Finnwatchin tuore raportti paljasti jälleen epämielyttävän totuuden. Kauppaketjujemme ns. omista tuotteista tai niiden valmistusketjusta on löytynyt vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Raportin mukaan ”Pirkka-, Rainbow- ja Eldorado-tuotteissa käytettävää ananasmehukonsentraattia Thaimaassa valmistavan Natural Fruit -tehtaan työntekijät saavat laittoman alhaista palkkaa ja joutuvat tekemään ylitöitä jopa 5–10 tuntia päivässä. Monet heistä ovat salaa maahan tuotuja paperittomia siirtolaisia. Joukossa on myös alaikäisiä lapsia.”
Meillä ”Suomessa ananasmehukonsentraatin prosessoi mehuksi kansainväliseen Refresco-konserniin kuuluva Vip-Juicemaker Oy. Kyseistä mehua myyvät esimerkiksi S-ryhmä, Kesko ja Suomen Lähikauppa.” Kuluttajille kyseistä mehutiivistettä on myyty ns. private label -tuotteina eli Pirkka-, Rainbow- ja Eldorado-tuotemerkkien alla.
Samassa selvityksessä paljastui myös epäkohtia tonnikalan valmistuksessa.
Finnwatchin totesikin, että ”vähittäiskaupan ketjujen tulisi valvoa omien merkkiensä tuotteiden vastuullisuutta nykyistä tarkemmin tuotantoketjun kaikissa vaiheissa. Myös kauppaketjujen käyttämä kansainvälinen BSCI-vastuullisuusjärjestelmä vaatii kehittämistä.”
Sekä K-kaupat eli Kesko ja S-ryhmä ottivat raportin sisällön vakavasti. Ja lupasivat puuttua asiaan. Minusta ongelmiin on puuttuttava.
Raportin nimi on paljon puhuva: Halvalla on hintansa. Tuli mieleen vain vanha mainos joka vääntyy nyt muotoon, Meidän lapset tekevät teidän lasten mehut. Eihän teidän jääkaapissa näin?
Kahvissa on jo tehty paljon. Reilun Kaupan merkin alta löytyy vastuullisesti tuotettua kahvia. Ja myös esimerkiksi Pirkan-tuotesivuilta löytyy ohjelma jonka avulla voi jäljittää kotona olevan kahvipaketin aina tilalle asti.
Valitettavasti kaupassa on edelleen vaikea olla vastuullinen ja tehdä tehdä oman arvomaailmaan mukaisia valintoja. On vaikea ostaa vastuullisesti valmistettuja elintarvikkeita, koska niitä ei ole saatavilla tai niistä ei ole tietoa. Ja näyttää edelleen siltä, että elintarvikeketjumme ei ole kuitenkaan niin läpinäkyvä kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää. Luottamuksestahan tässäkin lopulta kyse. Luottamuksesta suomalaista kauppaa kohtaan.
Tuotteita markkinoidaan erilaisilla sloganeilla joissa luvataan monenlaista. Mutta lopulta herää kysymys onko koko ketju käyty läpi? Voinko luottaa siihen mitä sanotaan? Ja toisaalta voinko verrata kauniita sanoja toisiinsa. Onko banaanimerkin oma lupaus pitävä tai yhtä pitävä tai pitävämpi kuin esimerkiksi Reilun Kaupan -lupaukset? Ei voi tietää.
Eli valitettavasti tuntuu siltä, että edelleenkään ei kaupassa voi olla varma, että kauppakärryyn laittama tuote olisi reilu. Mikä kauppaketju lupaa tämän ensimmäisenä?
Minä haluan tietää. Haluan tietää onko ostamani liha suomalaista, onko ostamieni makkaroiden ja leikkeleiden liha suomalaista. Haluan myös tietää onko ostamieni ulkomaalaisten tuotteiden takana vastuullisuus ja rehellisyys. Menen sinne kauppaan joka tämän lupaa ja pitää.
…
Tiistai aamu Lopella. Ajattelin aamusta suunnata piipahtamaan mökillä. Paukkupakkasten takia hieman lisää lämpöä tupaan. Mutta sitten jo aamupäivällä töihin. Tänään Hämeenlinnaan.
…
Kello 19.27 ja jälleen Lopella ja kotona. Tänään päivä siis Hämeenlinnassa. Asioita eteenpäin ja sitten onnittelukäynti Wetterhoffilla. Siellä syntymäpäiviään juhlisti ystäni Hannele Yrjö-Koskinen. Aikanaan Hannelen kanssa aloitimme kunnallispolitiikassa Lopella samaan aikaan ja sen jälkeen onkin tapahtunut monenlaista. Kunnanhallituksessa olimme yhdessä ja neljä eduskuntavaalikampanjaakin on yhdessä nähty. Kaksi ensimmäistä ensin Hannelen nimissä ja sitten kaksi viimeistä minulle. Hannelen apu ollut suuri aina ja varmasti jatkossakin.
Wetterhoffin kahveilta sitten Ylelle. Radion Hämeen Politiikan Puhemyllyssä tänään keskustelussa puolustuspolitiikka ja kuntien tehtävät. Puolustuspolitiikkaa olen täällä useammankin kerran käsitellyt ja sivuutan sen tällä kertaa. Palaan varmasti siihen lähiaikoina. Mutta kuntien tehtävistä totesin sen, että usein puheissa aina paheksutaan sitä, että eduskunta säätää sitä ja sitä tehtävää kunnille. Mutta aika harva esittää kuitenkaan mitään sellaista mistä olisi valmis palveluista luopumaan. Hyvä kysymys onkin mitä ihan oikeasti muka turhaa kunnissa tehdään? Enkä siis nyt tarkoita mitään pientä kunnan omaa ratkaisua mikä ärsyttää tai ihmetyttää vaan ihan isossa kuvassa sellaisia asioita joita kunnille on tehtäväksi annettu. Mistä voisimme luopua kokonaan?
