Maanantai, 31.05.2010

Blogi, maanantaina 31.05.2010

Sain eilen palautetta, kun kirjoitin kuulemma ensimmäistä kertaa sosialidemokraateista positiivisesti. No ei ehkä sentään ihan niin, mutta täytyy myöntää, että Heinäluoman palattua puolueen johtajaksi ei puolueen linjassa ja varsinkaan toiminnassa ole ollut paljoakaan kehuttavaa. Se on sinänsä suuri murhe sillä uskon, että SDP:n kanssa voisi maahamme syntyä myös paljon uutta. Ja tiedän myös sen, että monessa kunnassa ja kaupungissa SDP toimii hienosti ja vastuullisesti. Sellaista toimintatapaa maamme nyt tarvitsisi myös valtakunnannn tasolla SDP:ltä. Lipposlaista vastuunkantoa ja rehellisyyttää toiminnassa.

Sillä niin käy nytkin, että kehut jäävät yhteen kirjoitukseen. Valitettavasti siis. Eilen MTV3:sen Kymmenen Uutisissa kerrottiin nimittäin siitä miten SDP on lähtenyt nyt politikoimaan työurien pidentämisellä. Ammattiyhdistysliikkeen sisältä on kerrottu, että SDP on käskyttänyt nyt heidät jarruttamaan myös laaja-alaisten ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta pohtivien eläketyöryhmien työskentelyä. Tavoitteenaan kuulemma siirtää sieltä yhteiset ja rakentavat ratkaisut yli eduskuntavaalien. Työurien pidentämistä pohtineen Jukka Rantalan eläketyöryhmän jälkeen aihe on maannut pöydillä, siitäkin huolimatta, että työryhmän jälken nimenomaan hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopivat, että nyt neuvotteluja työurien pidentämisestä jatketaan ns. kolmikantaisesti kuudessa eri työryhmässä aikatauluna tuleva syksy.

Ylen Uutiset siis kertoi, että SDP:stä on nyt soiteltu läpi ay-liikettä, että eläkeryhmistä ei saataisi tuloksia ulos ainakaan nykyisen hallituksen aikana.

Katainen totesikin, että Heinäluoman SDP:n toiminnassa nykyisin ”poliittinen oman edun tavoittelu menee kaikkien muiden tavoitteiden yli.” Mutta samalla hän kiitteli palkansaajajärjestöjen tahtoa edetä asiassa ”onneksi kuitenkin palkansaajakeskusjärjestöillä ja hallituksella on hyvä yhteistyö, haluamme palvella isänmaan ja hyvinvointiyhteiskunnan asiaa. Antaa loiskiehunnan kiehua sitten omaa elämäänsä”.

Mielenkiintoista siis tällainen politiikan teko. Takaoven kautta siis hämmentäen. On vain pakko todeta, että tällaista toimintaa on kovin vaikea kehua ja kiitellä, mutta josko nyt sitten Mikael Jungner toisi SDP:henkin uutta vastuullista toimintatapaa. Tätä minä ainakin toivon.

Itse uskon niin, että työurien pidentämisessä on hyvät mahdollisuudet edetä rakentavasti. Itse en usko, että pakolla eli eläkeiän jyräämisellä ylös tässä asiassa saavutettaisiin mitään hyvää vaan asia pitää ratkaista kannustimin. Niin, että työelämässä viihdytään ja jaksetaan hieman pidempään ja että myös yritykset kannustavat pysymään työssä. Tämä tarkoittaa varmasti erilaisia kannustimia niin rahallisia kuin myös työolollisiakin. Hyviä paikallisia ja yrityskohtaisia esimerkkejä maamme on täynnä. Ne nyt vain pitää siirtää arkeen joka paikassa.

Itse pidän siis nykyistä eläkelakia varsin hyvänä. Sen mukaanhan voimme jäädä eläkkeelle 63–68-vuotiaana. Tässä eläkelaissa on se viisaus, että malli joustaa. Kaikki eivät jaksa yhtä pitkään alasta, elämästä ja yksilöllisistäkin ominaisuuksista johtuen. Siksi ei vyötä kiristämällä ja pakolla tässä asiassa minusta saavuteta hyvää tulosta vaan sillä, että työ joustaa meidän ihmisten voimavarojen ja elämäntilanteen mukaan.

Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Abloy Oy:n jossa toimeen on tartuttu yrityksen sisällä. Siellä kannustimin on työntekijöiden keskimääräinen eläkkeelle jäämisikä on noussut 2000-luvulla 59 vuodesta 63,5 vuoteen ja samalla tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat vähentyneet selvästi. Malli on juuri sitä mitä minä valtakunnallisesti toivon. Se on yksinkertainen juttu joka perustuu ”vapaisiin, oman kunnon seuraamiseen ja vahvaan työpaikan porukkahenkeen”.

Esimerkiksi kaikki 58 vuotta täyttäneet saavat kuusi ylimääräistä palkallista vapaapäivää kunhan osallistuu vuosittaiseen kuntotestiin.ietoon. 64-vuotta täyttäneet saavat jo 20 päivää vuodessa. Tässä vain yksi kannustin mikä tässä yrityksessä on otettu käyttöön. Yhtä tärkeää on se, että jokainen siellä kokee oman panoksensa tärkeäksi ja toivotuksi. Tästä se lähtee. Ei pakosta.

