Mahdollista vain Lopella juttuja – Valkeavesi soi konsertista nauttivat myös erämaajärven kuikkapariskunta

Blogi, keskiviikkona 05.06.2019

Eilinen ilta oli ainutlaatuinen. Joitain vuosia sitten Tiina ja Paavo Kassari tilasivat omalle järvelleen saunalautan. Näin syntyi Jalolautan tarina, mikä on valloittanut jo satoja ja satojen ihmisten sydämet. Keväällä suuri päälautta sai rinnalleen pikkuveljen Kuikan, missä hääparit tai muuten vain luonnonrauhaa haluavat voivat viettää yönsäkin. Kirkasvetisen jopa 20 metriä syvän Valkeaveden pienessä saaressa on tunnelmarikas nuotiopaikka ja palju ja ennen muuta paljon rauhaa ja luontoa. Jalolautalla onnistuu pienet juhlat, seminaarit, tykypäivät, polttarit tai synttärit tai sitten se luonnonrauhan hääyö. Kannattaa tutustua Jalolauttaan ehdottomasti.

Mutta eilen Jalolautalla oli jälleen jotain uutta ja paikan hengen mukaan ainutlaatuista. Loppilaistunut Jiri Parviainen oli tällä kertaa kutsunut kotikuntaansa oboensoiton maamme kärkinimiin kuuluvan Aale Lindgrenin ja Helsingin Kaupunginorkesterin äänenjohtajan Mikko-Pekka Svalan. Näin syntyi uusi Valkeavesi Soi -tapahtuma ja kuusikymmentä lippua myytiin hetkessä loppuun.

Paavo Kassari vei talkoolaisineen ensin puolet väestä saareen ja pian toisen puolikkaan Jalolautalla keskelle järveä. Ankkurit pohjaan ja pikkulautalla Kuikalla paikalle lipui illan soittajat. Kaunis aurinkoinen ilta ja peilityyni järvi. Käki kukkui lähimetsässä ja Kuikkapariskuntakin tuli katsomaan ja kuuntelemaan kun kontrabasson ja fagotin pehmeät äänet kutsuivat. Oskar Merikannon Nälkämaan laulu sai jääkauden luoman järven, harjujen supan, soimaan. Oli kuin luonto kiittäis Jumalaa.

Soittajakolmikko vei tarinaa mukavilla jutusteluilla eteenpäin ja uskomaton oli hetki kun veden pinta alkoi elää musiikin tahdissa. En saanut selville mikä soitin kaloja kutsu, mutta musiikkiin ne vastasivat tanssillaan. Hämmentävää. Luonto ja musiikki olivat yhtä.

Tunnin konsertti huipentui raikuviin aplodeihin. Metsäjärvi oli kokenut varmasti jotain mitä se ei ennen ollut nähnyt tai kuullut koskaan syntymänsä jälkeen kokenut – niin kuin mekin jotka mukaan pääsimme.

Kirkasvetisen järven aalloilla nautimme vielä hyvää pientä iltapalaa ja kiitimme luontoa, musiikkia ja esiintyjiä. Tällaisia on ne kuuluisat Mahdollista vain Lopella -jutut.

Iso kiitos vielä Kassareille, Tiinalle ja Paavolle, iso kiitos muusikoille Jirin johdolla, kiitos tekijöille ja talkoolaisille. Ja kiitos Lopen kunnan vapaa-aikatoimelle ja Tuula Piriselle! Ja isoin kiitos Valkea vedelle. Annetaan sen soida jatkossakin.

Helteinen kesäkuun 5. päivä jo kääntymässä iltaan. Tänään kalenteri mahdollistanut paljon myös tekemistä täällä Hämeessä ja kotijärvelläkin. Huomenna sitten taas eduskunta kutsuu ja äänestämme pääministeristä.

Kommentit