alla. Tästäkin johtuen PEFC on aloittanut tämän vuoden aikana omien standardiensa päivittämisen. Järjestö näkee, että uudistamalla sertifikaattijärjestelmää he pystyvät säilyttämään järjestelmän asettaman vaatimustason. Sertifikaatin tulee olla ennen kaikkea uskottava, mutta myös toteuttamiskelpoinen. Tällöin vaatimukset metsänomistajille eivät voi olla kohtuuttomia.
Sertifikaatit ovat metsänomistajaliittojen omistuksessa, mutta ne saavat käyttöönsä metsänhoitoyhdistyksen kautta ryhmäsertifiointimallilla. Uuden lain tullessa voimaan on mahdollista, että ryhmäsertifiointia tarjoavien tahojen määrä ja rakenne muuttuvat tulevaisuudessa. On myös huomioitava, että jos monet metsänomistajat jättävät metsäsertifikaatin niin sertifioidun metsäpinta-alan kattavuus laskee. Sertifioinnin arvohan kuitenkin määräytyy sen mukaan, kuinka laajasti se on käytössä eri puolilla maatamme. Pahimmillaan tilanne saattaa johtaa siihen, että lain astuessa voimaan sertifioidun metsän osuus markkinoille tarjottavasta raaka-aineesta romahtaa merkittävästi ja vaikuttaa näin ostajien taholla myös tarjottavaan hintaan. On myös havaittavissa, että tulevaisuudessa sertifioinnin merkitys kasvaa metsätaloudessa. Puun jatkojalostuksen kehittyessä ja ekologisten arvojen jatkaessa nousuaan sertifikaatilla varmistettu, vastuullisesti tuotettu puutavara tarjoaa hyötyä ennen kaikkea omistajalleen, mutta myös kuluttajalleen.
Metsätalous on aina ollut merkittävässä asemassa kansantaloudessamme, tästä on kiittäminen vahvaa suomalaista metsäosaamistamme. Suomalainen puu on tehnyt kauppansa maailmalla ja se tunnetaan siellä. Huolehditaan, että näin on myös jatkossa. Huolehditaan, että jätämme sekä ekologisesti, että taloudellisesti arvokkaat metsät meitä seuraaville sukupolville.
…
Nyt ympäristövaliokunnan kokoukseen. Torstai-päivä eduskunnan alkaa…
…
Kello 19.35 ja istuntokin jo päättyi. Päättyi itseasiassa jo jokin aika sitten. Kyselytunnin jälkeen kävimme hyvän keskustelun kauppojen aukioloajoista ja siitä miten niitä pitää viranomaisen puolesta säännellä esimerkiksi itsenäisyyspäivänä ja loppiaisena. Minusta ei tällaisina päivinä tarvitsisi ja siinä olisi yksi normitalkoiden purkukohde kun AVI:lta poistettaisiin paljon työllistävä poikkeusluparuljanssi kokonaan. Nytkin tulevaksi loppiaiseksi on syntymässä surkuhupaisia tilanteita kun esimerkiksi Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kaupat saa olla auki, mutta ei siellä keskellä sijaitsevassa Kauniaisissa. Ei myöskään esimerkiksi Kirkkonummella jne. Tuntuu uskomattomalta, että AVI:n työpöydän ääressä päätetään kauppojen keskinäisesti kilpailuasetelmasta ja toisaalta myös siitä mitä turisteille silloin voidaan myydä ja missä. Samanlaisia kummajaisia oli tämän vuoden alussa kun Lahdessa kaupat sai olla auki, mutta Hollolassa missä sijaitsee suosittu talvikohde Messilä. Ei myöskään Hämeenlinnan vetovoima turistikaupunkina riittänyt AVI:n poikkeuslupaan. Ja näitä esimerkkejä on maa täynnä.
Minusta tästä pelleilystä pitäisi luopua ja luottaa siihen, että kauppias osaa itse päättää pitääkö kaupan loppiaisena tai helatorstaina auki. Eiköhän sen määrää se, että onko asiakkaita riittämiin.
Ja onhan kertakaikkisen erikoista, että myös parturit ja kampaamot eivät saa olla auki esimerkiksi itsenäisyyspäivänä tai muina pyhinä. Juhlia silloin paljon ja itseasiassa aika moni kansanedustajakin taitaa käyttää joka itsenäisyyspäivä kampaamopalveluita. Laittomasti siis käytännössä. Ainakaan viime vuonna yksikään kampaamo ei ollut hakenut itsenäisyyspäivän aukioloon vaadittavaa poikkeuslupaa AVI:lta. Viime kaudella tästä hallitus jo esitti luovuttavan, mutta eduskunnan talousvaliokunta suuressa viisaudessaan päätti, että itsenäisyyspäivänä tai muina pyhäpäivinä ei kampaamot saa olla avoinna.
No katsotaan eteneekö asia nyt ja nimenomaan niin että lakiin saadaan oikeus pitää kauppoja auki, mutta ei missään nimessä pakkoa. Tämä kauppakeskusten pakottaminen täytyy saada muuta kautta kuriin ja niin se halutessaan saadaankin. Ja olen varma, että vapaaehtoisia työntekijöitä näillekin pyhätöille kyllä löytyy. Ehkä kilpailemiseksi asti.
….
Onnea vielä Pekka Haavistolle.
Päivään mahtui myös nuo kahdet ministerikahvit. Olen tässä saanut tehdä Pekka Haaviston kanssa läheistä yhteistyötä kahdessa eri valiokunnassa. Aamuisin istumme puolustusvaliokunnan pöydässä ja iltapäivällä ulkoasiainvaliokunnassa. Olen aina Pekkaa ja hänen tyyliään ja osaamista arvostanut ja nämä yhteiset valiokuntavuodet ovat vain vahvistaneet tätä arvostusta. Upea persoona ja osaava tekijä ja yhteistyön rakentaja. Siis iso menetys meidän kummallekin valiokunnalle, mutta ymmärrän hyvin, että Vihreät halusivat parhaan mahdollisen henkilönsä vaikeaan ja tärkeään ministerinpostiin.
Pekka tarjosi tänään kummassakin valiokunnassamme kakkukahvit ja sitten iltapäivällä jo Tasavallan Presidentin nimityksen jälkeen hän olikin uudessa ministerin roolissaan äänessä eduskunnan kyselytunnilla. Näin se elämä vaan menee ja vauhdilla meneekin.
Onnea siis vielä Pekalle ministerin tehtävästä ja kiitos hyvästä työstä yhteisissä valiokunnissamme. Yhteistyö jatkuu varmasti jatkossakin.
…
Mutta nyt pitkä päivä takana. Kellon ympäri liikkeellä tänäänkin. Mutta huomenna sitten hieman lyhyempi eduskuntapäivä ja illaksi Helsinki International HorseShowhun. Hevosvoimia siis.