….

Tänään aloitamme päivän siis Vanajanlinnalla II Oikea Suunta -seminaarilla. Aiheenamme tällä kertaa kasvukäytävän eli Helsinki-Tampere -nauhakaupungin kehittyminen ja menestyminen tulevaisuudessa. Pääpuhujanamme on asuntoministeri Jan Vapaavuori ja esillä vahvasti niin Hämeenlinnan kuin Riihimäen seutukunnankin esimerkit. Mielenkiintoinen päivä siis tulossa.

Mutta kohta Vanajanlinnaa kohden. Illalla sitten valtuuston kokousta johtamaan Lopelle eli täysi päivä sitä tästäkin tulee.

….

Kello 21.46 ja juuri hetki sitten kotiin. Täytyy todeta, että nyt olen tyytyväinen ja onnellinenkin. Järjestyksessään toinen Oikea Suunta -seminaari takana ja kaikki meni juuri niin kuin piti. Semma sai erinomaisen vastaanoton ja sen jälkeen runsaasti vielä kiitosta. Täytyy välittää ne seminaarin toteutuksesta vastanneille teamiläisille ja ennen muuta kaikille seminaarin puhujille. Nykyinen asuntoministerimme Jan Vapaavuori oli jälleen puhujanani. Aikanaan siis kansanedustajana ja nyt ministerinä. Aivan upea puheenvuoro maapolitiikasta ja yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ja takuu varmasti laittoi meistä itse kunkin pohtimaan ja miettimään sitä mitä voisimme tehdä toisin. Ja toisaalta sitäkin, että osaammeko kuntapolitiikassa nähdä suurempia kokonaisuuksia ja laajempia alueita vai ajattelemmeko tällaisia suurempiakin asioita aina vain kapeasta kotikunnan ikkunasta katsellen. Samaa aihetta sitten käsittelivät omien seutukuntiensa valossa ensin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekka ja sitten Riihimäen hallituksen pj Kai Heimonen. Kummallakin heistä erittäin hyvä ja vahva kuva siitä miten alueemme ja pääradan varsi tulee tulevaisuudessakin pärjäämään ja kehittymään. Voin hyvin todeta tämänkin semman ja vuosien yhteistyön jälkeen, että nyt näissä kaupungeissa todella vahvat johtajat joilla oikeasti erinomainen kyky ja taito nähdä asioita olisiko se sitten panoraamaikkunan tyyliin kapean pirtin ikkunan sijaan.

Tämän jälkeen Joutsen Finlandin johtaja Eero Kotkasaari kävi läpi yrityksensä menestystarinaa ja ennen muuta sitä miten selvittiin 90-luvun lamasta ja miten nyt näistä vuosista on tarkoitus nousta ja kasvaa. Eero nosti keskiöön, työntekijöidensä kanssa, 90-luvulla sen tärkeimmän eli asiakkaan ja sama filosofia on jatkunut sen jälkeen ja nytkin. Kovan luokan juttuja on sellaisetkin periaatepäätökset, että tuotekehitykseen ohjataan 5 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Se ei aivan tavanomaista, mutta varmasti oikea tie menestykseen huomennakin globaaleilla markkinoilla. Samojen aiheiden ympärillä liikkui myös Eero Lehti omassa alustuksessaan ja tärkein viesti oli se, että nyt pitää tehdä ratkaisuja kilpailukyvyn turvaamiseksi pitkälläkin aikavälillä pysyvin ratkaisuin. Tässä tärkeimpinä Lehden mukaan energiaratkaisut ja yritysverotus, jonka pitää olla työllistämiseen ja riskinottoonkin kannustava. 90-luvun laman kokeneet kiittelivätkin yritysverotuksen uudistajana sen aikaista valtiovarainministeriä Iiro Viinasta jonka tekemä yritysveroratkaisu loi perustan 2000-luvun kasvulle ja menestykselle. Sellaista tietä tarvitaan siis nytkin. Lehden mukaan aitoja työnantajayrityksiä ei ole syntynyt pitkään aikaan ja tähän täytyy saada muutos. Kasvua haluavia ja hakevia yrityksiä tarvitaan yksinyrittäjien rinnalle yhä lisää.

Ja sitten yksi semman mielenkiintoinen puheenvuoro oli jääkiekkovalmentaja Rauno Korven esitys, jossa hän lähestyi yritysmaailmaa ja yhteiskuntaa sporttikentän näkökulmasta. Aivan huikea puheenvuoro ja ajatusten herättäjä ja ehkä siitä nostan tässä esille toteamuksen, että ”urheilussa on valmentaja ja ammattilainen kun taas yritysmaailmassa on johtaja ja alainen”. Siinä on vissi ero. Eikös?