No toinen pohdinta on sitten se voisiko jonkun palvelun siirtää valtion vastuulle? Itse voisin ajatella, että esimerkiksi omaishoidon tuen maksatus on sellainen. Ja ehkä palo- ja pelastustoimi. Mutta sen sijaan en itse ole valmis katkaisemaan perinteistä ”aiheuttamisperusteista” tai sen tyyppistä yhteyttä palveluista. Tarkoitan siis sitä, että jos esimerkiksi erikoissairaanhoito kokonaisuutena siirtyisi valtion hoidettavaksi katkeaisi yhteys perusterveydenhoidon kehittämisestä. Nythän hyvin hoidettu perusterveydenhoito on hyvä takuu kohtuullisista menoista erikoissairaanhoidossa. Jos tätä yhteyttä ei enää olisi niin tiukassa paikassa olisi helppo laiminlyödä tai säästää perusterveydenhoidosta kun tietäisi, että lasku lankeaisi lopulta sitten valtion niskaan erikoissairaanhoidon kautta. Eihän tämä siis kaikkea erikoissairaanhoitoa tietenkään koske ja tiedän, että tietyt yllättävät erikoissairaanhoidon menot saattavat heilauttaa pienen kunnan talouden kertaheitolla aivan toisenlaiseen asentoon. Eikä siis kyse ole silloin mistään laiminlyönnistä vaan vain sattumasta. Vakava onnettomuus yms.
Tai tuo edellä kuvaamani yhteys toimii myös siinä, että kun kunta hoitaa hyvin neuvolat, perusterveydenhoidon, päivähoidon, perusopetuksen riittävän pienissä opetusryhmissä ja erityisopetuksen ja tukiopetuksenkin kautta niin usein laskua ei tule niin paljoa kalliimmista tukitoimista. Myös perheille annettava kotipalvelu on sellaista apua joka voi usein pelastaa isommilta ongelmilta. Ja apua perheiden pitäisi saada jo ennen kuin vasta sitten kun joku on tehnyt perheen lapsista lastensuojeluilmoituksen. Silloin kun ollaan tässä tilanteessa on jo muutama vaihe kunnassa laiminlyöty. Varhainen tuki ja apu ja puuttuminen ainakin.
Tämän takia en itse kauhean aktiivisesti olisi esimerkiksi siirtämässä sosiaalitoimen palveluita edes maakunnalliselle tasolle. Yhteys peruskuntaan pitää olla vahva. Ja siellä kantaa vastuu siitä, että ketju on toimiva ja riittävä ihan jokaisen perheen palveluista alkaen.
Itse siis kannatan sitä, että vahva peruskunta hoitaa itse tällaiset peruspalvelut ja kantaa vastuun ”omista ratkaisuistaan” ja laiminlyönneistäänkin. Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ja hyvä on minusta koko ajan pitää mielessä sekin, että samoista veroeuroistahan tässä on lopulta kyse. Me suomalaiset nämä palvelut maksamme veroillamme tekee tai tuottaa ne sitten kunta tai valtio. Siksi on tärkeää, että niin valtion kuin kuntienkin talouksista kannetaan vastuullisesti huolta ja laitetaan menot ja tulot tasapainoon. Tässä yhtenä on myös hallinnon karsiminen ja rakenteiden uudistaminen.
Mutta tämä pohdinta ei siis tarkoita sitä, että lähes 550 kunnilla olevassa tehtävässä ei olisi mitään karsittavaa. Varmasti on ja se tsekkaus on syytä tehdä ja katsoa huolella mihin ja miten eurot käytämme. Ja myös huolehtia samaan aikaan siitä, että miten kunnatkin huolehtivat siitä, että niitä euroja myös tulee lisää. Se tarkoittaa myös panostuksia elinkeinopolitiikkaa. Eli täytyy muistaa se, että jos kunta tai kaupunki ei kehity ja pysty tarjoamaan lisää työpaikkoja ja saa uusiakin asukkaita niin usein tie on väistämättä sellainen missä myös peruspalvelut kärsivät. Eli elinkeinopolitiikka ja yrittäjyyspolitiikka on tärkeä pari laadukkaille peruspalveluille.
Näistä asioista siis keskustelimme. Ja myös lopulta muutamalla sanalla siitäkin miten nytkin säätämämme suuret lakikokoinaisuudet ovat periaatteiltaan hyvinkin kuntia velvoittavia ja jopa ”korvamerkitsevät” kuntien rahaa. Tällaisia vanhuspalvelulaki, nuorisotakuu, etsivä nuorisotyö ja moni muukin. Ja syy tähän se, että maassamme palvelut ovat olleet aivan liian eritasoisia ihmisten asuipaikasta riippuen. On tarvittu tiekempaa normitusta siitä mitä hyvä vanhustenhoito on tai miten nopeasti pitää päästä leikkauksiin jne.
…
Nyt ilta kotona. Ajattelin hieman vielä lueskellakin, mutta se sitten vasta kun kotona hiljenee.