Kaupungistuminen ei ole mielipideasia vaan se on tosiasia. Suuret kaupungit kasvavat kiihtyvällä tahdilla ja tässä ei näytä kyydissä pysyvän edes maakuntien keskuskaupungitkaan. Edes loistava sijainti ja maan parhaat liikenneyhteydetkään eivät ole pystyneet pitämään vetovoiman esimerkiksi meillä Hämeessä riittävänä vaan Tampereen ja pääkaupunkiseudun vetovoima ovat vieneet ainakin toistaiseksi voiton. Samaan aikaan myös toki VR on tätä kehitystä kiihdyttänyt karsimalla junavuoroja ja ruokkimalla lähes vastuuttomasti kaupungistumista suurkaupunkeihimme. Se ei itseasiassa ole kenenkään etu eikä hyötykään. Esimerkkinä voi vaikka sanoa asumisen hinnan mikä on pääkaupungissa ja myös Tampereella karannut monen tavoittamattomiin. Tulijoita on siis enemmän kuin asuntoja ja se näkyy sitten hinnannousuna.
Mutta itse uskon esimerkiksi Hämeen ja Päijät -Hämeen menestykseen jälleen tulevaisuudessa. Sijaintimme on paras mahdollinen ja nyt jos täällä osataan tehdä oikeita ratkaisuja niin kasvuun pääsemme takaisin kiinni. Pitää siis tarjota sitä mitä ihmiset nyt haluavat eikä sitä mitä luulemme heidän haluavan tai mitä he halusivat 1990-luvulla tai edes 2000-luvun alussakaan.
Nyt ihmiset haluavat joko helppoa asumista hyvien yhteyksien varressa. Se tarkoittaa kerrostaloja, pienkerrostaloja ja sujuvaan yhteyttä juna-asemalle jne. Tätä asumista sitten täydennetään usein vuokravarastolla jne. Mökkikin usein tänä päivänä vaihtuu joko lomaosakkeeseen tai sitten se mökki vuokrataan joka vuosi eri puolelta ilman työsiirtolan velvoitteita.
Tälle toinen vaihtoehto on sitten luonnonrauha ja ihmisen kokoinen elinympäristö. Tästä tulemme siihen mistä olen usein puhunut eli kyläkouluihin ja eläviin kyliin. Me olemme Lopella onnistuneet säilyttämään neljä kyläkoulua ja itse olen sitoutunut niiden kehittämiseen huomennakin. Meillä myös kuljetusmatkat tulisivat Etelä- ja Länsi-Lopelta niin pitkiksi, että joku laskennainen säästö hukkuisi kuljetuksiin ja epäinhimilliseen kärsimykseen. Vaikka linja-autossa olisikin tunnelmaa niin kohtuus kaikessa.
Kyläkouluista voi myös kehittyä pikkuhiljaa myös muun kyläelämän ja toiminnan keskuksia. Tällaisia konsepteja on jo Suomessa, mutta vielä aivan liian vähän. Muutenkin koulujen ovia on avattu aivan liian niukasti koulutyön ulkopuoliselle toiminnalle. Tämä koskee kyläkoulujen lisäksi myös taajama- ja kaupunkikoulujakin. Kenenkään muun ei kannata pitää tällaisia kiinteistöjä tällä käyttöasteella kuin kuntien eikä niidenkään olisi enää järkevää.
Esimerkiksi koulupäiviä on 190 ja jos koulu käytössä kiinteistö on vaikkapa 7 tuntia päivässä niin se tekee 1330 tuntia vuodessa. Seitsemän tunnin keskiarvolla sunnuntait poislaskien käyttöaikaa olisi 2217 tuntia. Käyttöaste siis on 60% parhaasta päiväajasta. Ja käyttämättä on tällöin vielä kokonaan kaikki ilta-ajat ja muut. Käyttöaste on siis tällaisille kiinteistöille olematon. Hyvää käyttöaikaa taloissa on ainakin esimerkiksi klo 9-21 eli sunnuntait pois laskien noin 3800 tuntia. Tästä siis käytetään kouluissa usein vain tuo noin 1330 tuntia eli käyttöaste onkin todellisuudessa enää 35%. Ei mitään järkeä.
Tämä siis totta monen koululuokan kohdalla ja monen koko koulunkin kohdalla vaikka onneksi jo tänäpäivänä sentään opistot ja jotkut ovat hieman koulujen tiloja käyttöönsä saaneet. Samoilla verorahoillahan se on kuitenkin rakennettu.
Tänään kävin lounaalla yhdessä hienossa kylässä. Janakkalan Vähikkälä on mukana kylä ja erityinen varsinkin kesäaikaan. Kyläkauppa Suvipuoti on jo kokemisenarvoinen ja myös sen kesän kylän Olohuone. Sanna Pesonen on pyörittänyt kylän keskipistettä jo 14 kesän ajan ja kanta-asiakkaita on paljon ja myös meitä satunnaisia matkailijoitakin koko ajan enemmän. Kannattaa ajella käymään! Osoite siis Vähikkäläntie 721.
Sannan sisko Suvi Valajärvi sitten kokkaa kesän kylälounaita Vähikkälän Seurantalolle. Tänään käytiin lounaalla kylän kartanon Sauvalan nuoren isännän Heikki Sauvalan kanssa. Todella hyvää ruokaa ja mikä hienointa kaikki lihaa, perunoita, leipää ja kaikkea myöten parin kilometrin säteeltä. Siis perunat eivät olleet siis Lopen Perunoita kun rajalle olisi yli kaksi kilometrejä, mutta kelpo Timoja nämä janakkalaisetkin. Kesälounaita on vielä tulossa lisää tänäkin suvena eli kannattaa poiketa. Ja Sauvalan tilan fasaaniakin löytyy pöydästä totta kai.
Lounaalla Heikin ja Suvin kanssa hieman juttelimme kylän asioista ja tunnelmista. Heidän kyläkoulu nyt uhattuna kunnan kouluverkkokeskustelun yhteydessä ja he pohtivat mitä voisivat tehdä kyläkoulunsa pelastamiseksi. Jokainen kunta tekee itse ratkaisunsa ja en niihin puutu. Mutta mielelläni olen kertonut meidän hyviä kokemuksia kyläkouluista ja myös ajatuksiani siitä miten kyläkouluja voisi kehittää. Suvilla ja kyläläisillä näitä ajatuksia ja ideoita jo paljon onkin. Ja ovat he pohtineet myös sitä tilannetta jos kunta päättää koulun lopulta lopettaa.
Itse ajattelen niin, että elinvoimaisten kyläkoulujen lopettamisia tässä maassa vielä kadutaan. Silloin, kun oppilasmäärä painuu muutamiin niin silloin toki pitämisessä ei ole lastenkaan kannalta järkeä. Mutta silloin kun kouluun on lapsia ja elinvoimaa riittää kylillä niin sitä kannattaa minusta mieluumminkin vaalia kuin tukahduttaa. Ja tässä muuten isossa roolissa on myös tämä meidän maaseudun ja rantojen rakentamisenkin helpottaminen. Ei siinä ole mitään ongelmaa jos joku haluaa maalle tai järvenrantaan rakentaa. Tilaa tässä maassa riittää. Tästä rakentamisen sääntelystä tai sen purkamisesta löydät kirjoitukseni täältä Kynästä-sivulta.
Paluumatkalla kävimme vielä katsomassa Sauvalan kartanon fasaaneja ja nyt kaunis kesäilta.