Mutta pääasia on, että ajatuksia jäi mieleen ja päähän ja keskustelua syntyi. Nyt käännän katseeni jo omien semmojen parissa seuraavaan ja silloin jo III Oikea Suunta -semmassa aiheena laajempi kirjo tulevan eduskuntavaalikampanjoinnin kuumia aiheita. Puhujista jo osa sovittunakin ja tulevat aiheuttamaan kivaa keskustelua. Lupaan.-

Hämeenlinnan seminaarista sitten Lopelle ja ensin valtuustoryhmän kokoukseen. Olen kiitellyt usein omaa valtuustoryhmäämme ja sen teen tänäänkin. Vaikka puolueemma on Lopellakin kasvanut kohisten neljän valtuutetun ryhmästä nyt kymmenen valtuutetun joukkueeksi niin yhteistyö ja yhteishenki on säilynyt erinomaisena. Yksi tärkeä juttu tässä on keskustelu ja avoin toiminta mistä ehkä kuvaavimpana tapamme pitää kaikki kokoukset aina kaikille kokoomuslaisille avoimina. Eli on sitten kyse kokoomuksen hallituksesta tai vaikkapa valtuusto- tai kunnanhallitusryhmästä niin aina kokouksiin kaikki jäsenemme tervetulleita. Tämä on taannut hyvän tiedonvälityksen ja keskustelun ja myös aina ennen isompia asioita järjestämämme yhteisillat ovat olleet toimivia ratkaisuja. Tärkeää on aina se, että ajoissa on mahdollisuus keskustella ja kysyä ja esittää omia näkemyksiä eikä niin että asiat tulevat valmiiksi päätettyinä yllättäen valtuutettujen pöytään. Siitä ei yleensä hyvää seuraa. Nytkin valtuustossa sitten oli mukana asioita läpi käydä kun ne hyvin valmisteltu ja keskusteltu ja iso kokous läpi reilussa tunnissa.

Valtuustoaloitteissamme me kokoomuslaiset nostimme esille vaatimuksemme jatkaa valmistuskeittiön toimintaa myös ensi syksynä Länsi-Lopen koululla. Keskuskeittiötä on tarjottu yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta me nyt haluamme ainakin lähteä liikkeelle näin ja katsoa miten uudesta koulusta voisi rakentua aidosti vahva toimija Länsi-Lopelle. Katsotaan millaisen vastaanoton aloitteemme saa muissa puolueissa. Kiitos tästä esityksestä kuuluu Maunulan Karille. Toisessa Anniina Nummelin esittämässä aloitteessamme nostimme esille sitten kuntamme lähivirkistysaluiden ja puistometsien hoidon. Lopen kunnan taajama-alueiden sisälle on jätetty aivan oikein kaavoitettaessa runsaasti viheralueita, puisto- ja lähimetsiä. Myös nämä metsäalueet vaativat aktiivista huoltoa ja hoitoa mm. turvallisuuden takaamiseksi. Viime vuosina useamman tällaisen metsäalueen hoitaminen on kuitenkin nostattanut meillä myös monenlaisia tuntoja ja kunnassamme metsänhoitoa on arvosteltu myös liian rajuksi mm. Isokorkeen ja ns. Ikikumin alueella ja viimeksi arvostelua on tullut myös Ilkon kunnan omistamien metsien hakkuista ja hakkuiden jälkihoidosta.

Esitimme nyt Anniina Nummelinin aloitteella, että metsänhoitosuunnitelmien yhteyteen tehdään Lopella nyt uusi suunnitelma taajama-alueiden sisällä olevien viheralueiden ja puisto- ja lähimetsien hoidosta. Lähtökohdaksi tulee ottaa se, että näiden metsien hoitohakkuut toteutetaan metsurivoimin ja kaikissa tilanteissa hakkuusopimuksiin sisällytetään latvojen ja oksien poiskerääminen sekä tarpeelliset täydennysistutukset. Samalla viheralueiden hoitotoimenpiteistä otettaisiin käytännöksi malli jossa aina ennen toimenpiteiden aloittamista annetaan naapuriasukkaille mahdollisuus esittää toiveita hakkuun toteutuksesta. Myös viherkaistaleiden hoidosta voitaisiin tapauskohtaisesti sopia asukkaiden kanssa esimerkiksi polttopuut palkaksi –periaatteen mukaisesti.

On nimittäin varmasti niin, että kauniisti ja pieteetillä hoidetut viheralueet sekä puisto- ja lähimetsät ovat meille kaikille tärkeä asia ja kaunis ympäristö ja näky asuinalueille ja ohikulkijoille on yksi parhaista käyntikorteistamme. Toivotaan, että tämäkin aloite saa hyvän vastaanoton ja sen tiedän, että ainakin vastakaikua sille on runsaasti kuntalaistemme keskuudessa. Ja aiheesta.

Mutta nyt kello jo siis kovin paljon. Palataan aiheisiin huomenna. Huomenna myös julkistetaan peruskoulun tuntijaon uudet suuntaviivat. Tänään jo demarileiristä levitettiin väärääkin tietoa ja vuodettiin työryhmän pohdintoja julkisuuteen, mutta onneksi ne jo korjattu. On se kummaa ja surullista. Mutta huomenna aiheesta kerron täälläkin lisää. Iso ja kova juttu. Virheitä korjataan nyt oikein kunnolla.

Kommentit