Madamea pannaan museokuntoon – Vanha rouva pyrkii 45 000 ikätoverinsa kanssa samaan seuraan

Blogi, tiistaina 10.07.2018

Tänään oli päivä Vanhan Rouvan parissa. Madame on ollut perheenne kesöautona puolenkymmentä vuotta ja nyt tarkoitus saa auto museorekisteriin. Kaverini Niilo Kokkarinen Kormun Harvardista on käynyt auton metalliosia läpi ja toinen kaveri samasta kylästä eli Timo Ahonen antanut pintaan uutta kiiltoa ja maaliakin. Tänään kävimme läpi autoa ns. loppufiksaten eli pian sen pitäisi päästä mukaan vanhojen autojen museorekisteriin.

Madame alkaa olla museoautokunnossa. Iso kiitos Niilolle ja kaima-Timolle.

Niilon kanssa tänään viimeisteltiin Madamen pinnat kiiltäviksi.

Löysimme myös kasan vanhoja vastaavia penkkejä kuin minun autossani ja niistä paikallinen ompelija sai aikaiseksi kuin uudet penkit. Taas on mukava istuskella tonniviisisatasen kyydissä.

Vanhojen arkikäytöstä poistettujen harrasteajoneuvojen museorekisteriä ylläpitää Suomen automobiilihistoriallinen klubi. Museoajoneuvoluokka perustettiin meille vuonna 1978 liikenneministeriön päätöksellä ja Tilastokeskuksen kokoamien kulttuuriperintötilastojen mukaan museorekisterissä olevia ajoneuvoja oli Suomessa vuoden 2014 lopussa jo yli 41 000, kun 10 vuotta aiemmin niitä oli runsaat 20 000. Vuosittain rekisteröidään reilut tuhat uutta museoajoneuvoa eli nyt määrä lienee noin 45 000 vanhaa autoa.

Museoautojen määrän nopeaan kasvuun on vaikuttanut autokannan jatkuva kasvu, jolloin museorekisteriin kelpaavia, vähintään 30 vuoden ikäisiä ja edelleen liikennöintikelpoisia autoja on vuosi vuodelta enemmän. Myös vanhojen autojen arvostus on noussut ja jokaisen vanhan auton saattaminen museorekisteröintikuntoon on kyllä jo sinänsä kulttuuriteko. Arvostan todella niitä tekijöitä, jotka vanhoista suoraan sanoen autoraadoista tekee museoautoja ja pelastaa ja taltioi näin palan autohistoriaa talteen. Niilollakin työnalla yksi tällainen helmi. Vuoden 1939 Ford Prefect. Loppukesästä kaunokaisen pitäisi Lopen teitä jo rullatella.

Museorekisteriin merkityllä autolla saa siis ajaa rekisteröinnin jälkeen vuoden aikana enää 30 päivää ja näin ollen myös autoiluun liittyvät maksut ovat normaalia käyttöautoa pienemmät. Mutta vaatimuksetkin museoautolle ovat tiukat. Määräävä ja ehdoton vaatimus on se, että kyseisen auton valmistusvuodesta on täytynyt kulua vähintään 30 vuotta. Tänä vuonna tuo aika on tullut kuluneeksi siis autoissa, jotka on valmistettu vuonna 1988. Mielenkiintoisia autoja siis tulossa jälleen museoautoikään ja esimerkiksi minun vanha ensimmäinen Toyota Corollaki  saisi jo ensivuonna museoauto  leiman vaikka silloin kuski onkin vasta tällainen nuorukainen 🙂 Mutta osaltaan tämä luo paineita myös autojen ikävaatimuksille sillä yhä modernempia autoja on tulossa museoautojen ikää kokoajan. Ja toki myös jonkin verran tällä tavalla kierretään maksuja ja ajetaan siis autolla enemmänkin kuin tuo 30 vuorokautta kalenterivuotta kohden. Tuollaisia autoja kun voi jo käytännössä lähes arkiautoinakin käyttää ja voikin.

Niilo Kokkarisen uusi vanha projekti on upea vuoden 1939 superharvinainen Ford Prefect.

Museorekisteriin tulevan auton ulkonäön tulee vastata tarkasti alkuperäistä. Auto vastaa siis lähes sellaista, kuin se on tehtaalta tullessaan ollut. Museoautojen rinnalle olisi syytä saada nyt hieman vapaampi rekisteri ja siksi esityksestäni nyt Trafi valmisteleekin liikenneministeri Anne Bernerille harrasteajoneuvorekisteriä tai -luokkaa. Tämä toivottavasti saadaan myös eduskuntaan jo loppuvuoden aikana. Tästähän täällä olenkin aiemmin kirjoittanut enemmänkin eli en siihen nyt tämän enempää tällä kertaa mene.

Museoauto voi olla siis joko hyvin tarkkaan entisöity ja jopa ”raadosta” uudelleen rakennettu tai vuodesta 2011 lähtien myös ns. konservoitu. ”Konservoinnissa voidaan konservoida ennalta ehkäisevästi tai keskeyttää tuhoutumisprosessi erilaisilla menetelmillä ja tekniikoilla. Eräs suurimpia yksittäisiä konservoinnin kohteita on ollut ruotsalainen Wasa-laiva.” Eli jos vanha esine vaikkapa sitten auto tai myös rakennus halutaan saattaa alkuperäiseen kuntoon, on kysymys sitten entisöinnistä eli restauroinnista. Konservointi on esineen tai rakennelman käsittelemistä niin, että sen säilyminen turvataan.

Ensimmäinen meillä Suomessa virallisesti konservoitu museoauto oli Tekniikan Maailman konservoima Opel Kadett D vuosimallia 1980. Ehkä tämä minunkin Madame on jotain tällaista.

Museoautossa ei kuitenkaan sallita esimerkiksi ruostevaurioita, lommoja tai muita vaurioita. Myös maalipinnan sävyn tulee olla ajoneuvolle ominainen ja auton valmistusajan mukainen. Ajan patina kuitenkin tänä päivänä museoauroissakun saa näkyä vähäisissä määrin.

Vanhan auton tarkastaa lopulta vielä kaksi museoajoneuvotarkastajaa. Tarkastajat käyvät auton läpi kauttaaltaan ja antavat siitä lausunnon ja arvionsa museorekisteröintiä varten. Lopullinen rekisteröinti tapahtuu sitten katsastuskonttorilla annetun lausunnon mukaan. Madamen tarkastus olisi tarkoitus saada kuntoon tässä vielä heinäkuun aikana. Katsotaan mitä katsastusmiehet Rouvasta tykkäävät ja sanovat.

Mukava aamupäivä Niilon ja Madamen seurassa. Kerron sitten myöhemmin miten katsastuksessa kävi.

 

Kommentit