Menneisyyttä tutkimassa – Loppijärven rannoilla ja saarissa vanhojen tietojen ja tarinoiden perässä

Blogi, lauantaina 16.09.2017

Tänään oli mielenkiintoinen päivä kun lähdimme tutkimaan rakkaan kotijärvemme rantoja ja saariakin. Kesällä sovimme retkestä Kanta-Hämeen Menneisyyden Etsijöiden Mikko Mäkelän kanssa ja tänään sitten tutkimusmatkapäivä koitti. Saimme matkaan myös kaksi etsijää Rengosta ja oppaaksemme kotiseutuneuvos Ahti Gåpå ja venemieheksi Laukkasen Jarmon.

Loppijärven rannoilla ja lähettyvillä on niin nykyiset kirkkomme Santa Pirjo eli Pyhän Birgitan kirkko, Lopen Kirkko kuin Helsingin Ortodoksiseurakunnan juuri vasta 50 vuotta täyttänyt kirkko, mutta järvemme rannoilla on ollut pyhiä paikkoja ennenkin. Kukkokalliolle ja Ruokonokkaan on joskus vanhaan karttaan kirjoitettu Tuomi Kircko. Levonnokka ja Hautasaari löytyvät myös Loppijärveltä. Hautasaareen perimätiedon mukaan olisi joskus haudattu ihmisiä. Näistä osaan olimme saaneet luvat ja niissä kävimme paikkoja katsomassa. Levonnokka on myös muinaismuistopaikaksi aiemmin kirjattu ja sinne emme siis luonnollisesti menneet. Mutta myös Sajaniemen vuorella eli Vuorennokassa piipahdimme ja Pälsin pelloillakin.

Melkein yhdeksän tuntia matkaa teimme ja etsimme ja kaivoimme. Tällä kertaa ei neljän etsijän voimin ihmeellisiä löytöjä tullut. Hevosenkenkiä muutaman kymmenen, sepän takomia nauloja, kohtuu tuoreita rahoja, hylsyjä, puukonteriä ja vanha sauvan piikki. Ei siis isoja löytöjä, mutta hieno päivä kokeneiden etsijöiden matkassa ja ehkä joskus vielä näiden vanhojen perimätietojen perässä tutkimuksia jatkamme. Minua vaan kiehtoo tämä kotiseutu niin paljon.

Kiitokset siis etsijöille ja kiitos, että sain olla mukana. Taisi siis kymmenenkilometriä helpolla tulla taivallettua rinteitä ja peltoja edes takaisin. Hyötyliikuntaa.

 

Kommentit